Rimakauhua ja innostusta hankkeen alkumetreillä

3.12.2019

 

Olen tosi innoissani Yhdessä taitaen –hankkeesta! Pidän mukaan pääsemistä onnenpotkuna. Nyt minulla on mahdollisuus keskittyä asiaan, joka on jo pitkään pyörinyt mielessäni ja odottanut työstämistä. Pääsen suunnittelemaan ja pilotoimaan aikuisille maahanmuuttajille tarkoitettua Telma-koulutusta.

 

Ei mikään pikku juttu. Kun olen kertonut tästä muille, reaktioita kuvaa hyvin se, mitä eräs hankekonkari totesi: “Kerrankin hanke, joka tulee tarpeeseen ja jolla voi olla valtakunnallistakin vaikuttavuutta!”

Hanke on siis juuri käynnistynyt, idea sen sisällöstä ajankohtainen ja tekijäporukka kasassa. Aikaa on puolitoista vuotta. Nyt alkaa se rimakauhun vaihe: mitä nyt kannattaa tehdä, niin että tämä aika tulee käytettyä järkevästi ja että lopputuotos on elinkelpoinen? Pitääkö heti käynnistää pilotti ja seurata, miten se etenee? Vai onko lupa ensin rauhassa kartoittaa tonttia ja tutkia sitä, mistä päin tuulee ja missä on sudenkuoppia? Ja mistä löytäisin luotettavan mentori, vai luotanko omaan itseohjautuvuuteeni?

Olen ollut ESR-hankkeissa mukana aiemminkin. Tiedän että ulkoapäin tulevaa aikataulutusta,  työajanseurantaa ja raportointivelvoitetta sun muuta byrokratiaa on tiedossa. Mutta sitä en tiedä, missä vaiheessa tätä puolitoistavuotiskautta on kiihkein työvaihe ja miten paljon matkan varrella joutuu kestämään epävarmuutta. Ja että mitkä ovat onnistuneen hankkeen tunnusmerkkejä. Usein hankkeissa kehitetään hyviä asioita, jotka hankkeen loputtua hiljaa hiipuvat. Tai joista ei kerrota muille riittävän paljon, ja siksi edes hankkeen aikana kukaan ei tiedä niistä mitään. Eli varmaan ainakin tiedottamiseen ja rumpujen soittamiseen sekä täällä Livessä että muualla pitänee panostaa.

Ja siihen, että tulee selväksi, että hanke on tarpeellinen nyt ja sen tuotoksia tarvitaan jatkossakin. Tuota tarpeellisuutta voisin tässä seuraavaksi esitellä:

Suomeen alkoi vuonna 2015 saapua aiempia vuosia enemmän maahanmuuttajia. Julkisuudessa esitettiin toiveita, että heistä saataisiin nopeasti suomen kieltä puhuvaa ja ammattitaitoista työvoimaa helpottamaan työvoimapulaa ja väestön ikääntymisestä aiheutuvaa epätasapainoa. Puhuttiin, että jopa kolmen kuukauden tehokkaan kotoutumis- ja kielenopetteluvaiheen jälkeen iso osa maahan tulleista olisi valmis siirtymään työelämään. Toisin kävi. Tulijat ovat osoittautuneet varsin heterogeenisiksi, kovia kokeneiksi, monet joko kotimaassaan tai pakolaisuuden aikana traumatisoituneiksi, eikä heidän kotoutumisensa, kielen oppimisensa, ammattiopinnoissa etenemisensä ja työelämään pääsemisensä ollutkaan niin nopeaa kuin toivottiin.

Nyt tarjolla olevat koulutukselliset ja työllistymiseen tähtäävät keinot eivät kaikille maahanmuuttajille riitä. Ne eivät tarjoa tarpeeksi tukea niille, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia, hyvin vähäinen koulunkäyntitausta ja isoja puutteita työelämässä edellytettävissä taidoissa, kuten työelämän pelinsäännöissä. Nyt käytössä olevat tukitoimet eivät riitä, jos jaksamisessa tai opiskelutaidoissa on niin paljon haastetta, että oppimisprosessi on erityisen hidas ja vaikeasti ohjattavissa. Mitä tehdä silloin, kun maahanmuuttajalle on liian kova tavoite pärjätä ammatillisessa koulutuksessa tai avoimilla työmarkkinoilla? Hänelle pitäisi löytää ja osata avata ovia sellaisille työmarkkinoille, joille työllistyminen saattaa edellyttää esim. vammaishuollon asiakkuutta. Muuten vaarana on jäädä kurssittamiskierteeseen, jossa heikosti pärjääviä maahanmuuttajia ohjataan uudestaan ja uudestaan samoille kursseille ja koulutuksiin opettelemaan heille ainakin tässä vaiheessa liian vaikeita asioita. Ja tavoite työllistymisestä pysyy kaukaisena.

Kun tapaan maahanmuuttajien kanssa työskenteleviä kollegoitani, tai kun osallistun alan koulutuksiin, tai kun seuraan aihetta käsitteleviä uutisia, kurssittamiskierteen, koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle putoamisen ja kotiin jäämisen vaarat puhututtavat nyt joka puolella. Huoli riittävien tukitoimien puuttumisen takia syrjäytymisen vaarassa olevista aikuisista maahanmuuttajista on akuutti ja havaittu. Ratkaisuja etsitään, ja eri puolilla on hyviä ja huonoja keinoja jo kokeilussa. Minä tarjoan tähän aikuisten maahanmuuttajien Telma-koulutusta. Mutta esitellään ensin se nykyinen Telma-koulutus.

Ammattiopisto Livessä on tavoitteena “Täältä töihin”. Se kuvastaa halua tarjota sellaista koulutusta, että työllistyminen tuetusti tai avoimille työmarkkinoille olisi mahdollista myös niille opiskelijoille, jotka ovat osatyökykyisiä ja tarvitsevat erityisjärjestelyjä työllistyäkseen. Heille on Livessä tarjolla Työhön ja itsenäiseen valmentavaa koulutusta eli Telma-koulutusta. Se sisältää vaativaa erityistä tukea, ohjausta ja arjen taitojen ja työtehtävien opettelua ja on tarkoitettu sellaisille opiskelijoille, joilta ammattitutkinnon suorittaminen tai työllistyminen avoimille työmarkkinoille ei onnistu. Telma-koulutuksessa on enemmän aikaa opetella uusia asioita, ja siellä saa vahvempaa tukea ja mahdollisuuksia työllistyä tuetusti. Telmasta hyötyisivät myös monet aikuiset maahanmuuttajat.

Telma-koulutusta on siis jo olemassa. Samoin niitä maahanmuuttajia, joille se olisi varsin järkevä koulutusmuoto. Miksi Telmalle ei sitten ohjata niitä aikuisia maahanmuuttajia, jotka sitä tarvitsisivat? Miksi Telmaa ei esitellä koulutuksissa ja esitteissä yhtenä vaihtoehtona muiden maahanmuuttajille tarjottavien koulutusmuotojen rinnalla? Onko kyseessä tiedon tai rahan puute? Vai estääkö lainsäädäntö aikuisia maahanmuuttajia pääsemästä Telmalle? Vai edellytetäänkö Telmalle pääsemiseen sellaisia diagnooseja tai asiantuntijalausuntoja, joita maahanmuuttajilla ei ole tarjolla? Vai onko niin, että maahanmuuttajat itse eivät halua Telmalle? Vai pitäisikö ja voisiko Telmaa profiloida johonkin suuntaan, niin että se soveltuisi paremmin aikuisille maahanmuuttajille?

Kysymyksiä on tässä vaiheessa paljon. Tarvetta opinnoissaan ja työllistymisessään kaikkein heikoimmin pärjääville aikuisille maahanmuuttajille tarkoitettuun Telma-koulutukseen ja sen pilotointiin on. Jos heitä ohjataan uudestaan ja uudestaan liian vaikeille kursseille ja koulutuksiin, niin silloin tuhlataan heidän aikaansa, yhteiskunnan varoja ja arvokkaita mahdollisuuksia päästä suomalaiseen työelämään. Telma-koulutuksen soveltumista aikuisten maahanmuuttajien tarpeisiin kannattaa tarkastella lisää, ja siihen minulla on Yhdessä taitaen –hankkeessa mahdollisuus.

Ei kun hihat heilumaan ja mars matkaan 😊

Kirjoittanut: Marsa Perttula, Ammattiopisto Live

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit