Sisarkotijärjestelmä purettiin puoli vuosisataa sitten

Helsingin Diakonissalaitoksen toiminta perustui alkujaan saksalainen pastori Theodor Fliednerin luomaan sisarkotijärjestelmään, joka oli Suomessakin käytössä runsaat 90 vuotta. Se purettiin vuonna 1959. Sisarkotijärjestelmän purkaminen oli tärkeä uudistus laitoksen jatkuvuuden kannalta.

Sisarkotijärjestelmän mukaan sisaret muodostivat sisaryhteisön, ja sisarkoti oli heidän yhteinen kotinsa. He eivät saaneet työstään palkkaa, ainoastaan taskurahan, mutta laitos huolehti kaikista heidän tarpeistaan aina heidän elämänsä loppuun saakka.

1930-luvun lopulla järjestelmä joutui perusteellisen arvioinnin kohteeksi, kun sisar Aino Miettinen avoimesti kritisoi sitä Pohjoismaisten diakonissalaitosten johtajiston kokouksessa Helsingissä. Miettisen ajatukset olivat kuitenkin aikaansa edellä, ja vasta paljon myöhemmin Diakonissalaitoksessa tartuttiin juuri niihin epäkohtiin, jotka Miettinen nosti keskusteluun.

Sisarkotijärjestelmän purkamisen jälkeen sisaret alkoivat saada säännöllistä kuukausipalkkaa, ja heillä oli lain määräämä työaika sekä eläketurva. Diakonissalaitoksen eläkesääntö valmistui 1960 ja seurakunnissa työskentelevät sisaret tulivat kirkon palkkaus- ja eläkelakien piiriin.