Rinnekodin kirjanpitäjä palasi Alppikadulle

27.11.2018

Jaana af Hällström

 

Rinnekodin kirjanpitäjä palasi Alppikadulle

Diakonissalaitoksen tukipalvelut eli konttori 1950-luvulla.

Helsingin Diakonissalaitos ryhtyy vastaamaan ensi vuoden alusta alkaen myös Rinnekoti-säätiön hanketoiminnasta. Tämän myötä säätiöiden kaikki tukipalvelut eli aiemmin jo yhdistetyt HR, viestintä, talous- ja kiinteistöhallinto ovat säätiöiden yhteisiä. Näin on käyty ympäri ja tultu jälleen yhteen; 60 vuotta sitten Alppikadulta Rinnekotiin siirtynyt kirjanpito hoidetaan jälleen lähtöpaikassa. 

 

Rinnekodin alku oli päätös ottaa kaksi pientä kehitysvammaista poikaa, Mauri ja Martti, Diakonissalaitoksen sisarten hoidettavaksi vuonna 1927. Pojat olivat laitoksen urkurin. Hän tarvitsi tilapäistä hoitoapua kun perheen äidin uupui ja sairastui henkisesti. Seuraavana vuonna lapsia tuli hoidettavaksi lisää ja samalla kasvoi myös tiedustelujen määrä; hoitopaikkoja Suomessa oli vähän ja kehitysvammaisten huollon kehittäminen oli sosiaaliministeriössä pahasti kesken.

Uusi hoitokoti

Vuonna 1929 kehitysvammaisten lukumäärä Diakonissalaitoksella oli jo kymmenen. Laitoksen johtokunta päätti virallisesti aloittaa ”tylsämielisten” lasten hoitotyön ja anoa valtiolta tähän avustusta. Päätöstä vauhditti laitoksen tylsämielisten lasten hoitoa varten saama rahalahjoitus.  Koska Diakonissalaitoksen Alppikadun korttelissa ei ollut tilaa kasvavalle lapsijoukolle, käännettiin katseet lähiympäristöön. Rautatien toiselta puolelta löytyi vuokratontilla sijainnut huvila, jonka laitos sai käypää hintaa halvemmalla; myyjä kertoi alhaisemman hinnan johtuneen tulevasta käyttötarkoituksesta, tylsämielisten hoidosta. Uuden hoitolan, Rinnekodin, vihkiäisjuhlaa vietettiin lokakuussa 1930. Nimensä koti sai sijaintipaikan mukaan. Huvilan paikka oli jyrkän Töölönlahteen viettävän rinteen yläosassa. Kodin lapsimäärän kasvoi muutamassa vuodessa lähelle sataa. Lisätilaksi vuokrattiin huvila Helsingin maalaiskunnasta, Rekolasta.

Helsingistä Espooseen

Rinnekoti sijaitsi vuokratontilla, jonka vuokra-aika oli päättymässä vuonna 1939. Koska toiminta oli jouduttu jakamaan kahtaalle, hoidossa haluttiin toteuttaa uusia käytäntöjä sekä varautua kasvuun, ryhdyttiin Rinnekodille etsimään sopivaa maapaikkaa Helsingin läheisyydestä. Luukin kartanon kaupan mentyä sivusuun, saatiin yllättäen kuulla myynnissä olevasta vapaaherra Johan Ramsayn Skogbyn tilasta. Kun hinta oli saatu neuvoteltua sopivaksi, kauppa solmittiin ja sen myötä Diakonissalaitos sai omistukseensa 595 ha metsää, viljelysmaata, lampia ja suota sekä kolmisenkymmentä lehmää ja kuusi eri-ikäistä hevosta ja muutamia rakennuksia. Rekolan toimipaikka lakkautettiin ja Rinnekodin asukkaat muuttivat maalle uuteen kotiin kesällä 1939. Mukanaan he toivat vanhan nimen, Rinnekoti. Huvila Helsingissä toimi 1960-luvulle saakka vastaanottokotina.

Kasvu itsenäisyyteen

Rinnekodin alueella sijainneita rakennuksia muokattiin tilapäiseen asuinkäyttöön ja pian nousivat ensimmäiset uudisrakennukset, Ala-Jyrkkä ja Ylä-Jyrkkä. Sota-aika ja sen jälkeinen materiaalipula hidastivat rakentamissuunnitelmien toteuttamista ja kului lähes 10 vuotta ennen kuin seuraava uudisrakennus, Harju valmistui. Tässä vaiheessa Rinnekodissa ja Helsingissä sijainneessa vastaanottokodissa oli yhteensä 300 hoidokkia. Rinnekodin kasvaminen suureksi haaraosastoksi ja tulevaisuudennäkymät kehitysvammaisten yhtenä valtakunnallisena keskuslaitoksena ja toiveet Diakonissalaitoksen sairaalatoiminnan kehittämisestä ajautuivat törmäyskurssille laitoksen johtoelimissä 1950-luvun alkupuoliskolla. Rahasta oli pulaa eikä laitoksella ollut mahdollisuutta kahden kohteen kehittämiseen. Asiaa ratkomaan perustettiin toimikunta. Sen esityksestä Rinnekodista muodostettiin itsenäinen Diakonissalaitoksen tytärsäätiö vuonna 1957. Samana vuonna 90-vuotisjuhlaansa viettänyt Diakonissalaitos lahjoitti ”tyttärelleen” 60 ha maata ja toiminnan kannalta tarpeelliset rakennukset ja muuta omaisuutta. Seuraavana vuonna kirjanpito siirrettiin Diakonissalaitoksen konttorista Rinnekodin omaksi toiminnaksi.  Kun vielä Rinnekoti sai muutamaa vuotta myöhemmin ostaa 200 ha maata kasvusuunnitelmiensa toteuttamiseksi, alkoi tytär elää pitkälti omaa elämäänsä – emosäätiö on kuitenkin ollut koko ajan tukemassa toimintaa valtuuskunnasta käsin.

Ympyrä sulkeutuu

Rinnekoti alkoi ostaa tukitoimintojen palveluja Diakonissalaitoksen säätiöltä vuonna 2017. Sen myötä on vuonna 1958 Alppikadun korttelista poistunut kirjanpito palannut takaisin, nyt osana taloushallinnon palveluja. Myös Mauri ja Martti ovat jälleen korttelissa: kesällä 2018 entisessä sairaalarakennuksessa aloittivat toimintansa lapsille tarkoitetut Juniori-Martti ja Kasvunkoti Martti sekä aikuisten Maurinkoti.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit