Retriitit

Retriitit ovat Heponiemen ydintoimintaa. Retriittiin tulijat sitoutuvat siihen, etteivät keskeytä toistensa hiljaisuutta. Hiljaisuudessa on helpompi kuulostella omaa sisintä ja Jumalan puhetta.

Oma huone, luonnonrauha sekä verkkainen rytmi tukevat retriitin lepoa. Päivää rytmittävät yhteiset rukoushetket kappelissa.

Ohjaajat pitävät virikepuheita, jotka antavat ajatuksia ja synnyttävät mahdollisuuden kuunnella omaa sisintä ja omia unohdettuja tarpeita.

Ohjaajan kanssa on mahdollista varata aikaa kahdenkeskiseen keskusteluun.

Katso Heponiemen retriitit tapahtumakalenterista.

Hiljaisuuden retriitistä Sinulle, joka tulet ensimmäistä kertaa:

Sinut on kutsuttu

Sisimmässäsi on herännyt nimetön kaipaus jotain uutta kohti; pysähtymisen, levon tarve, hiljainen kysely, hengen jano…Jeesus sanoi kerran väsyneille opetuslapsilleen: ”Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan. niin saatte vähän levähtää” (Mark 6:31). Toisella kerralla hän kutsui kaikkia: ”Tulkaa luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)

Retriitti on tilan luomista hiljaisuudelle

Retriitti tulee englannin kielen sanasta ”retreat”, joka merkitsee vetäytymistä erilleen, takaisin päin. Vaikka hiljaisuuden tila pohjimmiltaan on ihmisen sisimmässä, sen löytämistä auttaa retriittipaikka, joka on luonnon keskellä, rauhallisessa ympäristössä.Viikonlopun tai kahden vuorokauden retriitissa oleminen rakentuu väljän päiväohjelman rytmiin, mikä ehkäisee irrallisuuden ja ajelehtimisen. Valmiin ohjelman tarkoitus on vapauttaa osanottajat ratkaisujen teosta ajankäytön suhteen. Pakollista osallistuminen ei kuitenkaan ole. Yksinoloon, lepoon ja ulkoiluun jää myös ohjelman puitteissa tilaa.

Retriitin yhdessäoloa sävyttää vaikeneminen. Osanottajat eivät keskustele keskenään hiljaisuuden alettua, jos jokin kysymys tai oma elämäntilanne nousee ahdistavaksi, on mahdollista varata kahdenkeskeinen aika keskustelua ja rippiä varten ohjaajalta. Hetkijumalanpalveluksissa laulamme ja luemme yhdessä, joten täysin ääneti ei tarvitse olla koko retriitin aikaa.

Retriitti merkitsee myös irrottautumista tavanomaisesta elämänmenosta. Kun puhelin, radio, TV ja lehtienluku vie aikaamme, emmekä puuhastele töiden ja askareitten parissa, hiljaisuus pääsee puhumaan sisimmässä ja hoitamaan meitä.

Retriitti on yhteyttä

Useita kertoja päivän mittaan retriitissä kokoonnutaan hetkijumalanpalvelukseen, mietiskelyrukoukseen, virikesanoja kuulemaan, aterialle tai muuten vain takkatulen ääreen lueskelemaan. Yhdessäolo muodostuu hyvin vapaaksi ja rentouttavaksi, kun jokainen voi olla omalla tavallaan; toinen toisensa olemisen tapaa ei tarkkailla eikä arvostella. kontaktia ei tarvitse hakea, eikä vältellä. Hiljaa yhdessä oleminen on yllättävän luontevaa.

Hetkijumalanpalveluksessa seuraamme kirkon ikivanhoja rukoustekstejä, näin syntyy yhteys myös menneiden sukupolvien uskoon. Meditaatio eli mietiskelyrukous on kahdenkymmenen minuutin mittainen hiljainen hetki. Siinä voimme luopua kaikesta ponnistelusta ja tahdonalaisesta rukousajatusten tai – sanojen etsimisestä ja jäädä lepäämään Jumalan kasvojen eteen. Siinä aukeaa mahdollisuus antautua Jumalalle, jäädä vain kuulemaan ja katselemaan Häntä. Meditaatiossa voi käyttää rukousjakkaraa, joka helpottaa polviasentoa tai yhtä hyvin istua tuolissa hyvässä asennossa.

Yhteyttä luomassa ovat myös hiljaisen musiikin soidessa nautitut ateriat, joista usein tulee kokokohtia retriitissä. tavanomaisessa elämänmenossa rauhallisesti ja hiljaa nautittu ruoka on harvinainen kokemus, useimmitenhan me joudumme aterioimaan kiireessä, melussa tai emme ehdi edes syödä päivän mittaan.

Hiljaisuuden siunaus

Kaikki uusi, ennen kokematon voi pelottaa. hiljaisuudessa ei kuitenkaan ole mitään pelottavaa, se ei ole tyhjyyttä ”ei-mitään”. Se on ensin täynnä tunteita, mielialoja, ajatuksia. Sitten vähitellen mieli rauhoittuu ja tavoitat levon, tyynen ja kevyen olon. Hiljaisuus saattaa nostaa esiin myös ahdistusta, jos elämässä on paljon torjuttua ja kipeää, jonka käsittelyyn ei ole ollut aikaa tai voimia tai halua. Tässä hiljaisuuden siunaus merkitsee sitä, että tulee tietoiseksi asioista, joiden tulisi olla toisin, torjutuista toiveista ja tarpeista ja elämän kipukohdista. Hiljaisuudessa Jumala puhuu. Antautuvassa rukouksessa Hän pääsee hoitamaan sisintämme, parantamaan haavojamme. Meissä alkaa eheytyminen. Hengellinen kasvu on hidasta ja hiljaista tapahtumista, siihen kuuluu yhtä hyvin kirkkaita ja heleitä armon hetkiä kuin pitkältä tuntuvia pimeitä jaksoja. kaikessa Jumala on kuitenkin mukana meitä rakastaen.

Hiljaisuuden siunaus säteilee pitkälle arkeen. usein vasta myöhemmin huomaa, millä tavoin se on vaikuttanut. Retriitistä ei tarvitse antaa kenellekään minkäänlaista selontekoa eikä palautetta, jokainen saa säilyttää kokemansa itsensä ja Jumalansa välisenä. Myöskään retriittiin tulijan ei tarvitse kertoa mitään elämästään.

Kenelle retriitti sopii

Ensimmäistä kertaa tulija saattaa miettiä, kykenenkö olemaan hiljaa koko viikonlopun, entä jos alkaa itkettää tai naurattaa… Yleensä hiljaa olo on helpottava kokemus. Jos itkettää, saa itkeä, sitä ei kukaan oudoksu. Jos naurattaa, saa nauraa, se menee kyllä ohi. Tuntuu mukavalta olla yhdessä niin, että kukaan ei tarkkaile toistensa mielialoja eikä havaintoihinsakaan tarvitse mitenkään reagoida.

Retriittiin tulee paljon työn uuvuttamia ihmisiä, kiireen ja stressin tuttuja. Myös työelämästä sivussa oleva hakee retriitistä henkistä ja hengellistä evästä. Hoitoalan työntekijät tarvitsevat lepoa ja yhdessäoloa, jossa on vapaa toisten ihmisten huomioonottamisesta, kuuntelemisesta ja hoivaamisesta. Äidit hakevat hengähdystaukoa lasten ja kodinhoidosta ja nauttivat valmiista ruokapöydästä. Puolisot saattavat tulla yhdessä ja löytää aivan uusia ulottuvuuksia sanattomasta yhteydestä. Suoritusten ja pätemisen paineessa ahertava mies voi löytää itsensä kokonaisempana ihmisenä, jolla on aikaa myös itselleen.

Akuutissa elämänkriisissä olevalle retriitti saattaa muodostua liian raskaaksi; myöskään syvästi masentuneelle hiljaisuus ei ole hyväksi. Kovin seuranhaluiset ja yksinöisyydestä kärsivät ihmiset luultavasti tarvitsevat toisenlaista yhdessäoloa.

Hiljaisuuden retriitti on ensikertalaiselle seikkailu. Ehkä huomaat viikonloppu/retriitin mentyä, että ”tämä ei ole minun juttuni” – tai tunnet, kuten moni jo retriittiin uudestaan tulija: ”tätä olen jo pitkään kaivannut!”

Tervetuloa Löytöretkelle.

Hiljaisuus ei ole vuorten huipulla,eikä melu kaduilla ja toreilla. Molemmat ovat ihmisen sydämessä.