Sijaisperheen äidille parasta palautetta on tyytyväisen lapsen hymy

21.11.2019

Karkkipäivän karkit ja televisio

Karkkipäivän karkit ja yhteinen television katseleminen ovat olennainen osa Suvin, Samin, Emilian ja Rikun perjantai-iltoja.

”Sijaisvanhemman ei tarvitse olla kasvatuksen ammattilainen. Tärkeintä on kyky kohdata lapsi ja halu kulkea hänen rinnallaan”, tiivistää Diakonissalaitoksen vastaava sosiaalityöntekijä Leena Leppänen. Pääkaupunkiseudulla asuva sijaisperhe kertoo, että heidän kotonaan tämä tarkoittaa esimerkiksi luotettavien rutiinien rakentamista ja yhteisistä arjen hetkistä iloitsemista.

 

Ulko-ovi käy. Keittiöön tupsahtaa nuori tyttö, joka seisahtuu siskonmakkarakeittoa hämmentävän Suvin viereen.

”Suvi kuule, tänään on perjantai. Oletko sinä muistanut ostaa meille perjantaikarkit?”

Tämä on yksi niistä arjen hetkistä, jotka lämmittävät Suvin mieltä erityisen mukavasti.

Tyttö on Emilia, ja Suvi ja hänen miehensä Sami ovat Emilian sijaisvanhemmat.

Emilia ja hänen veljensä Riku ovat asuneet Suvin ja Samin luona kaksi ja puoli vuotta. Sitä ennen sisarukset olivat eläneet epävakaissa oloissa, joissa aikuisten lupaukset ja sovitut aikataulut eivät välttämättä merkinneet mitään.

Juuri siksi yhdessä sovittu karkkipäivä on niin tärkeä asia tässä kodissa. Säännöllisten, luotettavien arkirutiinien rakentaminen on ollut yksi perheen tärkeimmistä päämääristä.

”Totta kai olen ostanut. Herkutellaan sitten illalla yhdessä”, Suvi vastaa Emilialle.

Emilia hymyilee. Nämä lasten hymyt tekevät Suvin joka kerta onnelliseksi, sillä ne viestivät tyytyväisyydestä. Hymyjä on alkanut tulla enemmän sitä mukaa, kun luottamus on kasvanut.

Diakonissalaitos valmentaa ja tukee

Juuri luottamuksen rakentaminen on keskeinen asia sijaisvanhemmuudessa.

”Alkuvaihe voi olla hämmentävä kaikille osapuolille, niin lapsille, uusille sijaisvanhemmille kuin lasten syntymävanhemmillekin. Silloin meidän ammattilaisten tärkein tehtävä on tukea kiintymyssuhteen syntymistä”, sanoo vastaava sosiaalityöntekijä Leena Leppänen Diakonissalaitokselta.

Varsinaisesta lapsen sijoituksesta vastaa kunta, mutta Diakonissalaitos tarjoaa sijaisvanhemmille valmennusta ja tukea. Valmennuksen käyvät läpi kaikki, jotka haluavat sijaisvanhemmiksi.

Leppänen korostaa, että kun aikuiset päättävät lähteä sijaisperhevalmennukseen, he sitoutuvat harkitsemaan sijaisvanhemmuutta.

Puolisen vuotta kestävän valmennuksen aikana on tilaa tutkia omia ajatuksiaan. Sen jälkeen voi tarvittaessa ottaa itselleen lisää mietintäaikaa.

”Se kertoo kypsyydestä, että osaa arvioida omaa kykyään ryhtyä sijaisvanhemmaksi juuri sillä hetkellä. Jos valmennuksen jälkeen tuntuu, ettei vielä ole oikea aika, sovimme yhdessä, milloin palaamme asiaan”, Leppänen kertoo.

Talo tuntui tyhjältä ennen lasten tuloa

Suvi ja Sami alkoivat harkita sijaisvanhemmiksi ryhtymistä viitisen vuotta sitten. Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia, ja Samin pojat olivat ehtineet kasvaa aikuisiksi. Talo tuntui tyhjältä, kun pojat eivät enää viettäneet säännöllisesti aikaa siellä.

”Totesin Samille, että mehän elämme jo nelikymppisinä kuin eläkeläiset: vapaa-aikaamme rytmittävät koiran lenkkeilyttäminen ja Emmerdalen katselu”, Suvi naurahtaa.

Pariskunta totesi, että he käyttäisivät mielellään aikaansa myös muiden ihmisten hyväksi. Sijaisperhetoiminta tuntui kiinnostavalta vaihtoehdolta, koska se toisi elämää taloon ja sisältöä arkeen.

Valmennus oli hieno kokemus

Suvi ja Sami ottivat elokuussa 2014 yhteyttä Diakonissalaitokseen ja alkoivat selvittää, miten sijaisvanhemmiksi hakeudutaan.

”Diakonissalaitos tuntui heti luotettavalta. Meidät otettiin hyvin vastaan, ja saimme vastaukset kaikkiin kysymyksiimme. Siltä pohjalta päätimme lähteä mukaan heidän sijaisperhevalmennukseensa”, Suvi kertoo.

Suvi ja Sami aloittivat valmennuksen tammikuussa 2015.

”Se oli hieno kokemus meille. Tutustuimme itseemme ja toisiimme, ajatuksiimme ja tunteisiimme perusteellisesti. Samalla Diakonissalaitoksen työntekijät saivat kuvan siitä, millaisia me olemme ja millaisten lasten olisi hyvä olla meidän luonamme.”

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Diakonissalaitoksen vastaava sosiaalityöntekijä Leena Leppänen

Diakonissalaitoksen kautta sijaisperheeksi ryhtyneet voivat aina ottaa yhteyttä meihin, kun se tuntuu tarpeelliselta”, Leena Leppänen korostaa.

Suku laajeni kertaheitolla

Valmennuksen jälkeen vierähti reilu vuosi, ennen kuin Suvi ja Sami tapasivat Emilian ja Rikun ensi kertaa. Odotus tuntui pitkältä mutta ymmärrettävältä.

”Kaupunki ottaa monia asioita huomioon sijaisvanhempia valitessaan, kuten esimerkiksi sen, etteivät lasten koulumatkat pitene liikaa”, Suvi toteaa.

Suvi, Sami, Emilia ja Riku saivat tutustua rauhassa toisiinsa muutaman kuukauden ajan, ennen kuin lapset muuttivat uuteen kotiinsa.

Ja sitten kaksihenkisestä perheestä tuli nelihenkinen. Tai oikeastaan perheeseen tuli enemmänkin ihmisiä samalla kertaa.

”Myös lasten isovanhemmat ovat mukana heidän elämässään, joten meidän porukkamme laajeni kertaheitolla aika paljon”, Suvi sanoo.

Apua on aina saatavilla

Vaikka perheen laajeneminen on tuottanut paljon iloa, Suvi myöntää, että matkan varrelle on mahtunut raskaitakin päiviä.

Lapset olivat alakouluikäisiä taloon tullessaan, eikä tutustuminen ja luottamuksen rakentaminen ole aina ollut kivutonta. Suvi ja Sami ovat pitäneet tärkeänä, että vaikeiden vaiheiden jälkeen asiat jutellaan avoimesti läpi ja että aikuisetkin osaavat pyytää anteeksi.

”Näissä tilanteissa Diakonissalaitoksen tuki on ollut ihan mahtavaa. Olemme saaneet käydä siellä purkamassa tuntojamme, kun on ollut hankalia hetkiä”, Suvi kiittää.

Suvilla ja Samilla on mahdollisuus myös työnohjaukseen, ja Diakonissalaitoksen työntekijät käyvät säännöllisesti tapaamassa perhettä.

”On tärkeää rakentaa hyvä luottamussuhde myös sijaisvanhempien ja Diakonissalaitoksen välille, jotta vanhemmat uskaltavat soittaa meille tukea tarvitessaan. Meihin voi ottaa yhteyttä aina, kun se tuntuu tarpeelliselta”, Leena Leppänen korostaa.

Yhteinen tv-hetki päättää viikon

Diakonissalaitoksen työntekijöiden vierailuista on tullut luonteva osa Suvin ja Samin perheen elämää. Ihan ennen muuta heidän kodissaan eletään kuitenkin tavallista kivaa ja kiireistä lapsiperhearkea, jossa yhteiset ateriat ja iltapalat keskusteluineen ovat tärkeitä hetkiä.

Lasten urheiluharrastukset rytmittävät viikkokalenteria, ja heidän kaverinsa tuovat taloon vielä lisää elämää ja energiaa.

Koiran lenkkeilytysvuorot jaetaan nyt neljän ihmisen kesken. Televisiossa pyörivät usein Emmerdalen sijasta Simpsonit ja luontodokumentit.

Sunnuntai-iltaisin olohuoneen sohvalta löytää vuorenvarmasti neljä ihmistä ja yhden koiran. Lapset tykkäävät Selviytyjistä, joten ohjelman katsomisesta on tullut yksi perheen yhteisistä jutuista.

Nämä hetket ovat parasta palautetta Suville. Tuntuu hyvältä, kun kaikki perheenjäsenet ovat yhdessä tyytyväisinä.

Teksti: Anu Räsänen
Kuvat: Vesa Koivunen


Perheenjäsenten nimet on muutettu, jotta lapset eivät olisi tunnistettavissa tekstistä.

Seuraava sijaisvanhempien valmennus alkaa tammikussa 2020.

LUE LISÄÄ VALMENNUKSESTA JA TULE MUKAAN

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit