Nuorisovaikutusten ennakkoarvioinnilla syrjäytymisen ehkäisyyn

7.11.2018

”Tiedämme liian vähän poliittisten ja virkamiespäätösten nuorisovaikutuksista.  Vielä vähemmän tiedämme asiasta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa elävien nuorten näkökulmasta”, kirjoittaa Vamoksen johtaja Terhi Laine. 

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua ammatillisen koulutuksen uudistamisesta ja uudistusten vaikutuksista nuoriin. Pinnalla on ollut muun muassa lähiopetuksen määrä, henkilökohtaiset opiskelusuunnitelmat ja myös ammatillista reformia edeltäneet koulutusleikkaukset. Olisiko ennakolta voitu arvioida esimerkiksi koulutusleikkausten vaikutuksia koulupudokkaiden määrään tai lähiopetuksen määrän vaikutusta oppimiseen tai opiskelumotivaatioon?

 

Tiedämme liian vähän poliittisten ja virkamiespäätösten nuorisovaikutuksista.  Vielä vähemmän tiedämme asiasta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa elävien nuorten näkökulmasta.

 

Aikuistuessaan nuori tekee tärkeitä valintoja ja käy läpi useita siirtymiä kohti itsenäistä elämää. Yhteiskunnalliset rakenteet ja poliittiset päätökset voivat parhaimmassa tapauksessa tukea siirtymäkohtia.

Me-säätiön sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys osoittaa, että syrjäytymisen riskitekijät kasaantuvat ja periytyvät. Riskitekijöitä ovat muun muassa teini-iässä tehty huostaanotto, toisen asteen tutkinnon puuttuminen ja äitiys ennen 20. ikävuotta. Suomessa on noin 60 000 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella elävää nuorta. Luku on enemmän kuin yksi ikäluokkaa eli enemmän kuin kaikki tänä vuonna syntyneet lapset.

 

Kulttuuriltaan Suomi on yksilökeskeinen maa. Nuori voi jäädä hyvin yksin tullessaan täysi-ikäiseksi, ellei hänellä ole tukea antavaa lähiverkostoa.

 

Ikävuodet 16-29 ovat kriittisiä nuoren elämässä.  Oppivelvollisuus päättyy 16-ikävuoteen. Tällä hetkellä useat puolueet ajavat tämän iän nostamista, mikä olisikin järkevää. Nuori tulee täysi-ikäiseksi 18-vuotiaana, jonka jälkeen hän on sosiaalityössä aikuistyön asiakas ja siirtyy pääsääntöisesti nuorisopsykiatriasta aikuispsykiatrian puolelle. Jos alaikäinen on ollut sijoitettuna, lastensuojelun jälkihuolto yltää 21-ikävuoteen asti. Ikärajaa on ehdotettu muutettavaksi 25 vuoteen. Näin sen pitäisikin olla, jos halutaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä.

Nuorisolain mukaan nuori määritellään alle 29-vuotiaaksi. Nuorisolaissa määritellään myös valtion nuorisoneuvoston tehtävä seuraavasti: ”tehtävänä on käsitellä nuorten kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia nuoriin ja nuorille suunnattuihin palveluihin ja toimintoihin.” Valtion nuorisoneuvosto myös tekee aloitteita ja esityksiä nuorisopolitiikan kehittämiseksi ja tuottaa ansiokkaasti tietoa nuorten elinoloista.

Kunnissa tehdään päätöksenteon ennakkoarviointia esimerkiksi lasten näkökulmasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ”lapsivaikutusten arviointi on erilaisten päätösten ja toimenpiteiden yhteydessä tehtävää lapsiin kohdistuvien vaikutusten ennakointia ja seurantaa: miten lapsen oikeudet toteutuvat ja millaisia hyötyjä tai haittoja lapsiin kohdistuvilla päätöksillä ja toiminnalla aiheutetaan?”

 

Päätöksenteon arviointi nuorten näkökulmasta ei ole vakiintunut käytäntö. Osittain se voi johtua siitä, että täysi-ikäiset tulkitaan aikuisiksi.

 

Alle 18-vuotiaiden tilanne sisältyy lapsivaikutusten arviointiin. Nuorten osallisuutta edistävä, nuoriso- ja liikuntajärjestöjä edustava, Nuorten Akatemia on ottanut esiin nuorisovaikutusten arvioinnin kaikkien nuorten näkökulmasta.

Syrjäytymisen ehkäisyssä tärkeää on tarkastella nuorisovaikutuksia haavoittuvassa asemassa elävien nuorten näkökulmasta. Tällöin nuorisovaikutusten arvioinnissa tulisi ottaa huomioon eri hallintokuntien rajat ylittävä toiminta ja toimintojen yhteisvaikutus.

Päätöksentekijöiden tulee kysyä: miten alle 29-vuotiaan nuoren oikeudet toteutuvat ja millaisia hyötyjä tai haittoja nuoriin kohdistuvilla päätöksillä ja toiminnalla aiheutetaan alle 29-vuotiaille haavoittuvassa asemassa eläville nuorille? Tähän kysymykseen tulee etsiä vastauksia sekä valtakunnan tasolla että kunnissa. Tulevaisuudessa maakuntia tulee velvoittaa nuorisovaikutusten arviointiin.

 

Myös kansantaloudellisesti nuorisovaikutusten arviointi etukäteen ennen päätösten voimaantuloa on järkevää. Jos nuori jää työmarkkinoiden ulkopuolelle, yhteiskunta menettää arviolta miljoona euroa.

 

Nuorisovaikutuksia voidaan arvioida määrällisesti ja kokemuksellisesti. Tärkeää olisi, että kokemuksellista arviointia olisivat tekemässä ne nuoret, joiden elämä ei ole aina sujunut yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi ammatillisen koulutuksen uudistusta arvioisivat ne nuoret, joilla on jo takanaan keskeytyneet opinnot aiemmin aloitetussa toisen asteen koulutuksesta.

Kirjoittaja Terhi Laine työskentelee palvelualuejohtajana nuorten Vamos ja työllisyys -palveluissa.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit