”Paperittomat ihmiset kaipaavat toivoa ja tekemistä”

Diakonissalaitoksen paperittomien päiväkeskus on paikka, johon paperittomat voivat tulla peseytymään ja hengähtämään. Keskuksen työntekijät näkevät joka päivä työssään, kuinka paperittomuus ahdistaa ja jopa altistaa ihmiset hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreiksi.

Uno-pelikorttien ääressä voi hetkeksi keskittyä vain olemaan yhdessä ja nauramaan edes vähän.

Kävijät ovat nimenneet Diakonissalaitoksen paperittomien päiväkeskuksen Al Amaliksi. Arabiankielinen nimi tarkoittaa toivoa.

”Juuri toivoa paperittomat kaikkein eniten elämäänsä kaipaavat”, sanoo päiväkeskuksen yhteisötyöntekijä Hayder Al Jouranj*.

Hän tekee töitä Suojattomat-yhteisöhankkeessa. Se auttaa paperittomia ihmisiä pääkaupunkiseudulla, missä suuri osa heistä asuu.

Paperittomien tarkkaa määrää Suomessa on mahdotonta laskea. Arviot vaihtelevat 3 000 ja 10 000 välillä. Joukossa on ihmisiä niin Lähi-idän, Afrikan kuin Euroopankin maista.

Monet tilapäisen oleskeluluvan saaneet muuttuivat paperittomiksi 2016, kun hallitus lakkautti humanitäärisin perustein myönnetyn B-luvan.

”Paperittomien joukko on paljon moninaisempi kuin meidän mielikuvamme. Joukossa on lapsiperheitä, jotka ovat ehtineet asua Suomessa laillisesti jo pitkään, ihmisiä, joiden entinen kotimaa ei suostu vastaanottamaan heitä ja valtavasti ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä täällä töitä”, sanoo palvelujohtaja Tuija Åstedt* Diakonissalaitokselta.

Turvattomuus altistaa hyväksikäytölle

Vaikka taustat ovat erilaisia, kaikkia paperittomia yhdistää yksi asia: turvattomuus. Paperittoman ympäriltä puuttuvat yhteiskunnan turvaverkot, ja hänen tulevaisuutensa täyttää epävarmuus.

”Sellainen turvattomuus on psyykkisesti hyvin kuormittavaa ja altistaa hyväksikäytölle, jopa ihmiskaupalle. Työnantajat saattavat esimerkiksi kiristää tekemään pitkää päivää ja jättää palkkoja maksamatta. Paperittomia on myös pakotettu rikoksiin ja prostituutioon”, Tuija Åstedt kertoo.

Samankaltainen kuvio toistuu asuntomarkkinoilla. Heikossa ja turvattomassa asemassa olevalta voidaan vaatia ylihintaa patjapaikasta lattialla ja uhkailla ilmiannolla.

Päiväkeskus neuvoo myös rikosten uhreja

Ensimmäinen keino turvattomuuden hälventämiseksi on oikean tiedon jakaminen. Paperittomat eivät välttämättä tiedä, millaisia oikeuksia heillä on tai mistä he uskaltavat hakea apua joutuessaan hyväksikäytön tai muiden rikosten uhriksi.

He kaipaavat myös neuvoja työnhakuun ja perheensä elättämiseen laillisin keinoin. Huoli lapsista painaa monia. Juuri neuvominen on keskeinen osa Hayder Al Jouranjin ja hänen kollegojensa työtä.

Päiväkeskuksessa voi myös käydä suihkussa, pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa. Se on lepopaikka ihmisille, joiden elämä on päivästä toiseen täynnä huolta ja pelkoa.

Keskuksessa pyörivät suomen ja englannin kurssit. Käytännön suomea opetellaan esimerkiksi kuvataideprojektien ja pelien ääressä.

Uno-korttipeli opettaa näppärästi värien suomenkieliset nimet, ja pelipöydässä voi hetkeksi keskittyä vain olemaan yhdessä ja nauramaan edes vähän.

Hayder Al Jouranj tapaa työssään kymmeniä paperittomia päivässä.

Etsivää työtä paperittomien keskuudessa

Hayder Al Jouranj on tehnyt paljon etsivää työtä saadakseen paperittomia päiväkeskuksen avun ja tuen piiriin.

”On tärkeää kohdata paperittomat ihmisinä, keskustella heidän kanssaan ja katsoa heitä silmiin”, Al Jouranj sanoo.

Neuvomisen lisäksi juuri kuunteleminen on tärkeä osa työtä päiväkeskuksessa.

”Elämä on stressaavaa ja toivotonta, kun tulevaisuus on epävarma. Lisäksi monilla paperittomilla on taustallaan traumaattisia kokemuksia”, Al Jouranj kertoo.

Paperittomat pääsevät käsittelemään pahaa oloaan Al Jouranjin vetämässä psykososiaalisessa ryhmässä, joka kokoontuu päiväkeskuksessa kerran viikossa. Al Jouranj osaa kohdata paperittomien ongelmat, sillä hän on koulutukseltaan psykologian tohtori.

Lapset eivät saa henkilötunnusta

Al Jouranj muistuttaa, että paperittomien joukossa on myös lapsia, jotka ovat syntyneet Suomessa suoraan paperittomiksi. He pääsevät peruskouluun, mutta henkilötunnusta he eivät saa. Tämän vuoksi he jäävät monien palvelujen ja harrastusten ulkopuolelle.

”Voimme kysyä, onko tämä oikein. Riittääkö lapselle se, että hänellä on oikeus koulunkäyntiin, jos hänellä ei ole oikeutta virallisiin henkilöpapereihin?” Al Jouranj kysyy.

Tuija Åstedt jakaa Al Jouranjin huolen paperittomista lapsista, jotka joutuvat kasvamaan jatkuvan huolen ilmapiirissä.

”Karkotuksen tai perheen hajottamisen uhka on suuri henkinen taakka vanhemmille, ja tilannetta on vaikea selittää lapsille”, Åstedt sanoo.

Heti töihin tai kouluun

Åstedt toteaa, että suuri ongelma paperittomien keskuudessa on myös toimettomuus. Kun töitä tai mielekästä tekemistä ei ole saatavilla, toivo alkaa musertua.

Åstedtin mukaan kaikki turvapaikanhakijat olisi järkevää ohjata töihin tai kouluun jo heti heidän tultuaan maahan sen sijaan, että he joutuvat odottamaan mahdollista oleskelulupaa toimettomina.

”Esimerkiksi alaikäisinä maahan tulleissa on valtava potentiaali. Meidän pitää vain kanavoida heidän energiansa oikein. Työn ja koulutuksen järjestäminen on pieni kuluerä Suomelle siihen verrattuna, että annamme ihmisten luisua yhteiskunnan ulkopuolelle”, Åstedt sanoo.

Teksti: Anu Räsänen
Kuvat: Samuli Skantsi

*Hayder Al Jouranj ei työskentele enää Diakonissalaitoksen palveluksessa. Tuija Åstedt työskentelee palvelualuejohtajana Diakonissalaitoksen Rinnekodit palveluliiketoiminnassa. Artikkelia on muokattu maaliskuussa 2023.