Tärkeitä vuosilukuja

1867

Helsingin Diakonissalaitoksen toiminta aloitetaan 8-paikkaisella kulkutautisairaalalla vuokratiloissa osoitteessa Unioninkatu 9. Suomessa on juuri ollut useita nälkävuosia ja niiden seurauksena leviävät kulkutaudit, erityisesti lavantauti ja isorokko. Diakonissalaitoksen sairaala on koko Suomessa ensimmäinen sairaala, jossa on koulutettua henkilökuntaa. Paikkaluku nousee pian 22:een.

Laitoksen ensimmäiseksi johtajattareksi kutsutaan sisar Amanda Cajander, suomalainen lääkärinleski, joka on saanut koulutuksensa Pietarin Evankeelisessa Hospitaalissa eli sikäläisessä diakonissalaitoksessa. Samana vuonna perustetaan lastenkoti heitteille jätetyille lapsille, joita sisar Amanda käy etsimässä Helsingin huonomaineisissa kortteleissa.

1869

Perustetaan Palvelijatarkoti, jonka avulla halutaan ehkäistä prostituutiota antamalla maalta Helsinkiin tuleville nuorille naisille koulutusta ja hankkimalla heille myöhemmin palveluspaikkoja hyvissä perheissä. He ovat myös tärkeää työvoimaa uudessa sairaalassa.

1875

Laitos saa oman talon Katajanokalta, osoitteesta Satamakatu 9. Alkuvuosina laitos on muuttanut usein, mutta vihdoin saadaan Aurora Karamzinin avustuksella oma talo, jossa toiminta pääsee laajenemaan ja vakiintumaan.

1883

Laitoksen uudeksi johtajattareksi tulee sisar Lina Snellman, joka on saanut koulutuksensa Tukholmassa Erstan diakonissalaitoksessa. Amanda Cajanderin kuoltua jo vuonna 1871 on ollut vaikea saada johtajattaren paikalle sopivaa henkilöä. Sisar Lina luo Diakonissalaitoksen sairaanhoidon ja koulutuksen muodon ja hänen aikanaan Kaiserswerthin mallin mukainen kotijärjestelmä vakiintuu. Kotijärjestelmän sisaret eivät saa työstään palkkaa vaan ainoastaan pienen taskurahan, mutta laitos pitää heistä huolen koko heidän elämänsä ajan. Sisar Lina kirjoittaa muistiin sairaanhoidon luentonsa, joiden katsotaan olevan ensimmäiset sairaanhoidon oppikirjat maassamme. Hän toimii johtajattarena yli 40 vuotta, vuoteen 1924 saakka.

1893

Helsingin Diakonissalaitos saa ensimmäisen päätoimisen johtajansa, Karl Gustaf Olsonin, joka kunnostautuu erityisesti tekemällä diakonia-aatetta tunnetuksi.

1896

Helsingin kotisairaanhoito alkaa. Palkataan diakonissa piirilääkärin avuksi Helsingin eteläiseen piiriin ja Sörnäisten alueelle. Ensimmäiset kodeissa kiertävät kotisairaanhoitajat ovat diakonissat Greta Brax ja Pauliina Huttunen.

1897

Alppikadulle valmistuu uusi rakennus, joka on suunniteltu varta vasten Diakonissalaitoksen toimintaa varten. Sen suunnittelevat kaksi arkkitehtia, Magnus Schjerfbeck ja Karl August Wrede. Rakennuskompleksin muodostavat sairaala, kirkko ja sisarkoti. Kaksikerroksisessa sairaalarakennuksessa on 3 osastoa, joissa on yhteensä 76 vuodepaikkaa (sisätaudit, kirurgia, gynekologia). Uudessa talossa on kaikki ajan tekniset hienoudet kuten hissi, sähkövalot, vesijohdot ja vesiklosetit. Koko rakennuksen vihkiäisjuhlaa vietetään 12.5.1898, jolloin kirkkosali on saatu lopulliseen kuntoon.

1900

Lääkintöhallituksen pyynnöstä aloitetaan Sörnäisten pitaali- eli leprasairaala. Se muuttaa Orivedelle vuonna 1904 ja toimii siellä aina vuoteen 1953 saakka.

1904

Sipoosta ostetaan Kotivalli-niminen tila, jonne perustetaan 20-paikkainen hoitokoti keuhkotuberkuloosia sairastaville naisille. Sittemmin Kotivalli laajenee ja toimii lepo- ja toipilaskotina. Se myydään Betesda-Säätiölle vuonna 1979.

1905

Perustetaan Helsingin Kumpulaan Kum-tähden sairaala veneerisiä sairauksia sairastaville naisille. Se toimii vuoteen 1911 saakka. Enimmillään siellä on työssä kahdeksan sisarta.

1905

Diakonissalaitoksen kortteliin Alppikadulle rakennetaan 36-paikkainen lastensairaala "kirurgisia vammoja poteville lapsille". Se toteutetaan yksityisin lahjoitusvaroin, ts. sisar Hia Björkenheimin perintörahoilla. 1900-luvun alkupuolella tuberkuloosi tekee tuhoaan, ja alkuvuosina pikkupotilaat sairastavatkin pääosin luutuberkuloosia.

1912

Sörnäisissä osoitteessa Itäinen Viertotie 57 toimintansa aloittanut lastenkoti muuttaa Pitäjänmäelle, missä se toimii nykyisinkin nimellä Pitäjänmäen lastenkoti.

Kamreeri Juho Ennola ja rouva Hildi Ennola lahjoittavat Karjalohjalla sijaisevan Heponiemen tilan Helsingin Diakonissalaitokselle. Heponiemessä on monenlaista toimintaa, mm. talouskoulu nuorille tytöille. Vuonna 1929 Heponiemestä tulee myös sisarten kesäkoti. Sodan aikana siellä asuu siirtolaisperheitä ja vanhoja sisaria on siellä sotaa paossa.

1914

Lastenkotitoiminta alkaa Espoossa kun Pellaksen tila tulee laitoksen hallintaan. Pellaksessa toimii edelleen Mäntyrinteen lastenkoti sekä huumeongelmaisille perheille kuntoutusta tarjoava Perheen yhdistetyn hoidon yksikkö PYY.

1928

Kehitysvammaisten ("tylsämielisten") lasten hoito aloitetaan. "Martti-pojasta se alkoi" kirkon alakerrassa. Myöhemmin vuokrataan Eläintarhan huvila 9 radan varresta kehitysvammaisten lasten hoitoa varten, ja se saa nimen Rinnekoti. Lapset viedään sodan jaloista turvaan Espooseen, ja kehitysvammatyö keskittyy Espoon Skogbyhyn, uuteen Rinnekotiin. Kehitysvammatyön uranuurtajana tulee tunnetuksi sisar Aino Miettinen. Rinnekoti erotetaan itsenäiseksi säätiöksi vuonna1957. Se on Diakonissalaitoksen ainoa tytärsäätiö.

Samana vuonna rakennetaan Alppikadun kortteliin Elim-koti vanhojen sisarten ja muidenkin vanhusten ja pitkäaikaissairaiden kodiksi. Samassa käytössä Elim-rakennus toimii vieläkin, tosin sisaria asuu siellä enää vain muutamia. Nykyisin Elim-rakennuksessa on lisäksi erilaisia asumispalveluyksiköitä.

1932

Helsingin Diakonissalaitoksen Sairaanhoitajakoulu perustetaan. Koulutustahan oli annettu jo Diakonissalaitoksen perustamisesta saakka, mutta toiminta liittyi elimellisesti laitoksen toimintaan eikä oppilaitoksella ollut omaan nimeä. Koulun johtajattareksi tulee diakonissa Aino Lindberg, myöh. Luhanti, josta tulee myöhemmin koko laitoksen johtajatar (vuosina 1943-1954). Koulutus tapahtuu lääkintöhallituksen valvonnassa.

Sairaalarakennus peruskorjataan ja samalla korotetaan yhdellä kerroksella. Vuodepaikkoja tulee uudistuksen jälkeen 227 potilaalle.

1959

Sisarkotijärjestelmä murenee vähitellen ja lopetetaan 1.9.1959. Sisaret voivat valita, jäävätkö vanhaan järjestelmään ns. A-sisariksi vai liittyvätkö uuteen järjestelmään, jossa he saavat palkkaa ja eläkettä ja maksavat sisaryhteisölle vain kannatusmaksua. Seuraavana vuonna valmistuu Diakonissalaitoksen eläkesääntö ja seurakunnissa työskentelevät sisaret tulevat kirkon palkkaus- ja eläkelakien piiriin.

1962

Psykiatrinen osasto (os. 9) valmistuu Espoon Pellakseen. Se lopettaa toimintansa 20 vuotta myöhemmin, vuonna 1982.

1963

Alppikadun korttelista puretaan vanha metsästysmaja, joka on alueen ainoa alkuperäinen rakennus.

1967

Laitoksen 100-vuotisjuhlaa vietetään näyttävästi. Pääjuhla järjestetään vastavalmistuneessa Helsingin Kaupunginteatterissa

1970

Hotelli Aurora rakennetaan. Alkuperäisen idean mukaan hotelli toimii potilashotellina, mutta varsin pian siitä tulee tavallinen helsinkiläishotelli.

1972

Diakoniaopistossa alkaa seurakuntakuraattorikoulutus. Sitä perustellaan vaihtoehtona diakonissakoulutukselle. Seurakuntakuraattorit saisivat enemmän valmiuksia toimimiseen nuorten ja perheitten parissa. Seurakuntakuraattorikoulutusta annetaan 20 vuotta, vuoteen 1992 saakka.

1973

Uusi työterveyslaki astuu voimaan ja Alppikadun kortteliin perustetaan työterveysasema. Myös Diakonissalaitoksen henkilökunta saa oman työterveyshoitajan ja -lääkärin. Uudella lailla on suuri vaikutus työterveyshuollon ja samalla Diakonissalaitoksen avoterveydenhuollon kehitykselle.

1975

Diakoniaopistossa alkaa vajaamielishoitajakoulutus. Vastaava Rinnekodissa annettu koulutus lopetetaan.

1980

Diakonissalaitos hankkii omistukseensa kymmenen vuotta toimineen Lauttasaaren Tutkimuskeskus Oy:n osake-enemmistön. Kaupan myötä lääkäriasemia tulee eri puolille Helsinkiä. Tämä on alkuna Diacor terveyspalvelut Oy:n perustamiselle.

1988

Palvelukeskus Kotikallio valmistuu Pitäjänmäelle. Kotikalliossa on päiväkeskus palveluineen, lyhytaikaisen kuntouttavan hoidon osasto, hoivakoti Pääskylä ja vanhusten asuntoja.

Aloitetaan uusi työmuoto, diakoniaprojektit. Niistä ensimmäinen on Kyläkirkon päivätupa.

1989

Alppikadun kortteliin valmistuu uusi Diakoniaopiston rakennus. Uuden rakennuksen myötä alueen rakennusoikeus käytetään loppuun ja kortteli on "valmis".

1995

Diakonissalaitoksen huumetyö alkaa Espoon Pellaksessa ja kasvaa nopeasti. Valtakunnallinen ympärivuorokautinen neuvontatyö alkaa kaksi vuotta myöhemmin kun Kurvin huumepoliklinikka perustetaan vuonna
1997.

1996

Diakonia-ammattikorkeakoulu aloittaa toimintansa kokeiluluvan turvin 1.8. Se vakinaistetaan neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2000.

1997

Säätiön kaikki terveydenhuollon palvelut - myös sairaala - siirretään osakeyhtiömuotoisen Diacor terveyspalvelut Oy:n toiminnaksi. Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiö omistaa Diacorin 100-prosenttisesti.

Heponiemen Hiljaisuuden keskus valmistuu Karjalohjalle ja vihitään käyttöön palmusunnuntaina 23.3. Retriittien lisäksi Heponiemessä järjestetään kursseja, leirejä ja kokouksia. Kesäisin siellä on aikaisempien vuosien tapaan lomanviettäjiä.

2000

Uusi toimipiste avataan Munkkisaarenkatu 16:ssa. Merkittävin työmuoto on siellä huume- ja mielenterveystyö. Tärkeä uusi työmuoto on myös naisten tukipiste Salli. Pitkään asuntoloissa asuneille naisille järjestetään oma asumisyksikkö, jossa on yhteisten tilojen lisäksi 18 pienyksiötä.

Kluuvissa aloittaa toimintansa hiv-positiivisille narkomaaneille tarkoitettu palvelukeskus. Myös sen toiminta siirretään Munkkisaareen tammikuussa 2002.

2002

Vanhan lastensairaalarakennuksen saneeraustyöt valmistuvat Alppikadun korttelissa. Uusittuihin tiloihin sijoittuivat erityisvanhainkoti ja hiv-positiivisten asumispalveluyksikkö. Ne saavat yhteiseksi nimekseen Hia-koti.

2004

Diakonissalaitoksen Hoiva Oy aloittaa toimintansa huhtikuun alussa. Uuteen yhtiöön siirretään ensimmäiseksi Diakonissalaitoksen kotihoito, elokuussa aloittaa toimintansa Hoiva-sairaala vanhassa sairaalarakennuksessa. Vähitellen Hoiva Oy:öön siirtyy muitakin vanhusten palveluja.

2005

Romaneille tarkoitettu matalan kynnyksen päiväkeskus Kaalo aloittaa toimintansa. Romanikulttuurin erityispiirteet huomioiva päiväkeskus on laatuaan ensimmäinen Suomessa.