Tarunhohtoinen Aurora

Aurora Stjernvall, joka myöhemmin tunnettiin Aurora Karamzinina, syntyi Porissa 1. elokuuta 1808.

Hänen isänsä oli everstiluutnantti Carl Johan Stjernvall ja äitinsä Eva von Willebrand, maaherra Ernst Gustaf von Willebrandin tytär. Auroran lukuisista sisaruksista jäi eloon vain kaksi sisarta ja yksi veli.

Vuonna 1812 perhe muutti Viipuriin isän siirtyessä uuden Viipurin läänin maaherraksi. Isän kuoltua vuonna 1815 äiti avioitui uuden maaherran Carl Johan Walleenin kanssa. Avioliitosta tuli onnellinen. Carl Johan oli yhtä hyvä isä lapsipuolilleen kuin omille viidelle lapselleen, jotka syntyivät lähivuosien aikana.

Kaunis ja ihailtu Aurora

Aurora lähetettiin kahdeksanvuotiaana Pietariin Minette-tätinsä hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Hän vietti siellä lähes neljä vuotta. Tämä aika oli Auroralle merkityksekäs, sillä hän oppi Pietarissa silloisen ylimystön seurustelukielen, ranskan, sekä kohtalaisesti venäjää.

Vuonna 1820 Walleenin perhe muutti Helsinkiin. Walleenista oli tullut juuri uuteen pääkaupunkiin muuttaneen senaatin jäsen ja myöhemmin prokuraattori. Asemansa vuoksi hän oli keskeinen henkilö kaupungin seurapiirielämässä. Samana vuonna Walleen osti Träskändan kartanon Espoosta perheensä kesäkodiksi.

Aurora oli 16-vuotiaasta lähtien mukana Helsingin seurapiirielämässä, johon osallistui mm. senaatin virkamiehistö ja kaupungin venäläinen upseeristo. Aurora herätti paljon ihailua sekä herttaisella olemuksellaan että kauneudellaan.

Auroran sisar Emilie meni naimisiin venäläisen kreivi Vladimir Musin-Puskinin kanssa vuonna 1828. Kaksi vuotta myöhemmin keisari Nikolai I vieraili Helsingissä, missä yhteydessä Aurora nimitettiin hovineidoksi. Hän matkusti Pietariin ja Musin-Puskinien luo Moskovaan.

Aurora suunnitteli avioliittoa nuoruuden rakastettunsa, venäläisen upseerin Alexander Muhanovin kanssa. Kihlaus julkistettiin vuonna 1834, mutta häistä ei tullutkaan mitään, sillä Muhanov sairastui vakavasti hieman ennen häitä ja kuoli.

Rikas nuori leski

Aurora asetettiin vuonna 1836 hovineidon virkaan Pietarissa. Keisarin vaikutuksesta Aurora lupautui avioliittoon venäläisen ruhtinas Paul Demidovin kanssa, joka kuului Venäjän rikkaimpiin ylimyksiin. Avioliitto solmittiin marraskuussa 1836. Lokakuussa 1839 Auroralle syntyi poika, hänen ainoa lapsensa, joka kastettiin Pauliksi isänsä mukaan. Pojan ollessa vasta puolivuotias isä Paul kuoli.

Leskeksi jäätyään Aurora jakoi aikansa Helsingin ja Pietarin kesken. Pietarissa hän osallistui seuraelämään ja ylhäisön huvituksiin, Helsingissä hän seuraelämän lisäksi vietti aikaansa hiljaisuudessa. Aurora oli ostanut isäpuoleltaan Träskändan kartanon, jonka hän antoi kunnostaa. Monet kuuluisuuden kävivät siellä hänen vieraanaan.

Kartanosta saamansa rahat Auroran isäpuoli käytti Hakasalmen huvilan rakentamiseen. Tämäkin rakennus tuli myöhemmin Auroran omistukseen. Se sijaitsee vastapäätä Kansallismuseota ja siellä on nykyisin osa Helsingin kaupunginmuseota.

Vuonna 1846 Aurora solmi Pietarissa uuden avioliiton venäläisen eversti Andrei Karamzinin kanssa. Avioliitto jäi lapsettomaksi.

Aurora kiinnostuu hyväntekeväisyydestä

Aurora alkoi yhä syvällisemmin ajatella elämän tarkoitusta ja keinoja kärsivien ihmisten auttamiseksi. Yhtenä syynä tähän oli hänen monien lähiomaisensa kuolema. Erityisen syvästi Aurora suri vain 35-vuotiaana kuollutta sisartaan Emilietä.

Merkittävä oli myös matka, jonka Aurora teki miehensä ja pienen poikansa kanssa vuosina 1847-48. Matka kesti kaikkiaan noin vuoden, mistä ajasta puolet vietettiin Pariisissa. Seuraelämän ja huvittelun lisäksi Karamzinit löysivät Pariisista sellaista, mikä Nikolain Venäjällä oli jyrkästi kiellettyä ja mikä heistä sen vuoksi oli erittäin mielenkiintoista. Ranskassa sai nimittäin vapaasti ilmaista ajatuksiaan ja ottaa osaa politiikkaan.

Pariisin vallankumous helmikuussa 1848 sai Auroran kiinnostumaan yhteiskunnallisista uudistuksista ja miehensä kanssa hän seurasi innokkaasti työväen nousua. Seuraavana kesänä Karamzinit matkustivat Uralille tutustumaan omakohtaisesti Auororan siellä olevaan omaisuuteen, Uralin kaivoksiin. Aurora perehtyi työläisten elämään, oli läsnä ristiäisissä ja häissä ja lahjoitti köyhille morsiamille kapioita. Hänen aloitteestaan rakennettiin köyhäintalo, synnytyslaitos, useita kouluja ja lastenkoteja ja hänen kauttaan jaettiin tapaturma-avustuksia. Apua annettiin myös silloin kun hevosia tai lehmiä kuoli.

Matkan jälkeen Karamzinit perustivat Pietariin lastenkodin. Kevättalvella 1854 syttyi Venäjän ja Turkin välille sota, joka tunnetaan Krimin sodan nimellä. Yleisen isänmaallisen innostuksen vallitessa Andrei Karamzin päätti palata sotilaspalvelukseen. Hän kaatui toukokuussa 1854 Tonavan varrella. Jäädessään toistamiseen leskeksi Aurora oli 46-vuotias.

Idea diakonissalaitoksesta herää

Auroran ainoa poika Paul järjesti äidilleen usein suuria pettymyksiä harkitsemattomalla ja hillittömällä elämällään sekä suunnattomalla tuhlaavaisuudellaan. Paul oli nimitetty attaseaksi Pariisin Venäjän lähetystöön. Vuonna 1861 Aurora asettui asumaan Pariisiin viettäen siellä talvikaudet seuraavien vuosien ajan ollakseen poikansa tukena.

Matkoillaan Aurora oli käyttänyt hyväkseen jokaisen tilaisuuden tutkiakseen hyväntekeväisyyslaitoksia ja niiden organisaatioita. Ranskassa hän oli tavannut useita katolisen kirkon piiristä nousseita järjestöjä ja seurannut niiden työtä. Pietarissa hän oli tutustunut tohtori Carl von Mayenin perustamaan diakonissalaitokseen, jota kutsuttiin nimellä Evankeelinen hospitaali. Aurora päätti matkustaa diakonissa-aatteen syntysijoille Saksaan, Kaiserswerthin kaupunkiin, katsomaan pastori Fliednerin 1836 perustamaa diakonissalaitosta ja neuvottelemaan sikäläisten diakonissatyön johtajien kanssa.

Palattuaan kotiin Aurora kääntyi vielä uudelleen tohtori Mayenin puoleen ja sai tältä sekä tukea että tarpeellisia neuvoja. Pietarin Evankeelisessa hospitaalissa Aurora tutustui myös suomalaissyntyiseen diakonissaan, lääkärin leski Amanda Cajanderiin, joka oli jo kauan toivonut pääsevänsä toimimaan omassa maassaan. Aurora pyysi Amandaa Helsinkiin perustettavan diakonissalaitoksen johtajattaren virkaan.

Helsingin Diakonissalaitos perustetaan

Helsingin Diakonissalaitos perustettiin vuonna 1867. Noihin aikoihin Suomessa vallitsi nälänhätä ja sen jäljissä levisi lavantauti ja isorokko.

Diakonissalaitoksen toiminta alkoi Unioninkadulla 8-paikkaisella kulkutautisairaalalla, joka vihittiin juhlallisesti käyttöön joulukuun 17. päivänä 1867. Sairaalaolot Helsingissä olivat vaatimattomat, joten uusi sairaala tuli todelliseen tarpeeseen. Auroran varoista maksettiin laitoksen ensimmäisen huoneiston kalustus sekä ensimmäisen vuoden vuokra. Valtaosa alkuvuosien muistakin menoista peitettiin Auroran antamin lahjoituksin. Rouvasväen yhdistyksen ylläpitämä ompeluseura valmisti kaikki tarvittavat tekstiilit uuteen sairaalaan. Auroran välityksellä laitos sai huomattavia lahjoituksia muualtakin, myös keisarilta.

Laitos muutti ensimmäisten toimintavuosiensa aikana usein. Ensimmäinen oma talo saatiin vuonna 1875 Katajanokalta. Aurora Karamzin sen osti, mutta joutui ottamaan velkaa pystyäkseen maksamaan kauppahinnan.

Aurora oli läheisessä yhteydessä Diakonissalaitokseen. Hän osallistui usein laitoksen johtokunnan kokouksiin ja matkoilla ollessaan kävi vilkasta kirjeenvaihtoa johtajattaren kanssa. Hän ei kuitenkaan koskaan asunut Diakonissalaitoksella vaan eli Hakasalmen huvilassa elämänsä loppuun asti.

Vuonna 1897 valmistui Töölönlahden tuntumaan uusi, varta vasten Diakonissalaitoksen tarpeisiin suunniteltu rakennus. Rakennusryhmään kuuluvan kirkon vihkiäisiä vietettiin 12. toukokuuta 1898. Kun rakennustyöt kevättalvella alkoivat päättyä, sisaret pyysivät Auroralta hänen muotokuvaansa, jonka he ripustaisivat sisarkotiinsa. Aluksi Aurora esteli, mutta sitten hän oma-aloitteisesti pyysi taitelija Dagmar Furuhjelmiä maalaamaan itsestään kuvan. Tuo muotokuva on nykyisin Aurora-salin seinällä ja siinä Aurora on 90-vuotias.

Muutkin tarvitsevat apua

Diakonissalaitoksen lisäksi Aurora Karamzinin huolenpito suuntautui monelle taholle. Hän oli aina ensimmäisten joukossa hyväntekeväisyysyhdistyksissä ja yleishyödyllisissä hankkeissa. Nuoret taiteilijat ja kirjailijat saivat häneltä avustusta. Töölöön Aurora perusti köyhille ihmisille keittolan. Hakasalmen huvilan vieressä oli Auroran järjestämä hevosten juottoruuhi ja syöttötelineitä, joissa oli aina heiniä ja kauroja matkamiesten hevosille. Rosa-Villan alakertaan lähelle nykyistä Kisahallia hän järjesti pienen suojan kuorma-ajureille ja maalta tuleville torikauppiaille, jossa nämä saivat lämmitellä ja syöttää hevosiaan.

Aurora perusti myös Suomussalmelle keittolan, jollaisia talvella 1891-92 toimi Pohjois-Suomessa eri seuduilla. Suomussalmelle lähetettiin työhön sisar Charlotte Wetterstén.

Pietarissa näkemänsä mallin mukaan Aurora oli jo 1850-luvulla rakennuttanut ja sisustuttanut Espooseen köyhäintalon pitäjän naisvanhuksille ja omille vanhoille palvelijoilleen. Talo paloi myöhemmin ja vanhukset siirrettiin läheiseen Laaksolahden kartanoon. Träskändaan Aurora perusti yläkansakoulun ja siihen liittyvänä kansankirjaston.

Auroran vastaanottotunneille Hakasalmen huvilaan saivat apua tarvitsevat tulla pyyntöineen ja sinne suorastaan tulvi avunhakijoita. Auroran anteliaisuutta käytettiin myös häpeämättömästi väärin.

Hakasalmen huvila virtualhelsinki.netissä

Aurora Karamzin kuoli 13.5.1902. Hänen kuolemansa aikaan diakonissoja oli 67. Hänen hautansa on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Haudalle pystytettiin myöhemmin Ville Vallgrenin veistämä muistomerkki, johon on kirjoitettu ranskaksi sanat: "Vaikka minä puhuisin ihmisen ja enkelien kielellä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen."