Yksinäisyyteen on olemassa lääke: toinen ihminen

27.8.2018

Elina Pekkarinen käy Taimin luona joka maanantai kahvilla ja auttaa tabletin kanssa. Seniori-Vamoksen vapaaehtoiset tekevät kotona asumisesta mielekästä.

Ikäihmisen yksinäisyys helpottuu toisen ihmisen kanssa. Seniori-Vamos etsii syrjään jääneitä ikäihmisiä ja yhdistää vapaaehtoisen kanssa.

Vapaaehtoistyö on saanut Elina Pekkarisen miettimään omaa ikääntymistään ja antanut perspektiiviä siihen, miten vanhuksia kohdellaan.


Reilun kilometrin pyörämatkalta mukaan tarttuu kaksi kahvia: toinen mustana, toinen on cappuccino. Niiden kaveriksi Elina Pekkarinen, 36, nappaa kaupan paistopisteestä jotain suuhunpantavaa. Sitten tuttu alaovi auki ja hissillä kuudenteen kerrokseen. Sama toistuu joka maanantai, kun hän on saanut työpäivänsä pulkkaan teknologiafirman henkilöstöpäällikkönä Helsingin Kaisaniemessä.

Kahdeksankymppinen Taimi asuu Kallion korkeimmalla kohdalla. Ylimmän kerroksen kaksiosta näkyy lähestulkoon koko eteläinen kantakaupunki: Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali, rautatieasemalle saapuvat junat ja Eteläsatamaan lipuvat laivat.

Se on maailma, jota Taimi voi enää vain katsella kaukaa. Hän kyllä kävisi mielellään näyttelyissä, mutta matka lähimmälle pankkiautomaatillekin on liian vaivalloinen.

Välillä Taimi istuu ikkunassa, vaikka pääasiassa hän lepäilee. Sukulaiset käyvät harvoin. He ostivat Taimille tabletin, mutta asuvat liian kaukana ehtiäkseen opettaa sen käyttöä.

Omaa perhettä ei ole koskaan ollut.

Mutta onneksi on Elina.

Avun hakeminen vaatii rohkaisua

Töölössä yksin asuva Elina oli jo pitkään miettinyt jonkinlaista vapaaehtoistyötä vanhusten parissa mutta ajatus jäi aina suunnitteluasteelle. Kun ystävä viime vuonna vinkkasi Helsingin Diakonissalaitoksen kehittämästä Seniori-Vamoksesta, toiminta tuntui sopivalta ja liittymisprosessi sujuvalta.

Seniori-Vamoksen tärkein tavoite on tukea mielekästä kotona asumista ja vähentää vanhusten yksinäisyyttä ja turvattomuutta.

”Ystävyyssuhde auttaa pysymään kiinni yhteiskunnassa. On tärkeää, kun on joku, jota odottaa”, projektipäällikkö Satu Aalto sanoo.

Seniori-Vamos ei ole ystävänvälittäjä, vaan pääpaino on niiden ihmisten etsimisessä, jotka kaipaavat tukea. Se tapahtuu kumppanuusverkoston kautta.

”Esimerkiksi terveysasemalla lääkäri voi tunnistaa syrjäytymisvaarassa olevan, kysellä tukiverkostosta ja vinkata meistä”, Aalto kertoo.

Osa tuen tarvitsijoista löytyy päihde- ja mielenterveyspalveluiden kautta. Osa on jo kotipalvelun piirissä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten lisäksi Seniori-Vamokseen yhteyttä ottaa usein naapuri tai kaukana asuva sukulainen. Alle kymmenen prosenttia yhteydenotoista tulee vanhuksilta itseltään.

”Avun hakeminen vaatii usein rohkaisua. Syynä voi olla arkuus ja ajatus siitä, että kyllä tässä vielä sinnitellään ja pinnistellään.”

Tämä pätee Taiminkin kohdalla. Seniori-Vamoksen työntekijät kannustivat häntä useamman kuukauden ottamaan apua vastaan, mutta pidättyväinen vanha neiti Helsingin Kalliosta oli vastahakoinen päästämään ketään vieraita kotiinsa. Elinasta hän kuitenkin piti.

Vapaaehtoinen ei korvaa kotihoitoa

Oli märkää ja pimeää. Elettiin loka-marraskuun vaihdetta viime syksynä, kun Elina ensimmäisen kerran meni Taimin luokse yksin. Jännitti.

”Ensitapaamisella meistä molemmista tuntui kuin olisimme sokkotreffeillä”, Elina kertoo.

Naiset lähtivät siltä seisomalta ulos. He olivat sopineet menevänsä kahvilaan, mutta Taimi väsähti jo pankkiautomaatilla ja oli palattava kotiin. Reissu oli niin vaivalloinen, että sen jälkeen Taimi ei ole halunnut lähteä minnekään. Siksi he vaihtoivat kahvilan take away -kahveihin.

”Vien aina mukanani sämpylöitä tai karjalanpiirakoita. Taimin mielestä yhdessä on mukavampi syödä kuin yksin”, Elina kertoo.

Taimi ei ole kotihoidon asiakas. Seniori-Vamos kyllä ohjaa vanhukset tarvittaessa avun piiriin, mutta pakottaa ketään ei voi.

Projektipäällikkö Satu Aalto painottaa, että Seniori-Vamos ei korvaa mitään olemassa olevaa palvelua vaan toimii niiden rinnalla. Vapaaehtoiset eivät tee kauppareissuja tai muitakaan kotitöitä.

”Pääasiassa keitellään kahvia. Elämän perusedellytykset eivät voi rakentua meidän palvelujemme varaan”, Aalto toteaa.

Tällä hetkellä vapaaehtoisia on kuutisenkymmentä. Uusille on tarvetta koko ajan, sillä vanhusten määrä vain kasvaa. Vapaaehtoiselta vaaditaan pääasiassa intoa ja halua tutustua iäkkääseen ihmiseen.

”Mukana on paljon nuoria aikuisia. Vanhuksista on ihanaa kuulla nuorten elämästä, ja moni vapaaehtoinen on lähtenyt mukaan, koska oma suku on kaukana.”

Niin myös Elina. Hän on kotoisin Savosta, eikä omia isovanhempia enää ole. Toinen motiivi on velvollisuudentunne ja halu tehdä jotain hyödyllistä.

”Minulla on asiat niin hyvin, että koen velvollisuudekseni jakaa siitä muille. Olen terve, nuori ja onnellinen, minulla on hyvä työ ja rahaa. Toki on kivaa kuulla, kun toinen kiittelee, että olet ihana, kun käyt. Mutta en minä kävisi, jos en haluaisi.”

Netin käyttö aktivoi

Jokaisen kyläilykerran jälkeen yhdessäolo alkoi tuntua luonnollisemmalta. Elina huomasi, että Taimi alkoi odottaa häntä ja hätäili, jos vierailu viivästyi.

”Meillä menee jutut yksiin, ja on kiva jutella eri asioista kuin muiden ystävieni kanssa. En kaada Taimin niskaan omia ongelmiani, vaan käymme läpi pelkästään hänen ongelmiaan”, Elina kertoo.

Kyläilyt noudattavat aina samaa kaavaa. Kun kahvit on juotu, naiset harjoittelevat yhdessä tabletin käyttöä ja järjestelevät tilpehööriä.

”Sitä riittää, kun on asunut 1970-luvulta samassa asunnossa. Pula-ajan kokeneiden mentaliteetti on, että mitään käyttökelpoista ei heitetä pois ”, Elina hymähtää.

Hän kuvailee ystäväänsä skarpiksi tietopankiksi, joka on tutustuttanut hänet arkkitehtuuriin, ja jonka ansiosta sota-aika on avautunut uudella tavalla.

”Taimi ei ole missään nimessä pudonnut mistään kelkasta. Hän on kiinnostunut kaikesta, ja hyllyissä on kirjoja Mannerheimista rajatietoon. Ennen hänellä on ollut ystäviä, hän on matkustanut, käynyt taideleireillä ja opiskellut kieliä, mutta iän myötä elämänpiiri on kutistunut kotiin.”

Skarppiudesta kertoo se, miten hyvin Taimi otti tabletin käytön haltuunsa heti, kun jollain vain oli aikaa opettaa. Sen myötä hän on aktivoitunut hoitamaan asioitaan verkossa ja käyttää jo itsenäisesti terveys- ja kirjastopalveluja sekä katselee ja kuuntelee ohjelmia Yle Areenasta.

Niistä on iloa viikon kuutena päivänä, jolloin kukaan ei käy.

Taimin nimi on muutettu


Kiinnostuitko vapaaehtoistoiminnasta? Ota yhteyttä nettilomakkeella tai suoraan Helsingin Seniori-Vamokseen: Johanna Roti, Projektityöntekijä, johanna.roti@hdl.fi / 050 303 2936

Haluatko lisää kiinnostavia sisältöjä sähköpostiisi? Tilaa Viesti Diakonissalaitokselta -uutiskirje. 

 

Faktat pöytään: Helsingin diakonissalaitoksen Seniori-Vamos

  • Seniori-Vamos tekee etsivää vanhustyötä, jota Helsingin Diakonissalaitos on kehittänyt vuodesta 2013.
  • Tekee yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja ohjaa tarvittaessa ikääntyneen palveluiden piiriin.
  • Tavoitteena on tukea turvallista ja mielekästä kotona asumista, ennaltaehkäistä sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia sekä osallistaa kansalaistoimintaan.
  • Toiminta perustuu ikääntyneen toiveisiin ja tarpeisiin ja on maksutonta.
  • Toimii Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Tampereella.
  • 2018 alkanutta Seniori-Vamos-hanketta rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).  Hankkeen toteuttamisessa ovat mukana myös Espoon, Helsingin ja Tampereen kaupungit sekä Tampereen evankelisluterilainen seurakuntayhtymä.

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit