Mietelause

Tulkoon valkeus valkeudesta

I

Jeesus tarvitsi aasin. "Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasivarsan... Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä", neuvoi Jeesus opetuslapsiaan. (Luuk. 19:30,31)

Syytä tähän voimme vain arvailla. Oliko hän ehkä matkasta väsynyt – hän oli kuitenkin kulkenut opetuslastensa kanssa Jerusalemiin Jerikosta, n. 30 kmn päästä. Oliko hän tietoinen profeettojen, Jesajan ja Sakarjan, ennustuksista kuninkaasta, joka ratsastaa Jerusalemiin aasilla? Ajatteliko, suunnitteliko, ymmärsikö hän siksi pyytää opetuslapsia hakemaan aasin, jotta kirjoitukset täyttyisivät? – "Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla... (Sak. 9:9)

II

Jeesus, Jumalan Poika, Jumala tarvitsi aasin. Jeesuksen kansansuosio oli huipussaan. Jos kuninkaanvaalit olisi pidetty tuolloin, ei voittajasta olisi ollut epäselvyyttä – hän olisi voittanut selvillä Hoosianna-äänillä. Hän olisi saanut vaikka hevosvaljakon. Nyt hän tarvitsi aasin. Ja hän halusi aasin.

Kuinka määrättömän arvokas tuon tehtävän ja tilanteen on täytynytkään olla. Mutta silti itse asetelma oli hyvin tavallinen, puuduttavan arkinen. Aasi oli tuttu kulkupeli ja työkone, ratsu ja kuormankantaja. Ja tähän arkiseen käyttökapistukseen Jumala, Jumalan Poika, Jeesus tarttuu. Jumala tarttui tavalliseen, tuttuun, jokapäiväiseen, käyttökapistukseen – ottaa sen käyttöönsä, hyväksyy sen.

III

Jeesus tarvitsi aasin. – Mutta mihin Jumala tarvitsee ihmistä? Klassinen vastaus tähän lienee se, että ihminen on Jumalan rakkauden kohde: ihminen, maailma, maailmankaikkeus on syntynyt Jumalan itsensä antavasta ja pyyteettömästä rakkaudesta. Ihmisen ja maailman pelastuminen on seurausta Jumalan itsensä uhraavasta rakkaudesta – siitä Jumalan pelastussuunnitelmasta, jonka yhtä keskeistä tapahtumaa valmistaudumme muistamaan ja juhlistamaan. Paavali puhuu siitä, miten koko luomakunta odottaa vapautusta ja huokaa synnytystuskissaan (Rm 8: 18–23). Eivät vain ihmiset odota vapautusta ja oikeamielistä Kuningasta, jolle voi huutaa 'Hoosianna' – koko luomakunta odottaa.

Klassinen vastaus on oikein hyvä. Silti mieli jää vielä varttilitran verran askaroimaan tämän kysymyksen kanssa: mihin Jumala ihan oikeesti ihmistä tarvitsee?

IV

"Jumalalla on suunnitelma jokaisen elämää varten. Kaikella on tarkoitus."

Näin varmaankin on. Eikä ehkä ihan sittenkään näin. Puhumme joskus elämän tarkoituksesta, Jumalan tahdosta, sen etsimisestä ja toteuttamisesta. Ja joskus tämä puhe kuulostaa siltä, kuin Jumalalla olisi jokaisen ihmisen elämälle vain yksi ainoa oikea tarkoitus. Ja joskus se ahdistaa.

Jos Jumala on Kaikkivaltias, Kaikkihyvä, Kaikkikekseliäs, Kaikestauuttaluova – niin voisiko ajatella, että hän ei olisi rajoitettu vain yhteen suunnitelmaan esimerkiksi minun onnettoman ja perin surkean elämäni kanssa. Voisiko olla niin, että jossakin elämän valintatilanteessa onkin kaksi, kolme tai kymmenen yhtä hyvää, oikeaa, käyttökelpoista, tasavahvaa ja Jumalan suunnitelmiin sopivaa vaihtoehtoa? Ja voisiko olla jopa niin, että vaikka ihminen päättäisikin tehdä jotakin, joka ei sovi Jumalan suunnitelmiin ihan niin hyvin, niin voisiko olla, että Jumala senkin onnettoman valinnan vielä voisi hyväksyä ja käyttää ihmisen ja maailman hyväksi? Siis jos hän kerran on Kaikkivaltias. – Voisiko olla niin, että Jumalalla on yhden ihmisen elämälle monia hyviä vaihtoehtoja – että elämälle olisikin monia tarkoituksia, joista kaikki ovat yhtä oikeita ja hyviä, Jumalan tarkoitukset täyttäviä?

V

"Menkää tuolla näkyvään kylään. Te näette aasinvarsan... Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, vastatkaa ..." – Tämä muistuttaa etäisesti Luukkaan evankeliumin alkua; sitä, kun enkelit ilmestyivät paimenille ensimmäisenä jouluyönä: "Minä ilmoitan teille suuren ilon... tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen kapaloituna seimessä.... Paimenet sanoivat toisilleen: 'Nyt Betlehemiin!' " – nyt mentiin! - 'Siellä me näemme sen, minkä Herra meille ilmoitti" (Lk 2: 10–15).

Ihmisille tuli käsky tai ilmoitus Jumalalta, tuli tarkat koordinaatit, tuntomerkit, mitä löytyy ja mistä, tuli toimintaohjeet, joiden varassa saattoi toimia ja uskalsi lähteä liikkeelle.

Jeesus ei lähetä opetuslapsiaan eikä Herran enkeli paimenia tuntemattomaan. Mitä tahansa vastassa onkin – sumua, hämärää, epämääräisyyksiä, pimeyttä – Jumala ei lähetä ihmistä mihinkään, mistä hän itse ei tiedä, tai missä hän itse ei ole ollut. (Aina valvova Kristus –ikoni, Heponiemen kappelissa; Kristus tuonelassa hautaamisen jälkeen, ennen ylösnousemusta.)

Jumala ei ehkä ennalta määrää asioita ja ihmiskohtaloita. Hän ei ehkä predestinoi yksiä menestymään ja toisia menettämään omaisuuksia ja terveyksiä. Mutta mihin tahansa hän ihmisen johtaakaan tai mihin tahansa ihminen päätyykään, siellä ei Jumalalle ole mitään outoa. Jumala ei lähetä ihmistä yksin mihinkään, mitä hän itse ei tietäisi. Hän tulee mukaan.

[Adventin kertomuksessa aasilla ratsastavasta Jeesuksesta ja ensimmäisellä jouluyöllä on toinenkin yhtymäkohta. Kumpikin kertomus johtaa ihmisten riehaantumiseen: paimenet kiittivät ja ylistävät Jumalaa, ja tien varrella ihmiset ylistivät Jumalaa kaikista voimateoista ja huusivat Hoosianna! – Siunattu hän, joka tulee Herran nimessä! ]

VI

"Herra tarvitsee sitä..." – Mihin Jumala tarvitsee ihmistä, tai ihmisiä? Jotenkin se kytkeytyy hämmennykseen siitä, miksi on olemassa kaikkea sitä mitä ylipäänsä on: ihmisiä, eläimiä, puita, vettä, vuoristoja, pilviä, maat ja taivaat. Yksi vastaus tähän on se, mikä on kirjattu luomiskertomukseen: viljelemään ja varjelemaan kaikkea sitä, mitä on. Toinen vastaus on se käsky, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen: rakastakaa – rakastakaa toisianne, rakastakaa Jumalaa yli kaiken, rakastakaa itseänne niin kuin toisianne. Jumala tarvitsee ihmistä rakastamaan.

VII

Mitä se tarkoittaa, se rakastaminen? Yhdellä sanalla: elämää. Sitä elämää, jota ihminen elää. Elämällä omaa elämäänsä hän ottaa vastaan sitä Jumalan rakkautta, huolenpitoa ja läsnäoloa, mitä Jumala päivittäin, joka hetki, henkäys kerrallaan, antaa. Tekemällä elämänvalintoja – pieniä, suuria, siltä väliltä – hän kiittää Luojaansa niistä mahdollisuuksista, joita Jumala ihmisen eteen on avannut.

VIII

"Ottakaa aasi siitä ja tuokaa se tänne... Sanokaa, että Herra tarvitsee sitä..." – Opetuslapset toimivat Jeesuksen ohjeiden mukaan. He eivät tehneet mitään ylimääräistä eivätkä jättäneet mitään huomiotta. Ilman heidän toimintaansa Jeesus ei ehkä olisi ratsastanut Jerusalemiin, vaan hän olisi saanut kävellä koko matkan. (Emmekä me siis viettäisi adventtia emmekä palmusunnuntaita tämän tapahtuman muistoksi).

Opetuslapsilta odotettiin kuuliaisuutta. Herra tarvitsi aasia, aasin paikalle saaminen kuuliaisuutta – ja aasin omistajilta luottamusta siihen, että eläin vielä tulee ehjänä takaisin.

Mikään ei ehkä tässä suhteessa ole meidän kohdallamme toisin. Herralla on lupa odottaa kuuliaisuutta ja luottamusta myös meiltä – kuuliaisuutta olla avoimena elämän edessä, kuuliaisuutta tehdä valintoja, vaikka ei ihan tiedä, mihin se vie – luottamusta siihen, että menee minne tahansa, Herra tulee mukaan.

IX

"Herra tarvitsee sitä..." – Mihin kaikkeen Jumala on minut lähettänyt? Mihin kaikkeen hän minua tarvitsee? Mihin hän nyt alkavan jouluun valmistautumisen, adventin aikana tarvitsee – suhteessa häneen itseensä, toisiin ihmisiin, suhteessa itseeni?

+

Tulkoon valkeus valkeudesta

Tapio Koivu

Adventtiretriitti
25.-27.11.2011