Koulutuksen historiaa

1867

Koulutuksen historia Helsingin Diakonissalaitoksessa on yhtä vanha kuin laitoksen historia. Kun Diakonissalaitos vuonna 1867 perustettiin ja aloitti tuona syksynä toimintansa, alettiin samalla myös kouluttaa diakonissoja keskieurooppalaisen mallin mukaan. Heitä koulutettiin sairaiden ja kärsivien auttajiksi ja he saivat alusta alkaen sairaanhoidon opetusta. Johtajatar Sisar Linan säilyneitten sairaanhoidon oppikirjojen perusteella voi todeta, että koulutuksen lääketieteellinen perusta oli melko laaja. Opetusta on annettu ainakin anatomiassa, fysiologiassa, ensiavussa, dieettiopissa sekä tarttuvien tautien hoidossa, sekä opetettiin sairaanhoidon periaatteita ja ammatin etiikkaa. Teoriaopetuksen ohella harjoiteltiin käytännössä.

1919

1900-luvun alkuvuosikymmeninä sairaanhoidon koulutus maassa oli hyvin kirjavaa. Lääkintöhallitus puuttui asiaan vuonna 1919 ja asetti komitean, jonka tehtävänä oli koulutusten yhtenäistäminen. Tämä luonnollisesti vaikutti myös diakonissakoulutukseen ja sen yhteydessä annettavaan sairaanhoitajakoulutukseen. Sairaanhoitajakoulutuksen osuus koulutuksesta oli 3 vuotta ja diakonissakoulutus kaikkiaan kesti noin 4 vuotta joskus enemmänkin. Koulutuksen päätteeksi sisaret saivat kirkollisen diakonissavihkimyksen, jota jouduttiin joskus odottamaan parikin vuotta vähäisten opiskelijamäärien takia.

1929

Seuraava muutos diakonissakoulutuksessa tapahtui vuonna 1929 sairaanhoitajakoulutusta koskevan lain ja asetuksen voimaantullessa. Asetuksen mukaan diakonissat saivat toimia sairaanhoitajina diakonissalaitosten sairaaloissa, mutta myös lääkintöhallituksen luvalla kiertävinä sairaanhoitajina, hoitajina leprasairaaloissa sekä kaatumatautisten ja vajaamielisten hoitolaitoksissa. Diakonissat saivat nuoremman sairaanhoitajan pätevyyden. Diakonissalaitos järjesti täydennyskoulutusta ja monet sisaret hakeutuivat jatko-opintoihin erikoistuen esimerkiksi terveyssisariksi ja näin he saivat vanhemman hoitajan pätevyyden.

1929-1949

Diakonissalaitoksessa toimi kodinhoitokoulu. Koulu oli kaksivuotinen ja se toimi kouluhallituksen alaisena. Koulutukseen tulleet tytöt olivat 15-16-vuotiaita. He saivat teoriaopetusta noin kolme tuntia päivässä. Käytännön opetusta annettiin mm. keittiössä, vanhainkodissa ja käsitöitä opeteltiin ns. käsityöryhmässä. Koulutuksen päätyttyä suurin osa meni kotiapulaisiksi, osa hakeutui jatkamaan opintojaan.

1932

Helsingin Diakonissalaitoksessa oli annettu koulutusta jo vuosikymmeniä, mutta toiminta liittyi elimellisesti laitoksen toimintaan, eikä oppilaitoksella ollut omaa nimeä. Sisäministeriö hyväksyi 5.1.1932 anomuksen Diakonissalaitoksen sairaanhoitajakoulun perustamista, joka tuli kestämään 39 kuukautta. Tästä ajasta 30 kuukautta oli käytännön harjoittelua eri sairaaloissa ja laitoksissa. Koulutus tapahtui lääkintöhallituksen valvonnassa. Muutos ei vaikuttanut koulun perustavoitteeseen ja tehtävään; sieltä valmistui edelleen diakonissoja.

1957

Oppilaitoksen nimi muuttui Helsingin Diakonissalaitoksen diakonissakouluksi vuonna 1957 ja sen johtokuntana oli sisarkasvatustoimikunta. Sairaanhoitajakoulutus lyheni 1957 annetun asetuksen mukaan kolmesta vuodesta kahteen ja puoleen vuoteen. Diakonissalaitoksella koulutuksen kokonaispituus pidettiin kuitenkin neljän vuoden pituisena ja "lisäaika" käytettiin seurakunta- ja huoltoaineitten opetukseen. Diakonissa-sairaanhoitajakoulutus lyheni vielä puolella vuodella 1960.
Vuonna 1957 aloitettiin apuhoitajien koulutus Helsingin Diakonissalaitoksessa. Koulutuksen aloittamiseen vaikutti työvoimapula laitoksen eri yksiköissä. Koulutus tapahtui ammattikasvatushallituksen hyväksymän opetussuunnitelman mukaan. Koulutus oli aluksi kolmen lukukauden mittainen ja sitä edelsi puolen vuoden harjoittelu.

1967

Syksyllä 1967 Apuhoitajakurssien nimi muutettiin Diakonissalaitoksen Apuhoitajakouluksi ja sitä valvoi ja ohjasi apuhoitajakoulun toimikunta kunnes tehtävä vuonna 1969 siirtyi Diakoniaopiston johtokunnalle. Helsingin Diakoniaopisto oli ainoa maamme diakoniaopistoista, jossa koulutettiin apuhoitajia.

1969

Vuonna 1969 oppilaitoskokonaisuus sai nimen Helsingin Diakoniaopisto.

1972

Tammikuussa 1972 alkoi Diakoniaopistossa toinen kirkollinen koulutus – seurakuntakuraattorikoulutus. Koulutus oli ylioppilaspohjainen ja kesti kolme vuotta. Siihen otettiin sekä miehiä että naisia. Keskiasteen koulunuudistuksen myötä seurakuntakuraattorikoulutukselle ei löytynyt mielekästä paikkaa ja niin se loppui toimittuaan lähes 20 vuotta.

1975

Syksyllä 1975 alkoi Diakoniaopistossa vajaamielishoitajakoulutus. Tavoitteena oli kouluttaa työntekijöitä kehitysvammaisten hoidon ja huollon alueelle. Koulutus oli kolmen lukukauden mittainen.

1986

Päivähoitajakoulutus aloitettiin vuonna 1986. Syksyllä 1986 piispainkokous hyväksyi uusimuotoisen diakonissakoulutuksen opetussuunnitelman, jossa huomioitiin keskiasteen koulunuudistuksen avaamat mahdollisuudet.

1987

Keskiasteen ammatillisen koulutusuudistuksen uusien koulutusohjelmien astuminen voimaan 1987 merkitsi muutoksia Diakoniopistossa. Diakonissakoulutus muodostui 3,5 vuotta kestävästä sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan koulutusohjelmasta sekä sen jälkeisestä yhden vuoden pituisesta diakoniakoulutuksesta.

1988

Vuonna 1988 aloitettiin uusimuotoinen sairaanhoitaja-diakonissakoulutus suuntautumisvaihtoehtona psykiatrinen hoito.
Apuhoitajakoulutus muuttui yo-pohjaiseksi perushoitajakoulutukseksi. Samana vuonna aloitettiin myös sosiaalikasvattajakoulutus. Vajaamielishoitajakoulutus loppui ja alkoi kehitysvammahoitajakoulutus.

1989

Lukuvuodesta 1989 - 1990 alkaen Helsingin Diakoniaopiston koulutussektori käsitti Helsingin Diakonissalaitoksen terveydenhuolto-oppilaitoksen, Helsingin Diakonissalaitoksen sosiaalialan oppilaitoksen ja Aikuiskoulutus- ja tutkimusyksikön. Diakonian virkatutkintoon tähtäävää kirkollista koulutusta annettiin molemmissa oppilaitoksissa siten, että diakonissakoulutus sijoittui terveydenhuolto-oppilaitokseen ja seurakuntakuraattorikoulutus sosiaalialan oppilaitokseen. Helsingin Diakonissalaitoksen koko koulutussektorista käytettiin siis yleisnimitystä Helsingin Diakoniaopisto.
Vuonna 1989 aloitettiin kehitysvammaistenohjaajakoulutus ja kodinhoitajakoulutus sekä perushoitajakoulutus aikuiskoulutuksena.

1990

Vuonna 1990 aloitettiin sairaanhoitaja-diakonissakoulutuksen suuntautumisvaihtoehtona sisätautien ja kirurginen sairaanhoito.

1991

Sisätauti-kirurginen sairaanhoitajakoulutus aloitettiin aikuiskoulutuksena.

1993

Vuonna 1993 tapahtui sosiaali- ja terveydenhuollon eri alojen peruskoulutuksen yhdistäminen. Aloitettiin sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon johtava koulutus eli lähihoitajakoulutus. Sen myötä päättyivät perushoitajakoulutus, kodinhoitajakoulutus, päivähoitajakoulutus ja kehitysvammaistenhoitajakoulutus. Lähihoitajan tutkinto sisälsi laaja-alaisen sosiaali- ja terveysalan perustehtävissä tarvittavan ammattitaidon. Koulutuksen laajuus oli 100 opintoviikkoa. Lähihoitajakoulutus aloitettiin myös maahanmuuttajille.
Vuonna 1993 alkoi myös sosiaalikasvattajakoulutus aikuiskoulutuksena. Maahanmuuttajille suunnattu sosiaali- ja terveysalalle orientoiva puolen vuoden mittainen koulutus alkoi samana vuonna.

1994

Helsingin Diakonissalaitoksen koulutusyksiköt olivat vuoden 1993 loppuun asti jakautuneena Helsingin Diakonissalaitoksen terveydenhuolto-oppilaitokseen, Helsingin Diakonissalaitoksen sosiaalialan oppilaitokseen ja Diakoniakoulutuksen ja tutkimuksen yksikköön. Vuonna 1994 oppilaitokset yhdistettiin ja oppilaitoksen uudeksi nimeksi tuli jälleen Helsingin Diakoniaopisto.
Aikuiskoulutuksena alkoivat sosiaaliohjaaja-, terveydenhoitaja-, ja kehitysvammaohjaajakoulutus. Samoin käynnistyi lähihoitajakoulutus aikuiskoulutuksena ja oppisopimuskoulutuksena.

1996

Opistoasteen koulutuksen aloituspaikat siirtyivät vuonna 1.8.1996 valtakunnalliselle Diakonia-ammattikorkeakoululle, jonka toimintayksiköistä yksi on Helsingin Diakoniaopiston kanssa samoissa tiloissa toimiva DIAK:n Helsingin yksikkö. Opistoasteinen sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, kehitysvammaistenohjaaja-, sosiaalikasvattaja- ja sosiaaliohjaajakoulutus sekä diakonissakoulutus päättyivät asteittain vuoden 1999 loppuun mennessä.

1997

Vuonna 1997 käynnistettiin koulunkäyntiavustajan ammattitutkintoon valmistava koulutus.

1998

Vuonna 1998 aloitettiin Diakoniaopistossa erityisopetus, jonka koulutusala oli matkailu-, ravitsemis- ja talousala. Koulutus oli aluksi 2-vuotinen koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto ja muuttui 3-vuotiseksi kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinnoksi vuonna 2000.
Myös yrittäjän ammattitutkintoon valmistava koulutus käynnistyi.

1999

Monikulttuurinen talouskoulu alkoi 1999 ja se suunnattiin henkilöille, joiden suomenkielen taito oli puutteellinen ja joilla ei ollut muita koulutusväyliä käytettävissä. Samana vuonna alkoi myös maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus vuoden mittaisena.
Sosiaali- ja terveysala tuli näyttötutkintojärjestelmän piiriin. Näyttötutkintojen suorittaminen käynnistyi voimakkaana lähihoitajakoulutuksessa.

2000

Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus sekä ohjaavat koulutukset suunnattiin mielenterveyskuntoutujille, lastensuojelun jälkihuollon asiakkaille, kehitysvammaisille, vankeusrangaistusta kärsiville sekä maahanmuuttajille. Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen perustutkinto (kotitalousyrittäjä) alkoi oppisopimusmuotoisena näyttötutkintoon valmistavana koulutuksena.

2001

Päihdetyön ammattitutkintoon valmistava koulutus alkoi oppisopimuskoulutuksena.

2002

Vanhustyön erikoisammattitutkintoon valmistava koulutus aloitettiin.

2004

Psykiatrisen erikoisammattitutkinnon valmistava koulutus aloitettiin.