Nuorten asema työmarkkinoilla ei parane itsestään – korjataan asenteet nyt

19.11.2018

Katriina Räisänen

Kata työskentelee uravalmentajana Vamos Urapalveluissa Helsingissä. Yhteydenotot sähköpostilla katriina.raisanen@hdl.fi.

Tulevaisuus huolestuttaa nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi ammatillisen koulutuksen reformi ja syrjäytyminen ovat aiheita, joilta viime kuukausina mediaa seurannut ei ole voinut välttyä. Vaikka avoimuus ja tasa-arvokeskustelu ovat Suomessa viime vuosina lisääntyneet, vaikutukset poliittiseen päätöksentekoon voisivat olla merkittävämmät. 

Olen tehnyt työtäni työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten kanssa pian viisi vuotta. Olen nykyisessä työssäni Vamos Helsingin uravalmentajana seurannut aitiopaikalta, kuinka yhteiskuntamme, työelämämme ja koulutusjärjestelmämme kohtelevat nuoria, joilla on haasteita työllistymiseen ja kouluttautumiseen liittyvissä asioissa. Monet viime aikoina Suomessa tehdyt uudistukset, muutokset ja päätökset heikentävät ohjauksessani olevien nuorten asemaa työmarkkinoilla.

Epäaktivoiva aktiivimalli 

Aktiivimallin astuttua voimaan keväällä 2018 myös nuoret työnhakijat velvoitettiin osoittamaan aktiivisuutensa työnhakijoina. Aktiivisuuden merkiksi ei kuitenkaan kelpaa osallistuminen esimerkiksi vapaaehtoistyöhön tai useimmissa tapauksissa myöskään kolmannen sektorin järjestämään toimintaan, jota Vamoksenkin toiminta on.

Me Vamoksessa tarjoamme intensiivistä, yksilöllistä ja kokonaisvaltaista ryhmä- ja yksilövalmennusta. Tällä hetkellä Vamoksen tarjoama palvelu, lukuun ottamatta kuntouttavaa ryhmätoimintaa, ei kuitenkaan täytä aktiivimallin ehtoja, joten nuori toisensa perään joutuu hakeutumaan myös toisiin, päällekkäisiin palveluihin

Työnantajan tulisi ymmärtää nuorta työnhakijaa 

Työnantajien suhtautuminen nuoriin, kouluttamattomiin työnhakijoihin on värikästä. Nuorten rekrytoiminen ja erilaisten mahdollisuuksien tarjoaminen ovat yhteiskuntavastuullista toimintaa. Toisaalta yritykset ja muut työnantajat kertovat haluavansa työllistää ihmisiä kaikenlaisista taustoista ja lähtökohdista, mutta toiveet eivät aina kohtaa todellisuutta.

Työnantajat, nykyajan työmarkkinoilla etunenässään rekrytointi- ja työnvuokrausyritykset, voisivat kääntää nuorten vähäiset kokemukset työelämästä vahvuudeksi, ja esimerkiksi työkokeilut voitaisiin nähdä positiivisemmassa valossa. Työkokeilut ja muut harjoittelut voivat nimittäin olla kouluttamattomalle nuorelle ainoa mahdollisuus päästä kokeilemaan siipiään työelämässä. Työkokeiluiden tarkoitus on nimensä mukaisesti kokeilla erilaisia työtehtäviä, ja niiden kesto on tarkasti rajattu – näin yksinkertainen on syy kokeiluiden lyhyydelle.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ovat kokemukseni mukaan sitoutuneita ja motivoituneita työntekijöitä – nämä nuoret etsivät usein pitkäkestoista työtä, jonka ohessa voisi myös olla mahdollista kouluttautua esimerkiksi oppisopimuksella. Työnantajaa ajatellen pitkäaikainen työntekijä on erittäin hyvä sijoitus esimerkiksi opiskelijoihin verrattuna, kun rekrytointitarpeita tulee harvemmin.

Työkokeilut ovat yksi hyvä tapa pohtia alavalintaa. Monet nuoret ovat kertoneet, että esimerkiksi peruskouluissa tai toisella asteella tarjottava oppilaanohjaus ja opiskelun tuki on ollut heille riittämätöntä. Olen itse valmentajana todennut, että nuoreen tutustuminen ja asioiden pohtiminen yhdessä ovat ainoa tapa aidosti selvittää opiskelu- tai työmahdollisuuksia, jotka tukevat nuoren työhön ja koulutukseen kiinnittymistä ja siellä pysymistä.

Ei ole olemassa diginatiiveja

Media ja vanhempi sukupolvi puhuu ”diginatiiveista”, jotka saumattomasti seikkailevat nykypäivän some- ja digitalisaatioviidakossa. Digitaidot eivät kuitenkaan kehity automaattisesti. Olen saanut huomata, ettei diginatiiveja ole olemassa. On lapsia ja nuoria, jotka osaavat kyllä saumattomasti käyttää tablettia ja älypuhelinta, mutta asioiden selvittäminen ja luotettavan tiedon hankinta tuottaa heille todella paljon vaikeuksia. Uravalmentajan työssäni yksi suurimmista ja eniten aikaa vievistä osa-alueista ovatkin nimenomaan asioiden selittäminen, selvittäminen ja tiedonhaku yhdessä nuorten kanssa.

Olen osana työtäni toteuttanut Vamoksessa Digitaitoprojektin, jonka myötä olen huomannut, ettei nuorten digitaitojen vahvistaminen vaadi ihmeitä tai erityisiä resursseja. Asioista keskustelemalla ja niitä yhdessä harjoittelemalla jokainen pystyy oppimaan ja kehittämään taitojaan. Työelämässä tai opiskelemassa oleville henkilöille esimerkiksi sähköpostin käyttö ja tekstinkäsittely ovat usein arkipäivää – nuori, joka on työn tai koulutuksen ulkopuolella, voi taas olla vuosikausia olematta tekemisissä näiden asioiden kanssa.

Mitkään edellä mainituista haasteista eivät ole nuorten itsensä aiheuttamia.

Nämä haasteet ovat ratkaistavissa yhteiskunnallisten päätösten ja riittävien tukitoimien avulla. Äänestämällä ja tulevien hallitusten nuorten työnhakijoiden asemaa puolustavien päätösten avulla voimme sijoittaa nuoriin, ja turvata yhdessä meille kaikille paremman tulevaisuuden. Kukaan meistä ei ole pärjännyt yksin, eikä kenenkään kuulukaan pärjätä. Meidän kaikkien vastuulla on omalla toiminnallamme tavoitella muutosta. Tämä on tärkeää, jotta meillä kaikilla olisi tulevaisuudessa hyvinvoivia ja vastuullisia aikuisia huolehtimassa muista, niin nuoremmistaan kuin myös vanhemmistaan.

 

Kirjoittaja toimii uravalmentajana STEAn rahoittamassa Vamos Urapalveluissa, joka on osa Helsingin Diakonissalaitoksen toimintaa. Hän on koulutukseltaan sosionomi ja valmistuu keväällä 2019 yhteisöpedagogiksi (YAMK) Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit