”Vapaaehtoinen ystävä – toiminnan kulmakivet ovat luottamus, avoimuus ja vuoropuhelu”

17.2.2020

Vapaaehtoinen ystävä Erik Rämö

Erik Rämö

Erik Rämö halusi lähteä mukaan kansalaistoimintaan, koska hänen oma elämänsä tuntui tyhjältä. Rämö on ollut kaksi vuotta Diakonissalaitoksen vapaaehtoinen ystävä ja käynyt monta antoisaa keskustelua uuden ystävänsä kanssa. 

 

”Onpa kiinnostava artikkeli! Tämä täytyy ottaa talteen tiistaita varten”, Erik Rämö toteaa Historia-lehteä lukiessaan.

Rämö suuntaa tiistaisin Kyläkallion hoivakotiin tapaamaan ystäväänsä. Kiinnostavat artikkelit hän kerää mukaansa, jotta he voivat jutella niistä yhdessä.

Rämö ja hänen ystävänsä tutustuivat kaksi vuotta sitten Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnan kautta.

”Kun vaimoni kuoli 42 avioliittovuoden jälkeen, tuntui, että jäin tyhjän päälle. Aloin miettiä, mitä voisin tehdä tuottaakseni iloa myös muille ihmisille.”

Rämö alkoi selvittää vaihtoehtoja.

”Törmäsin netissä Diakonissalaitokseen ja käsitteeseen vapaaehtoinen ystävä. Päätin ottaa yhteyttä, sillä tiesin, että Diakonissalaitos tekee paljon hyvää.”

Kaikki voivat osallistua kansalaistoimintaan

Rämölle järjestyi nopeasti vapaaehtoistehtävä Seniori-Vamoksen kautta: Kyläkalliossa asuva eläkeläismies oli toivonut nimenomaan miespuolista juttukaveria.

”Kuulin Diakonissalaitokselta, että vapaaehtoistehtäviin hakeutuvat enimmäkseen naiset. Miehet eivät niihin jostain syystä ryhdy”, Rämö toteaa.

Seniorien ystävätoiminnan lisäksi Diakonissalaitos tarjoaa mahdollisuuksia vapaaehtoistehtäviin muun muassa nuorten ja maahanmuuttajien parissa sekä D-asemilla. Kanssala taas yhdistää kansalaistoiminnasta kiinnostuneita ihmisiä ja yhteisöjä, jotka tarvitsevat apukäsiä.

Periaatteena on, että kaikki voivat osallistua kansalaistoimintaan ja jokaiselle löytyy sopiva vapaaehtoistehtävä.

”Istuin hänen viereensä ja aloin jutella”

Diakonissalaitoksen vapaaehtoistehtäviin annetaan valmennus. Rämö kävi ystävätoiminnan kurssin ja pääsi sen jälkeen Kyläkallioon tapaamaan uutta ystäväänsä.

Ensimmäisessä tapaamisessa oli mukana Diakonissalaitoksen työntekijä, joka esitteli herrat toisilleen.

”Istuin siihen viereen, ja sitten alettiin jutella”, Rämö muistelee ensi kohtaamista.

Siitä pitäen juttua onkin riittänyt.

”Aluksi kumpikin vähän katseli, millainen tyyppi toinen on. Kävimme läpi ammattiurat, harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Jutteleminen oli heti helppoa, ja muutaman tapaamiskerran jälkeen siitä tuli entistä luontevampaa.”

Rämö otti alusta asti vastuulleen luottamuksen ja avoimen keskusteluyhteyden rakentamisen. Näitä asioita hän pitää vapaaehtoistehtävänsä tärkeimpinä kulmakivinä, ja niiden pohjalta tapaamisissa on rakentunut aito ystävyys.

Tärkeintä on kysellä ja kuunnella

Aikakauslehtien artikkeleja Rämö alkoi kerätä varmistaakseen, että keskustelunaiheita riittää. Kovin usein lehtiartikkeleihin ei tosin tarvitse turvautua, sillä Rämöllä ja hänen ystävällään piisaa jutunjuurta.

Historiaa luotaava keskustelu voi avautua esimerkiksi siitä, että Rämö kysäisee, mikä oli lapsuuden paras joululahja.

”Ystävälläni on aivan mahtava tietomäärä ja paljon mielenkiintoisia tarinoita. Ei kuitenkaan pidä odottaa, että toinen alkaa itse puhua, vaan on minun tehtäväni kysellä.”

Rämö painottaa, että keskustelut ovat nimenomaan vuoropuhelua. On tärkeää osata kuunnella ja aistia toisen tunnetiloja.

Jos jokin puheenaihe ei ota tuulta alleen, siirrytään seuraavaan. Joitakin teemoja ei koskaan edes nosteta esiin.

”Emme milloinkaan puhu sairaudesta, kuolemasta tai rahasta.”

”En menetä tuntia, vaan saan tunnin”

Ystävätoiminnan yhdistämät parivaljakot päättävät itse, mitä he tavatessaan tekevät. Jotkut ulkoilevat, toiset laulavat, kolmannet pelaavat korttia.

Rämölle ja hänen ystävälleen tärkeintä on jutella ja vaihtaa ajatuksia.

”Kaikkein parhaalta tuntuu, kun saan ystäväni hymyilemään ja näen, että hän on tyytyväinen. Silloin tuntuu, että hän viihtyy seurassani. Juuri se on ystävätoiminnassa tärkeintä.”

Vaikka tyhjyyden tunne on väistynyt Rämön elämästä ja hänen arkensa on täyttynyt uusilla harrastuksilla, ei hänelle ole tullut mieleenkään vetäytyä pois ystävätoiminnasta. Tiistaivierailut ystävän luo Kyläkallioon ovat itsestäänselvyys.

”Ei se ole minulta mistään pois, jos vietän tunnin viikossa Kyläkalliossa. Mitä ihmeellistä minä sen tunnin aikana tekisin? Enkä sitä paitsi täällä käydessäni menetä tuntia, vaan saan tunnin – aikaa ystävän seurassa.”

Erik Rämön käytännön neuvot vapaaehtoiselle ystävälle

  • Ole oma itsesi. Jos kemianne eivät kohtaa, vika ei ole sinussa eikä hänessä. Me ihmiset vain olemme erilaisia.
  • Ole sensitiivinen. Tutustu ja anna aikaa tutustua.
  • Kerro itsestäsi. Älä vähättele, mutta älä myöskään kehuskele.
  • Puhu rauhallisesti, katso silmiin. Ole rohkaiseva.
  • Kartoita varovasti hänet yksilönä: tausta, perhe, työelämäkokemus, kiinnostuksen kohteet – ja asiat, joista ei ole hyvä keskustella, ainakaan vielä.
  • Älä harrasta tarpeettomia yksinpuheluita. Pyri vuoropuheluun, jossa käsitellään häntä kiinnostavia aiheita. Kysele hienotunteisesti ja anna hänen vastata rauhassa.
  • Pyri saamaan hänet hymyilemään, jopa nauramaan.
  • Seuraa tarkasti hänen kulloistakin tilaansa. Jos hänellä on huono päivä, yritä löytää piristävää sanottavaa.
  • Kokeile hänen muistiaan varovaisesti. Jos viime viikkoina tai päivinä puhutut asiat ovat unohtuneet, niitä voi käsitellä uudelleen, jos siltä tuntuu.
  • Kaiken tämän tarkoituksena on voittaa toisen luottamus ja saada hänet tuntemaan, että hän viihtyy seurassasi.

    Tässä lisää tietoa Kyläkallion hoivakodista


Teksti: Anu Räsänen
Kuva: Vesa Koivunen

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit