Onko matematiikka kummitus?

6.2.2020

Tämän tekstin kirjoitti ”Tunturipöllö” yhdessä Vamos-valmentajan kanssa. Siinä pohditaan pelkoa matematiikan opiskelua kohtaan, koekammoa ja matematiikan ylivaltaa – ja kysymys on puhtaasta, kylmästä logiikasta. ”Siinä pääsee mittaamaan ja näkemään sun logiikkaa ja päättelykykyä ja se tuntuu pelottavalta”. Mutta matematiikkakummitus on selätettävissä. 

 

Fraktaali

 

Minun suhteeni matikkaan

”Minun suhteeni matikkaan on, että peruskoulussa on matikka mennyt ihan hyvin. Numerot kasia ja siitä ylöspäin. Nyt lukiossa matematiikka tuntuu erilaiselta ja paljon vaikeemmalta. Siihen pitää enemmän keskittyä ja jaksaa tehdä sen kanssa töitä ja siltikin ei saa yhtä hyviä numeroita kuin aikaisemmin. Se vaatii hirveesti töitä, että saa jonkun seiskan ja sit jos en oo ehtinyt tarpeeksi valmistautumaan, niin sitte tulee hirvee paniikki ja sit mä en mee kokeeseen välttämättä ollenkaan.

Mä olin viimisenä kokeessa ja multa oli loppumassa aika kesken ja kuulin etten saisi olla siellä ihan kauheesti ylimääräistä. Mä murruin ja aloin itkemään ja opettaja tuli mun luokse lohduttamaan. Hän kertoi tästä ryhmästä.

Ryhmästä

Mä en tykkää olla ryhmissä. Aluksi mietin, voinko mä tulla tännekään pääsemään matikkapelosta eroon. Mua ahdisti aika tavalla tulla. Mutta se Laca-koira, joka oli ekalla kerralla paikalla ryhmässä, auttoi paljon. Ensimmäisen kerran jälkeen tää on muuttunut helpommaksi, kun on käynyt katsomassa tätä paikkaa ja ihmisiä ja että tää systeemi toimii. Täällä on kauheen rentoa. Mä en tiedä milloin ois ollut viimeksi sellaisessa paikassa, jossa ois ollut näin rentoa. Oikeesti ne on harvassa sellaiset paikat joihin ei liity mitään pakkoa: ”Tuu jos huvittaa, ei tarvitse osallistua jos ei tunnu siltä, ei haittaa jos myöhästyy.”

Tää ryhmä on mun mielestä ollut ihan ookoo. Sekin ettei oo ketään entuudestaan tuttuja ihmisiä. Ihan samantyyppisiä juttuja liittyen tähän matikkaan ja samaistuttavia juttuja kouluun liittyen. Samoja yksityiskohtia muutenkin. Se oli mun mielestä hauska se harjoite kun mentiin semmoiseen janaan. Siinä niinkun pääsee kertomaan omia mielipiteitä ja pääsee kuulemaan toisten, ilman että täytyy sanoa kauheesti. Ei tarvii niin paljon sanoo, sillä se tulee muutenki selväks. Voi keskustella ilman puhetta.

Mun toiveista ja peloista

Yks idea, et voisko ottaa noihin kokeisiin liittyvää juttua. Se on yks iso juttu mulle se kokeeseen meneminen. Koekammo. Tietty aika käytössä, paljon ihmisiä, tietokoneen kanssa sählääminen. Ja se tuntuu aina lopulliselta. Ei oo enää aikaa lukea ja pitäisi onnistua kaivamaan ne sieltä pääkopasta. Ja se kun se opettaja näkee ne koetehtävät ja se hävettää. Opettaja voi miettiä, ”enks mä nyt ton enempää oo onnistunut opettamaan” – se hävettää. Ja se että minkä numeron siitä saa. Oonkos mä tullut jotenkin huonommaksi? Yksi syvimpiä ja pimeimpiä pelkoja on, että oon tyhmä. Vanhemmat näkee ja sukulaiset näkee sen numeron. Tulee mieleen Japani, että häpäisee koko suvun, menettää jotenkin kasvonsa. Myös mun kaveri lukee pitkää matikkaa. Se ei oo saanut seiskaa huonompaa, joten en mäkään halua saada. En myöskään haluais vaihtaa pitkästä lyhyeen matikkaan, kuten muutamalle sukulaiselle on käynyt. Mä nyt mietin sitä varmaan myös jatkon kannalta, ettei tulis mitään yllätyksiä, jos vaikka päätyis sellaiselle alalle, missä matikkaa tarvitaan. Ettei sulkis mitään vaihtoehtoja pois. Mä haluisin näyttää et mä pystyn!

Vaihtoehtoinen suhtautuminen matematiikkaan?

Jos jotain muuttuisi, nii että siihen pystyisi suhtautumaan vähän kevyemmin ja että saisi siihen semmoiseen otteen, ettei se ois semmoista pakkopullaa. Se vois olla ihan hauskaa ja mielenkiintoista.

Aa, tää on hauskaa, jännää, kivaa. Miltä tuntuis olla sellainen ihminen? Mulla on ystävä, joka matikassa onnistuessaan innostuu pitämään sitä kauniina. Voiko sellaiseksi tulla?

On tärkeää, että on sellaisia esimerkkejä, jotka ovat rohkeasti kiinnostuneita omista jutuistaan ja sujut sen kanssa, että ei tuhlaa energiaa sellaisiin asioihin, jotka ei niin kiinnosta. Että jos tietää paljon höyryvetureista ei ole yhtään sen huonompi, kuin tietää paljon matematiikasta.  Ei tarvii olla hyvä niissä asioissa mitä sulta odotettais että oisit hyvä.  Voi olla ihan ilman paineita hyvä niissä semmoisissa omissa jutuissaan, jotka on tärkeitä ja kiinnostaa. Ja että ei tarvii kokea mitään paineita, että sen tarvisi olla toisin. Se voi olla ihan ookoo, että siihen voi suhtautua sillä tavalla kevyestikin, että ”en tiedä, eikä kiinnosta”. Minulle oma isäni on tällainen esimerkki.

Yhteiskunnallinen ulottuvuus

Matematiikan arvostus nykyaikaan tuntuu jonkinlaisena mittarina sellaisissakin asioissa, joissa ei pitäisi tuntua. Suhtautuminen matikkaan on ylikorostava muidenkin aineiden kustannuksella. Sellaisillakin aloilla missä sitä ei niin tarvita siitä saa plussaa. Nykyään puhutaan siitä, että ihmiset on erilaisia ja että on eri vahvuuksia, siinä on vähän ristiriita. Pitkä matikka vaatii kuitenkin paljon jaksamista.

Lopuksi

Matikkaan liittyy tosi monipuolisesti erilaisia ajatuksia, tunteita ja ongelmia. Se on puhdasta, kylmää logiikkaa. Siinä pääsee mittaamaan ja näkemään sun logiikkaa ja päättelykykyä ja se tuntuu pelottavalta. Ehkä se tuntuu siltä, että sut laitettais jonkinlaiseen älykkyystestiin haluamattasi. Sitä ei pääse pakoon jaarittelemalla. Siinä paljastuu jotain sun ajattelukyvystä. Jotain tosi henkilökohtaista.”

 

Kirjoittaja  ”Tunturipöllö” on mukana Yhdessä taitaen -hankkeen  ryhmävalmennuksessa. Hanke on Turun Vamoksen toimintaa.

Miten matematiikkakummitus selätetään?


Yhdessä taitaen on ESR-rahoitteinen hanke (2019-2021), jonka tavoitteena on lisätä elinikäisiä oppimisen taitoja yli 15-vuotiaille. Päätoteuttaja on Diakonissalaitoksen Vamos. Hankkeen osatoteuttajia ovat Rinnekoti, Turun Kristillinen opisto, sekä Invalidisäätiön Ammattiopisto Live.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit

¨