Nuoret päihteidenkäyttäjät vaikeassa asemassa – havaintoja jalkautuvasta työstä

10.7.2018

”Jalkautuvassa päihdetyössä olemme huomanneet, että päihdekulttuurissa on tapahtunut muutos. Päihdemaailma on koventunut ja raaistunut entisestään. Erityisen vaikeassa asemassa ovat nuoret päihteidenkäyttäjät”, kirjoittaa Maria Dösä-hankkeen havainnoista. 

DÖSÄ – TUKIALUS tekee etsivää ja jalkautuvaa työtä Helsingissä. Työn tavoitteena on tarjota kynnyksetöntä palvelua ja kohdata ihmisiä, jotka ovat tippuneet palveluverkon ulkopuolelle.

Olemme mukana suurissa ja pienissä elämänhaasteissa, kuuntelemme, tuemme ja saatamme palveluihin ihmisen niin halutessaan. Pääasiassa kohtaamamme ihmiset ovat päihteidenkäyttäjiä.

Hankkeen aikana kohtaamisia on kertynyt 1531 kappaletta. Kohtaamisista noin 30 prosenttia on tapahtunut 18-29-vuotiaan asiakkaan kanssa.

Havaintojemme mukaan monet nuoret huumeidenkäyttäjät voivat huonosti ja avun saaminen sekä vastaanottaminen on erilaisista syistä haastavaa.

Jalkautuvassa työssä olemme huomanneet, että päihdekulttuurissa on tapahtunut muutos. Päihdemaailma on koventunut ja raaistunut entisestään. Aiemmin käyttäjien keskuudessa olemassa olleita kirjoittamattomia pelisääntöjä eivät monilta osin enää kaikki noudata.

 

”Kun mä aloin käyttää huumeita 20 vuotta sitten, vanhemmat käyttäjät kertoi, miten pitää toimia. Oli vanhempia konkareita, jotka neuvo, näytti ja myös suojeli ja nykyään sitä ei enää tunnu olevan.” -Mies 45 v.

 

Jalkautuessa huomio kiinnittyy erityisesti juuri täysi-ikäistyneisiin huumeidenkäyttäjiin, joiden asema huumemaailmassa on erityisen heikko ja haavoittuvainen.

Aiemmin huumemaailmassa etenkään kovia aineita ei juuri päätynyt nuorille eikä erityisesti alaikäisille. Pääsääntöisesti piti myös henkilökohtaisesti tuntea joku, joka käytti huumeita, jonka kautta aineita sai hankittua.

Huumekauppa ja huumeidenkäyttö on siirtynyt osaltaan myös enemmän kodeista ja asunnoista kaduille, mikä tekee päihdemaailmasta näkyvämmän ja helposti saavutettavamman. Myös huumausaineiden nettikauppa helpottaa merkittävästi huumausaineiden saatavuutta.

 

”Subutexii mä käytän, sitä on helppo saada, sen lisäksi mitä nyt sattuu olemaan. Sekaisin on parempi kuin selvinpäin, vaikka en mä enää nykyään haluaisi oikeasti käyttää…”-Nainen 19 v.

 

Aiemmin nuoria yritettiin suojata huumekaupalta ja väkivallalta. Nuorille opetettiin alakulttuurin säännöt ja sanattomat sopimukset.

Nyt jalkautuessa kohtaamme nuoria aikuisia huumeidenkäyttäjiä, joilla on vaikeuksia selviytyä päihteidenkäyttäjien alakulttuurissa – ja elämässä yleensä. Erona aikaisempaan on myös se, että erilaisten päihdyttävien lääkeaineiden käyttö on lisääntynyt ja eri päihteiden määrä kasvanut.

Päihteiden lisääntynyt määrä ja helppo saatavuus madaltavat kynnystä käyttää ja kokeilla eri päihteitä. Monipäihdekäyttö voi myös osaltaan vaikeuttaa päihteidenkäytöstä kuntoutumista.

 

”Ei mulla ole omaa sossua… Ja jos onkin ollut, niin en mä sieltä apua saa. Kun ei edes kämppää niiden kautta löydy. Ainoa, mistä työntekijät on kiinnostuneita on se, että ekana ne vaatii pissaamaan purkkiin ja seulatuloksista on kaikki kiinni. Asunto ja kaikki.” -Mies 21v.

 

Jalkautuvassa työssä asunnottomuus näyttäytyy suurena haasteena. Moni nuori on pudonnut esimerkiksi jälkihuollon tai muun avun piiristä. Toimeentulon kanssa on vaikeuksia. Etuuksia ei osata hakea tai niiden määrä on riittämätön.

Huumeriippuvuus on myös henkilökohtaisella tasolla erittäin kallista ja perustoimeentulotuki ei riitä kattamaan kuluja. Nuorten lisääntynyt köyhyys ja asunnottomuus näkyvät kerjäämisenä, vastikkeellisen seksin harjoittamisena tai ”reputtamisena”, eli myymälävarkauksina. Jotenkin on selviydyttävä.

Monella kohtaamallamme nuorella ei ole elämässään ketään luotettavaa ihmistä, joka kannustaisi ja kannattelisi. Välit perheeseen ovat poikki, tai vanhempien tilanne on vielä huonompi kuin nuoren.

Ylisukupolvisuus näkyy jalkautuvassa työssä. Elämän perusasioita ei olla opittu kotona tai lastensuojelulaitoksessa. Osalla ei ole valtaväestön ymmärtämää ”normaalia arkea” mihin palata, koska heillä ei ole sellaisesta ”normaaliudesta” mitään kokemusta.

Keskusteluissa nuorten huumeidenkäyttäjien kanssa käy ilmi, että monella on takanaan traumaattisia kokemuksia, joihin ei ole saanut apua. Nuoren hätä on jäänyt kuulematta ja päihteitä käytetään lievittämään henkistä pahoinvointia.

Palveluista on tiputtu hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä luottoa yhteiskunnan tarjoamaan apuun ole. Tilanteeseen johtaneet syyt eivät ole yksiselitteisiä eikä yksinkertaisia.

 

”Ei rankaistas käytöstä. Korvaushoitoon ja muutenkin hoitoon pääsy helpottuis. Ettei suhtauduttais niin negatiivisesti. Kyllä sen asenteen haistaa kaukaa.” -Mies 24v.

 

Yhteiskunta tarjoaa paljon hyviä palveluita. Kuitenkin jostain syystä ne nuoret huumeidenkäyttäjät, jotka palveluita eniten tarvitsevat, eivät niitä löydä tai palvelun piirissä pysyminen on monenlaisista syistä vaikeaa.

Nuoret kaipaavat aitoa vuorovaikutusta ja konkreettista apua. Sitä, että joku kuulee ja kuuntelee aidosti, ja ottaa tosissaan. Että joku tulee hakemaan, vaikka kadulta, ja mennään yhdessä hoitamaan asioita. Kriisi on monella vaikea ja todellinen, taitoja selviytyä ei välttämättä ole oikeasti olemassa.

Havaintomme mukaan asiakkaan asioiden etenemisen ja luottamuksen syntymisen kannalta on tärkeää, että palvelut olisivat joustavia ja räätälöitävissä yksilöllisesti. Uusia mahdollisuuksia olisi annettava ja ymmärrettävä asiakkaan vaikea elämäntilanne.

Tarvittaisiin asiakkaan näkökulmasta luotettavaa aikuista ihmistä, johon voi tarvittaessa tukeutua ja jolta saa apua arjen asioiden hoitamiseen luottamuksellisesti.

 

Nuorten huumeidenkäyttäjien tilanteeseen panostaminen on kaikin tavoin järkevää. Auttaminen on helpompaa, kun nuori ei ole vielä täysin juurtunut huumemaailmaan.

 

Kaduilla, asuntoloissa ja luukuissa on kasvamassa uusi huumeidenkäyttäjien sukupolvi, joiden elämä on selviytymistä päivästä toiseen. Oman kulttuurinsa edustajina he ovat rakentamassa uutta kulttuuria, uusilla pelisäännöillä. Yhteiskunnan tuki ja läsnäolo olisi toivottavaa.

Olisi tärkeää, että nuori saisi kokemuksen siitä, että yhteiskunnan palvelut ovat olemassa myös häntä varten.

Kirjoittaja Maria työskentelee Dösä-hankkeessa, joka tekee jalkautuvaa päihdetyötä Helsingissä. DÖSÄ – TUKIALUS on STM rahoittama hanke 10/2017-2018.

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit