Sosiaalialan ammattilaisten urakehitys on monensuuntaista ja arvosidonnaista
24.1.2020
- Sosiaalialan ammattilaiset ovat kiinnostuneita perhe-elämän, vapaa-ajan ja työn yhteensovittamisesta. Sosionomi Jenni Rauma tutki Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään pidempään sosiaalialalla työskennelleiden ammattilaisten työuria. Ansiokas opinnäytetyö palkittiin Diakonissalaitoksen D-stipendillä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa ajankohtaista tietoa ja syventää ymmärrystä, miltä sosiaalialan ammattilaisten urakehitys näyttää ja urakehitykseen liittyvistä tekijöistä. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty.
”Opinnäytetyössäni kuvailin ja kartoitin sosiaalialan ammattilaisten työuria tarkastelemalla heidän työmarkkinatilannettaan, uraliikkuvuuttaan, ammatillista osaamistaan, ura-ankkureitaan ja uramenestystään”, Jenni Rauma kertoo.
Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena keväällä 2019. Kohdejoukkona olivat Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian jäsenet, jotka olivat suorittaneet viimeisimmän tutkintonsa aikaisintaan viisi vuotta sitten eivätkä olleet jääneet vielä vanhuuseläkkeelle. Lopulliseen aineistoon rajattiin 809 vastaajan vastaukset.
Sosiaalialan ammattilaisten työurilla on monet kasvot
”Tutkimustulosten perusteella uutiset ovat hyviä, herätteleviä ja hälyttäviä. Hyviin uutisiin kuuluu esimerkiksi se, että jatkuva kokoaikainen palkkatyö on sosiaalialalla valtavirtaa. Lisäksi työolot olivat tutkimuksen mukaan pääsääntöisesti hyvät. Kuitenkin työn määrä, työn henkinen kuorma ja puutteellinen johtaminen heikensivät työoloja. Sosiaalialan ammattilaiset ovat kuormittumisvaarassa. Tulos on hälyttävä. Tästä olen hyvin huolissani”, Jenni Rauma painottaa.
”Jos kuormitus kasvaa liikaa, se heikentää työn mielekkyyden ja merkityksen kokemusta. Tästä puolestaan voi seurata työtyytymättömyyttä, heikkoa työhön sitoutumista, sairauspoissaoloja, uupumista ja alanvaihtoa.”
Uraliikkuvuutta ja kouluttautumista
Sosiaalialan ammattilaisten uraliikkuvuus oli kohtalaista. Akateeminen koulutus käynnisti uraliikkuvuutta. Lastensuojelu piirtyi läpivirtauspaikkana.
Tulokset osoittivat, että sosiaalialan ammattilaiset kouluttautuvat ahkerasti. Suurin osa oli kuitenkin tyytymättömiä korkeimpaan suorittamaansa tutkintoon. Lisäksi lähes kaikki akateemisesti koulutetut kokivat, ettei tutkinto-opiskelu ollut kehittänyt riittävästi vuorovaikutustaitoja, jota pidettiin työuran näkökulmasta tärkeimpänä työelämävalmiutena.
Elämänalueiden tasapaino ohjaa työuria
Jenni Rauma tutki opinnäytetyössään myös sosiaalialan ammattilaisten ura-ankkureita. Ura-ankkuri heijastaa yksilön ammatillisia arvoja, tavoitteita, kykyjä ja motiiveja, jotka ohjaavat urakehitystä. Hän pitää sosiaalialan ammattilaisten ura-ankkureiden kartoittamista kiinnostavana ja merkityksellisenä, koska vastaavaa kartoitusta ei tiettävästi aikaisemmin tehty näin laajalla aineistolla ja taustakoulutuspohjalla.
”Tulokset osoittivat, että sosiaalialan ammattilaisten työuria ohjasi ensisijaisesti elämänalueiden tasapaino. Sosiaalialan ammattilaiset olivat kiinnostuneita perhe-elämän, vapaa-ajan ja työn yhteensovittamisesta. Arjen sujuvuus motivoi siten uravalintoja ja -kehitystä”, Jenni Rauma sanoo ja jatkaa:
”Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalialan ammattilaiset olivat kiinnostuneita ensisijaisesti sovittamaan yhteen perhe-elämää, vapaa-aikaa ja työtä. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että henkilöstöjohtamisessa tunnettaisiin sosiaalialan ammattilaisten työuria ohjaavia motiiveja. Motiivien ymmärtäminen ja niiden tukeminen esimiestyössä parantaisi työntekijöiden työtyytyväisyyttä, johtaisi parempiin tuloksiin työn laadussa ja määrässä sekä vahvistaisi sitoutumista organisaatioon. Sovittamalla yhteen sosiaalialan työpaikoilla määrätietoisesti työtä ja muuta elämää tuetaan työntekijöiden työhyvinvointia, ehkäistään sairauspoissaoloja ja kasvatetaan työtehoa.”
Rauma Jenni:Sosiaalialan ammattilaisten työurat – kysely Talentian jäsenistölle (Diak 2019). Tutustu opinnäytetyöhön tästä linkistä.