Mistä turvan löydän?

20.12.2019

Mikään oikeusvaltio ei kykene takamaan kansalaisten aukotonta turvallisuutta, kirjoittaa Ilkka Kantola joulublogissaan ja muistuttaa, että meitä suojaavat perustuslakiin kirjatut keskeiset arvomme.

Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Ilkka Kantola

 

Joulunajan kristilliset kertomukset sijoittuvat kahdentuhannen vuoden takaiseen maailmaan. Ulkomuistista päällimmäiseksi nousee idyllinen postikorttikuva pyhästä perheestä, Mariasta, Joosefista ja Jeesus-lapsesta eläinten suojassa. Toinen mieleen tuleva kiiltokuva esittää paimenia, jotka tulivat ihastelemaan vastasyntynyttä lasta. Kolmannessa kuvassa ovat itäisiltä mailta tulleet tietäjät, jotka uskoivat tulleensa kumartamaan uutta kuningasta. Herkkää ja somaa, eikö totta?

Kiiltokuvat ovat vain osa todellisuutta. Eurooppalaisiin suuriin taidemuseoihin on kerääntynyt tavaton määrä vuosisatojen takaista kuvamateriaalia, jossa mennään kiiltokuvien taakse, myös kristillisten joulukertomusten osalta.

Taidehistoria todistaa, että todellisuudessa ihminen ja yhteisöt joutuvat tekemiseen myös vihan ja väkivallan kanssa, joka haavoittaa, särkee ja tuhoaa. Jeesuslapsestakin vanhempineen tuli kovissa oloissa asunnottomuuden kokemusasiantuntija.

Joulun kristillisistä kertomuksista karmein on Betlehemin lastensurmakertomus, jossa valtiojohto vallankumouksen pelossa antoi tappaa pienet poikalapset, koska pelkäsi, että joku heistä vartuttuaan ryhtyy terroristiksi. Johannes Kastaja ja Jeesus kokivat saman kohtalon aikuisina.

Joulukertomukset sijoittuvat yhteiskuntaan, joka on kaukana demokraattisesta oikeusvaltiosta. Ajattelemme, että näin ei voisi valtiojohto menetellä tämän päivän Suomessa. Uhkat eivät ole väistyneet. Fyysinen turvallisuus ja suoja kuuluvat edelleen jokaisen perustarpeisiin. Turvallisuutta ei oikeusvaltiossa rakennetta ylimitoitetuilla keinoilla, joilla mielivaltaisesti – Herodeksen tapaan – loukattaisiin kansalaisen perusoikeuksia. Humanistisen sivistysperinteen tavoin etusijalle asetetaan niiden turvallisuus, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Useimmiten naiset ja lapset.

Meitä suojaavat keskeiset arvomme, jotka on kirjattu perustuslakiin. Eduskunnalla ei ole lupa säätää lakeja, jotka ovat ristiriidassa perustuslakimme eli keskeisten arvojemme kanssa. Perustuslaki kieltää mielivallan. Perustuslakia voidaan muuttaa, mutta vain hitaasti ja erityisen perustelluista syistä. Siksi se on parempi turva kuin kansanäänestys tai mielipidemittaus tai somessa tehty kysely.

Oikeusvaltiossa lakien säätäminen ja tuomioistuinten valta on erotettu toisistaan. Tuomioistuinten on oltava poliitikoista ja puolueista riippumattomia. Populistiset tuulet vaikuttavat poliittisiin puolueisiin, mutta tuomioistuinten tulee olla populismin ulkopuolella. Vain näin ne pystyvät kohtelemaan kansalaisia yhdenvertaisesti ja pidättymään mielivaltaisista tuomioista. Valitusoikeus tuomioistuimen päätöksistä ylempään oikeusasteeseen vahvistaa kansalaisen oikeusturvaa.

Oikeusvaltiossa hyvin koulutettu poliisi – eivät sotilaat – toimii lakiin kirjattujen valtuuksiensa puitteissa rikosten torjunnassa ja tutkinnassa sekä yleisen turvallisuuden ylläpitämisessä. Poliisi toimii virkavastuulla ja joutuu esittämään asiaperusteet kaikelle toiminnalleen. Ylimmät laillisuusvalvojat, eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri valvovat kaikkea viranomaistoimintaa, jotta kansalaisten mielivaltaiselta kohtelulta vältytään.

Meillä on keinot rajata uhkia ja luoda turvaa tarkasti, tehokkaasti ja ilman mielivaltaa.

Mikään oikeusvaltio ei kykene takamaan kansalaisten aukotonta turvallisuutta. Edes diktatuuri, jossa on vahva armeija ja poliisi, ei tähän kykene. Joudumme suostumaan elämään riskien kanssa. Tässä tilanteessa meidän on päätettävä, minkälaisen inhimillisen elämän puolella me olemme. Panemmeko turvallisuuden toivomme siihen, että pahat ihmiset poistetaan keskuudestamme ja sen jälkeen on kaikki hyvin? Vai panemmeko toivomme siihen, että ihmisiä voidaan auttaa pois pahuuden keskeltä ja kannatella heitä, kunnes heihin liittyvä uhka väistyy? Minulle diakonia tarkoittaa jälkimmäistä, tänäkin jouluna 2019.

Ilkka Kantola

Kirjoittaja on Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit