Pistohuoneisiin ja päihdehoitoon panostetaan Oslossa – havaintoja opintomatkalta

21.12.2018

 

DÖSÄ – Tukialus päihderiippuvaisille -työryhmä teki opintomatkan Osloon ja vietti kaksi antoisaa päivää tutustuen paikallisiin haittoja vähentäviin palveluihin. Mukana olivat Jennyn, Marian ja Robertin lisäksi vertaistyöntekijät Mattias ja Arttu. Unelma ammattilaisen ja kokemustoimijoiden yhteisestä matkasta oli virinnyt työryhmän jäsenillä jo hankkeen alussa. Nyt he kertovat havainnoistaan.

Dösä-hankkeen työryhmä kävi Norjassa opintomatkalla ja tutustui mm. pistohuoneisiin.

Dösä-hankkeen työryhmä kävi Norjassa opintomatkalla ja tutustui mm. pistohuoneisiin.

 

Matkakohteeksi valikoitui Oslo, sillä olimme kiinnostuneita tutustumaan paikalliseen haittoja vähentävään päihdetyöhön, sekä hiljattain avattuun pistoshuoneeseen. Pistoshuoneiden mahdollinen pilotointi Helsinkiin on herättänyt keskustelua Suomessa ja olimme kiinnostuneita kuulemaan, millaisia kokemuksia Oslossa on pistoshuoneista ollut.

Matkamme oli monin tavoin onnistunut, merkityksellinen ja teimme monia tärkeitä havaintoja.

Oslossa meitä odotti lämmin vastaanotto. Kahden päivän aikana tutustuimme asunnottomien palveluihin, matalan kynnyksen asumiseen ja päiväkeskuksiin, kadulla myytävään aikakauslehti =Osloon (Suomessa vastaava on Iso Numero), sekä opioidikorvaushoitoon, pistoshuoneeseen ja jalkautuvaan työhön.

Oslossa kohtaamamme kollegat olivat sydämellisiä ammattilaisia, joiden puheissa toistuivat sanat ihmisoikeudet ja ihmisarvo. Palveluita käyttävät ihmiset kertoivat olevansa tyytyväisiä nykyisiin palveluihin, palvelurakenteeseen ja ylipäätään Norjassa viime vuosien aikana päihdepalveluissa sekä hoitokulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin.

Oslolainen tapa tehdä haittoja vähentävää päihdetyötä teki meihin kaikkiin suuren vaikutuksen. Erityisesti mieleen jäi ammattilaisten välinen yhteistyö, kyky organisoida palveluita ja yhteinen tahtotila edistää kaikissa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa.

 

Yhtenä suurena erona näimme sen, että palveluja oli tarjolla paljon ja ne olivat palvelunkäyttäjille helposti saavutettavissa.

 

Muutama konkreettinen esimerkki: Oslon keskustan alueella on viisi matalan kynnyksen asumispalvelua, joista asunnoton ihminen saa heti väliaikaisen majoituksen. Väliaikaisella majoituksella on lakisääteinen velvollisuus etsiä majoittujalle asunto, mikäli hän asunnon haluaa. Kadulle takaisin ei joudu kukaan.

Asumispalveluissa järjestetään myös korvaushoitoa, ja korvaushoidon voi aloittaa viikon kuluessa arvioon hakeutumisesta. Matalan kynnyksen päiväkeskuksissa työskentelee hoitajien ja sosionomien lisäksi täysipäiväisesti lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä sekä psykiatreja ja myös esimerkiksi hammaslääkäri palvelut olivat asiakkaille helposti saavutettavissa, samoin kuin erikoissairaanhoidon palvelut. Jalkautuvaa työn arki Oslossa eroaa pääkaupunkiseudun toimintatavoista melkoisesti.

Oslossa jalkautuvaa työtä tehdään ympärivuorokauden 40 hengen tiimin voimin. Mukana toiminnassa on myös 10 kokemustaustaista toimijaa.

Ymmärsimme, että ylläpitääkseen kattavia ja helposti saavutettavia palveluita Oslossa ammattilaiset tekevät tiivistä yhteistyötä ja jakavat saman arvomaailman haittoja vähentävästä työstä.

 

Kuukausittain kaupungin korkein johto yhdessä eri palveluntuottajien ja vertais- sekä kokemustoimijoiden kanssa tapaavat työn toiminnan kehittämisen ja seurannan merkeissä.

 

Paikalliset ammattilaiset toivat esille myös sitä, että työnantajat kannustivat ja tukivat työntekijöitä osallistumaan laadukkaisiin lisä- ja jatkokoulutuksiin.

Paikallisten ammattilaisten kanssa keskusteluissa korostui inhimillisyys ja ihmisläheinen asenne. Ajatus siitä, että päihteidenkäytöstä ei pidä rangaista, vaan haastavassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä pitää tukea ja kannustaa. Palveluiden tulee olla helposti saavutettavissa ja joustettava ihmisen elämäntilanteen mukaan. Raja kuntouttavan ja haittoja vähentävän työn välillä oli häilyvä, erilaisten palveluiden välillä pystyi liikkumaan luontevasti riippuen omista tavoitteista.

 

Matkalta mieleen jäi hyvin matalan kynnyksen palvelupisteen sosiaalityöntekijän lause: ”ammattilaisten ajattelua muuttamalla voimme muuttaa myös asenteita”.

 

Oslossa haittoja vähentävillä palveluilla on pitkät perinteet, esimerkiksi katutyö on aloitettu 1960-luvulla.  Paikalliset kollegat ajattelivat kuitenkin, että kehittämistyötä on tehtävä jatkuvasti.

Asiakaslähtöisiä haittoja vähentäviä palveluja on kehitetty pitkän ajan kuluessa, myös ammattilaisten ajatukset päihdeongelmasta kärsivistä ihmisistä ja asenteet heitä kohtaan ovat muuttuneet. Esimerkiksi ajatus siitä, että päihdeongelmasta kärsivä ihminen sairastaa päihdesairautta, voi auttaa ammattilaista hahmottamaan ihmisen avuntarpeita ja auttaa suhtautumaan häneen myötätuntoisemmin.

On eri asia, ajatteleeko ammattilainen, että asiakas sairastaa päihdesairautta, vai onko asiakas narkomaani, joka kärsii itse aiheutetusta ongelmasta.

Matka vahvisti entisestään ajatusta siitä, että asiakaslähtöisillä ja helposti saavutettavilla haittoja vähentävillä palveluilla parannetaan niitä käyttävien ihmisten elämänlaatua, sekä vähennetään aidosti haittoja myös ympäristön näkökulmasta. Päihteitä käyttävän ihmisen, jonka ei tarvitse taistella ja kuluttaa päivittäin huomattavasti energiaa esimerkiksi turvallisen yösijan, ravinnon ja säänmukaisen vaatetuksen miettimiseen ja järjestämiseen, on helpompi suunnata voimavaransa esimerkiksi kuntoutumiseen, tai ylipäätään kiinnittyä tarjolla oleviin palveluihin.

 

Tosiasia myös on, että suuntaamalla resursseja päihdetyöhön Oslolaiset kertoivat saavuttavansa taloudellisia säästöjä ja turvallisemman kaupungin kaikille sen asukkaille.

 

Kokonaisuudessaan opintomatka oli avartava ja inspiroiva. Mieleen jäi paljon ajatuksia haittoja vähentävien palveluiden kehittämisestä, sekä siitä, miten suhtaudumme ammattilaisina ja yhteiskuntana näitä palveluita käyttäviin ihmisiin. Edistääkö suhtautumisemme ihmisten palveluiden piiriin pääsemistä ja ylipäätään niihin hakeutumista? Suomessa palveluita olisi tarpeellista ja myös mahdollista kehittää asiakaslähtöisempään suuntaan. Järkevää on ottaa mallia maailmalta, pyörää kun ei tarvitse keksiä uudelleen. Palveluiden kehittämisessä korostuu yhteistyö, myös kansainvälinen yhteistyö sekä hyvien käytäntöjen jakaminen.

DÖSÄ-Tukialus hanke 2017/2018 (STM rahoituksella) sai myönteisen rahoitusehdotuksen STEA:lta. DÖSÄ jatkaa kaikissa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemista kaduilla ja kujilla jatkossa Tukialus-nimellä. Rahoitusta on haettu kolmelle vuodelle ja toiminnan on tarkoitus laajentua Helsingin lisäksi kolmeen muuhun kaupunkiin.

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit