Romanialainen romani Elena: ”Palasin helvettiin, josta olin lähtenyt”

25.9.2018

Romanialainen Elena Benojalici on 31-vuotias kahden lapsen äiti ja romani. Se tarkoittaa elämää syrjittynä. Lisäksi hän joutui kärsimään kotiväkivallasta pitkään. Väkivalta ja raiskaukset ovat yhteisössä yleisiä, eikä poliisi puutu niihin, sillä rasismi on virkavallan puolelta valitettavan tavallista. Uhrit jäävät siksi usein yksin.

Itäisessä Romaniassa sijaitsevan piskuisen Valea Seacăn kylän halki johtaa kapea tie. Asfalttia ei ole riittänyt perille, kylän perälle, asti. Ruusut kuitenkin reunustavat aidanvierustoja ja kulmistaan kurtussa olevien kotien kylkiä.

Valea Seacan kylässä asuu myös Elena.

”Kunhan tyttäreni on hieman vanhempi, lähden vaikka ulkomaille saadakseni töitä. Olen päättänyt, että voin tehdä mitä vain työtä,” Elena kertoo, sillä työpaikat ovat kotikylässä olemattomat, eikä tilanne muualla Romaniassa ole romaneille sen parempi.

Hän kokee olevansa jumissa.

”Tiedän ettei koulutukseni tai kielitaitoni riitä mihinkään korkeaan paikkaan, mutta voisin esimerkiksi siivota, työskennellä maatalouden parissa tai hoitaa eläimiä. Olen tottunut pitämään huolta kodista ja lapsista, joten siksi jokin siihen liittyvä olisi luontevaa.”

Poliisi ei puuttunut kodin väkivaltaan

Neljä vuotta sitten asiat Elenan elämässä olivat toisin. Hän asui tuolloin Italiassa pienen poikansa kanssa ja piti työkseen huolta eräästä vanhasta naisesta. Hänellä oli riittävät tulot ja niiden myötä vapaus. Mies asui kuitenkin Romaniassa ja se kaiversi mieltä. Vaikka parisuhde oli ollut väkivaltainen, Elena ajatteli, että se voisi muuttua. Jos hän antaisi vielä yhden mahdollisuuden.

”Palasin takaisin Romaniaan. Takaisin mieheni luo. Takaisin samaan helvettiin, josta olin lähtenyt.”

Romaniassa romanit nähdään kakkosluokan kansalaisina, eikä heille haluta turvata oikeuksia jotka heille kuuluvat. Elena kertoo, että väkivalta ja raiskaukset ovat yhteisössä yleisiä, eikä poliisi puutu niihin, sillä rasismi on virkavallan puolelta valitettavan tavallista. Uhrit jäävät siksi usein yksin.

Elena sai tilanteeseensa apua kuitenkin kolmisen vuotta sitten, kun Helsingin Diakonissalaitoksen ja Helsingin seurakuntayhtymän kummikylähanke käynnistyi ja suomalaisten paikallinen kumppanijärjestö E-Romnja aloitti hankkeen myötä toiminnan kylässä.

”Menin heidän järjestämiinsä keskustelutilaisuuksiin, vaikka mieheni yrittikin estää minua. Tapaamisissa sain tietoa parisuhdeasioista ja lasten kasvatuksesta, ja mikä tärkeintä, niissä oli mahdollisuus jakaa omia kokemuksia muiden naisten kanssa,” Elena muistelee.

”Se oli voimaannuttavaa. Sain rohkeutta puhua ongelmistani. Sitä kautta minusta tuli vahvempi, enkä enää myötäillyt miestäni. Kun hän huusi minulle, minä vastasin. Opin pitämään puoleni.”

Suhde ei kuitenkaan muuttunut paremmaksi ja Elena jätti miehensä, sillä ei kokenut oloaan turvalliseksi.

Elena haluaa auttaa nyt muita

Nyt Elena asuu yksin lastensa kanssa ja on päättänyt, että haluaa toimia yhteisössään kotiväkivallan kitkemisen puolesta. Hän haluaa olla viemässä eteenpäin sitä samaa tukea, jonka itse ERomnjalta sai. Elena kokee aiheen tärkeäksi myös oman tyttärensä, sekä vastuullaan olevan 15-vuotiaan siskonsa takia. Hän haluaa suojella heitä siltä, minkä jo niin monet ovat joutuneet todeksi elämään.

”Tiedän omasta kokemuksesta, että muutos parempaan on mahdollista, ja että asioista voi ja pitää puhua. En voi katsoa tilannetta sivusta. Jos minä olen selvinnyt, muutkin voivat. Muutos on mahdollinen.”

Sinä voit auttaa Elenan kaltaisia romaninaisia ja heidän lapsiaan. Tee lahjoitus alta. 

Lahjoita

30€

Lahjoita

50€

Lahjoita

150€

Lahjoita

  1. Valitse summa
  2. Syötä yhteystietosi
  3. Valitse maksutapa
  4. Kiitos lahjoituksestasi

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit