Herää Suomi! Paperittomat on saatava töihin

5.2.2018

Marja Pentikäinen

Kirjoittaja on Helsingin Diakonissalaitoksen yleishyödyllisten toimintojen johtaja. Pentikäisellä on pitkä kokemus työstä maahanmuuttajien kanssa. Hän on väitellyt pakolaisuudesta ja perehtynyt siihen lähes 20 vuoden ajan, jolloin hän teki töitä maahanmuuttajien kanssa.

Herää Suomi! Paperittomat on saatava töihin ja se on myös lasten etu

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ja paperittomien ihmisten määrä lisääntyy huimaa vauhtia. Turvapaikkahaun ensimmäinenkin päätös vie yli vuoden. Valitusten myötä prosessit pidentyvät, epätoivo kasvaa ja virkamiehet pohtivat edelleen eri tahoilla, ketkä vastaavat mistäkin. Kunnat odottavat selkeitä ohjeistuksia valtiolta.

Tätä pyöritystä, odotusta ja vatulointia on kestänyt jo runsaasti yli kaksi vuotta. Samaan aikaan maahanmuuttopolitiikkamme on kiristynyt yhdeksi Euroopan tiukimmista.

 

Paperittomien lapsiperheiden määrä on lisääntynyt – ja tämä jatkuu, jos emme vihdoin herää ja toimi.

 

Paperittomien lasten asema on hyvin haavoittuvainen. Suomen perustuslain ja Lasten oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsella on oikeus käydä koulua ja esikoulua sekä saada terveydenhoitoa. Suomi ei kuitenkaan pysty takaamaan paperittomien lasten oikeutta turvalliseen, kehitystä ja kasvua tukevaan ympäristöön.

Esimerkiksi iso osa paperittomista perheistä asuu tällä hetkellä ystävien, tuttavien tai sukulaisten luona, ahtaasti ja toisten hyväntahtoisuuden varassa. Muutamia perheitä yöpyy myös Helsingin Diakonissalaitoksen hätämajoituksessa. Kumpikaan majoitusratkaisuista ei ole pidemmän päälle kestävä, ja epävarmat olosuhteet kalvavat jo ennestään huonosti voivia vanhempia.

 

Paperittoman ihmisen elämä on vaikeaa ja tulevaisuus näyttää toivottomalta. Lähtömaahan ei uskalla palata eikä elämää voi rakentaa Suomessakaan.

 

Vanhemmat kärsivät sotatraumoista, ahdistuksesta ja peloista mutta ennen kaikkea toivottomuudesta. Lapset elävät ympäristössä, jossa he kuulevat jatkuvasti asioista, joita edes aikuisen mieli ei tahdo kestää: sodasta, kuolemasta, kidnappauksista, sukulaisten katoamisesta.

Sadan vuoden aikana olemme itse eläneet Suomessa sotien keskellä ja moni sukupolvi on tuntenut ja kantanut sodan traumoja. Silti palautamme ihmisiä sotaa käyviin maihin ja paikkoihin, joissa he eivät ole asuneet.

Ennen Suomeen tuloaan monet afgaaniperheet ovat eläneet pitkään esimerkiksi Iranissa. Suomesta heidät palautetaan kuitenkin Afganistaniin, jossa perheellä ei ole mitään – ei kotia, sukulaisia, töitä tai toivoa. Talibanin ja ISISin hallitseman Afganistanin turvallisuustilanne on erittäin heikko, kuten olemme valitettavan usein viimeisten viikkojen aikana saaneet lukea. Irakin tilanne ei ole juuri parempi eikä Suomella ole maan kanssa palautussopimustakaan.

Paperittomaksi jääminen on huonoista ratkaisuista vähiten huono. Aiheellinen ja erityisen ajankohtainen kysymys on, toteutuvatko kaikissa suomalaisten virkamiesten päätöksissä ihmisoikeudet?

 

Ei ole kenenkään etu, että ihmiset katoavat maan alle. Tämä tuo monenlaisia lieveilmiöitä.

 

Monissa muissa Euroopan maissa paperittomia on jo kymmeniä tuhansia. Ihmisillä ei ole toimeentuloa eikä mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään. Suomella on nyt valinnanpaikka, hypätäkö samaan veneeseen vai hoidammeko tilanteen organisoidusti ja kunniallisesti ja kohtelemme paperittomia ihmisarvoisesti. Ei ole kenenkään etu, että ihmiset katoavat maan alle. Tämä tuo monenlaisia lieveilmiöitä.

 

Suomen tulisi hoitaa nopeasti paperittomille työperusteiset oleskeluluvat.

 

Ratkaisuna esitän, että Suomen tulisi hoitaa nopeasti paperittomille työperusteiset oleskeluluvat. Näin pystymme vähentämään monia muita kustannuksia ja ennen kaikkea ihmisten turhautumista, epätoivoa ja toimettomuutta.

Tärkeänä perusteluna työlupiin on myös se, että Suomessa eri aloilla on kasvava työvoimapula. Paperittomat henkilöt voisivat olla Suomelle voimavara, ja he ovat myös todella halukkaita töihin. Heillä on monen alan osaamista ja suomalainen yhteiskunta, kulttuuri ja kieli jo osittain hallussa. Työllistämällä ihmisiä eri paikkakunnille ehkäistään myös paperittomien keskittymistä pääkaupunkiseudulle ja työvoimapulasta kärsivät kunnat saisivat työvoimaa.

Ratkaisu vähentäisi monien viranomaistahojen työmäärää ja ennen kaikkea mahdollistaisi paperittomille ihmisarvoisen elämän ja ihmisoikeudet. He voisivat ottaa vastuun elämästään ja toimeentulostaan. Toteuttamalla nopeasti ja hyvin paperittomien työlupa-asiat, Suomi olisi hyvää vauhtia matkalla Euroopan mallimaaksi. Linjamuutos on tehtävä nyt!

 

Lapsen etu edellyttää vanhemmille ihmisarvoista huomista. Emme voi puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, jos sen marginaaliin ajetaan perheitä vailla toivoa.

 

Pienen lapsen hyvinvointi riippuu vanhempien ja erityisesti äidin hyvinvoinnista. Vanhemmille myönnetty työlupa olisi myös lapsen etu ja loisi toivon ja mahdollisuuksien lisäksi turvallisen kasvuympäristön. Jos vanhempien elämä on epätoivoa, pelkoa ja ahdistusta, niin on myös lapsen. Emme voi puhua hyvinvointiyhteiskunnasta, jos sen marginaaliin ajetaan perheitä vailla toivoa. Nyt on aika luoda ja rakentaa sitä!

Marja Pentikäinen

Kirjoittaja on Helsingin Diakonissalaitoksen yleishyödyllisten toimintojen johtaja. Pentikäisellä on pitkä kokemus työstä maahanmuuttajien kanssa. Hän on väitellyt pakolaisuudesta ja perehtynyt siihen lähes 20 vuoden ajan, jolloin hän teki töitä maahanmuuttajien kanssa.

 

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit