”Haluamme tienata itse rahamme ja maksaa veroja” – Poliittinen päätös teki koko perheestä paperittoman

3.4.2019

Humanitaarisen oleskeluluvan poistaminen teki kymmenistä pitkään Suomessa asuneista lapsiperheistä paperittomia.

 

Humanitaarisin perustein annettu B-oleskelulupa lakkautettiin Suomessa vuonna 2016. Se muutti monen perheen arjen täysin. Työtä tekevistä, suomalaiseen yhteiskuntaan asettuneista ihmisistä tuli yhtä äkkiä paperittomia.

He ovat ihan tavallinen viisihenkinen perhe helsinkiläisessä lähiössä.

Opiskelijaisä valmistuu kesällä uuteen ammattiin. Äiti on kotona kuopuksen kanssa, ja isommat lapset käyvät koulua. Huhtikuussa toteutuu vanhempien pitkäaikainen unelma omasta yrityksestä.

Perhe on asunut Suomessa vuodesta 2011. Ensin tuli äiti esikoisen kanssa, ja isä seurasi paria kuukautta myöhemmin. Perheen oli pakko lähteä Irakista, koska heitä kiristettiin ja isän henkeä uhattiin.

Kaksi perheen nuorinta lasta on syntynyt Suomessa. Kaikki lapset pääsevät sairastuessaan terveyskeskuksen päivystykseen ja saavat välttämätöntä hoitoa, mutta heillä ei ole oikeutta kaikkiin terveyspalveluihin.  Tämä johtuu siitä, että perhe on paperiton. He eivät ole minkään maan kansalaisia.

Kuntalainen mutta ei oleskelulupaa

Kun perhe saapui Suomeen, he eivät saaneet turvapaikkaa. Vuonna 2014 he saivat kaksivuotisen B-oleskeluluvan, jonka perustana on kansainvälinen suojelu inhimillisin perustein. Samalla isästä tuli Helsingin kuntalainen.

Kuntalaisuus tarkoittaa, että ihminen voi tarvittaessa asioida esimerkiksi Kelassa ja asettua kaupungin asuntojonoon. Perheen muita jäseniä samat yhteiskunnan palvelut eivät koske, sillä virallisesti vain isä on helsinkiläinen.

Isä pääsi myös TE-keskuksen asiakkaaksi ja sitä kautta suomen kurssille. Hän halusi oppia kielen, jotta voisi työllistää itsensä. Äitikin onnistui saamaan työpaikan pariksi vuodeksi.

Vuonna 2016 Suomen hallitus lakkautti humanitaarisin perustein myönnetyn B-luvan. Kun vanhempien oleskelulupa loppui, koko viisihenkisestä perheestä tuli paperittomia. Heidät halutaan lähettää pois ainoasta maasta, jonka perheen lapset tuntevat.

Esimerkkiperheemme kaksi nuorinta lasta on syntynyt Suomessa. Vanhemmat lapset käyvät koulua ja kuopus on kotona äidin kanssa.

 

B-oleskeluluvan lakkauttaminen lisäsi turvattomuutta

Helsingin Diakonissalaitoksella on tiedossa kymmeniä perheitä, jotka ovat samassa tilanteessa. B-luvan lakkauttaminen teki perheistä paperittomia ja ajoi heidät mahdottomaan tilanteeseen.

B-oleskelulupa myönnettiin sillä perusteella, että ihmiset tarvitsivat suojelua. Paluu kotimaahan olisi liian vaarallista. Tätä tilannetta luvan lakkauttaminen ei muuta.

Sen sijaan oleskeluluvan pois ottaminen tekee heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämästä entistäkin turvattomampaa. Viranomaisten palvelut häviävät ympäriltä. Pahimmillaan paperittomat joutuvat tienaamaan rahansa työsuhteissa, joissa työnantaja kiristää heitä.

Pelko pakkopalautuksesta seuraa koko ajan mukana.

Suomi on lasten kotimaa

Esimerkkiperheellämme ei ole paikkaa, johon he voisivat palata. Irak ei ota vastaan pakkopalautettuja. Eikä perhe voisi sinne mennäkään, koska isä ei olisi siellä turvassa.

”Lähtisimme tietysti Irakiin, jos näitä ongelmia ei olisi. Tässä tilanteessa emme voi palata, vaikka saisimme Suomen valtiolta miten ison paluurahan. Haluamme, että lapsemme saavat elää turvallisessa maassa.”

Viranomaisten mukaan äidin ja lasten pitäisi muuttaa äidin synnyinmaahan, jonne isän ei ole mahdollista muuttaa. Perhe joutuisi erilleen ja samalla lapset joutuisivat eroon isästään. Myös äiti jäisi ilman mitään turvaverkkoja.

Pelkkä ajatuskin hirvittää isää.

”Me olemme perhe.”

Tätä isä on koettanut toistuvasti todistaa viranomaisille: he ovat perhe, jonka on saatava pysyä yhdessä. Samoin sitä, että he ovat jo osa suomalaista yhteiskuntaa. He opiskelevat, hakevat töitä ja rakentavat omaa yritystä. He haluaisivat vain virallisen todisteen siitä: henkilötunnukset.

”Emme halua asioida sosiaalitoimistossa, vaan tahdomme tienata itse rahamme ja maksaa veroja aivan samoin kuin suomalaisetkin.”

Viranomaiset haluaisivat, että perheen äiti ja lapset lähtisivät Marokkoon. Kun ovikello soi, vanhemmat hätkähtävät.

 

Perheen lapsille Suomi on ainoa kotimaa. He käyvät koulua suomeksi, leikkivät suomalaisten kavereidensa kanssa ja käyvät näiden syntymäpäivillä Hoplopissa. Uimakouluun lapset eivät tosin muiden mukana päässeet, sillä sinne tarvitaan paperit, jota lapsilla ei ole.

Haaveet kantavat epävarmuuden keskellä

Jos lasten kaverit soittavat yllättäen ovikelloa, vanhemmat hätkähtävät. Voiko se olla poliisi, joka on tullut poistamaan heidät maasta?

Vaikka pelko on läsnä elämässä koko ajan eikä äiti saa nukuttua ilman lääkkeitä, perhe ei halua luopua toivosta. He jaksavat haaveilla.

Haaveet ovat tärkeä selkänoja arjessa, joka täyttyy hakemusten täyttämisestä, päätösten odottelusta, puheluista lakimiehille ja loputtomasta epävarmuudesta.

Vanhempien suurimmat haaveet liittyvät ihan tavalliseen arkeen Suomessa.

Oman yrityksen paperit ovat viimeisiä leimoja vaille valmiit. Jos yritys menestyy, he laajentavat sen toimintaa. Äidillä on jo tarkat suunnitelmat toista, isompaa toimipistettä varten.

”Niin muutkin maahanmuuttajat ovat tehneet: avanneet yhden pienen yrityksen ja laajentaneet sitten.”

Lapset unelmoivat laivamatkasta

Isän suomen kielen opinnot TE-toimistossa loppuivat, kun B-oleskelulupa lakkautettiin. Hän haki ja pääsi ammattikouluun, jossa opetteli ensin kielen valma-linjalla. Muutaman valma-kuukauden jälkeen opettaja ehdotti, että hän siirtyy varsinaisiin ammattiopintoihin.

Isä on urakoinut kolmivuotisen koulun kahdessa ja puolessa vuodessa, ja ammattitutkinto on valmis kesäkuussa. Jo sitä ennen hän aloittaa työt yhteisessä yrityksessä vaimonsa kanssa.

Omalla työllä pärjääminen voisi vihdoin tuoda koko perheelle oleskeluluvat Suomeen.

Äitikin pääsisi taas suomen kielen kurssille, jos hänellä ja lapsilla olisi paperit. Edellinen opiskeluyritys katkesi kuopuksen syntymään. Hän ei voinut palata kouluun, koska lapsi ei päässyt ilman papereita päivähoitoon.

Paperit tarvittaisiin myös koululaisten haaveen toteuttamiseen.

”Kun näemme laivoja, lapseni kyselevät, miksi me emme voi lähteä risteilylle niin kuin heidän kaverinsa. Emme me voi ostaa laivalippuja, koska meillä ei ole papereita. Lapsilla on niin paljon kysymyksiä, joihin meidän on vaikea vastata.”

Teksti Anu Räsänen
Kuvat Samuli Skantsi

Helsingin Diakonissalaitos haluaa, että humanitaarinen oleskelulupa palautetaan ja työlupakäytäntöjä helpotetaan. Lue lisää hallitusohjelmatavoitteistamme.

Lue lisää:
Uutinen: Paperittomia on Suomessa entistä enemmän ja uutena ilmiönä on kasvanut lapsiperheiden määrä

Paperittomat ihmiset kaipaavat toivoa ja tekemistä

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit