Maailman naiset tarvitsevat yhteistyötä ja tukea

8.3.2020

Ihmisoikeuksien julistus (1948) kieltää oikeuksien epäämisen sukupuolen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kuitenkin vielä 2020-luvulla ei ole itsestään selvää, että ihmisoikeudet ovat naisten oikeuksia, muistuttaa Marja Pentikäinen kansainvälisen naistenpäivän 8.3. blogissaan.

Marja Pentikäinen

Naisten asemassa on edelleen parantamisen varaa ja naisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on puutteita sekä globaalisti että meillä Suomessa. Onneksi monet järjestöt ovat olleet aktiivisia viemään naisten asemaa eteenpäin.

Tyttöjen rooli ja asema jäävät usein vähemmälle huomiolle yhteiskunnissa. On äärettömän tärkeää huomata ja merkityksellistää tosiasia; ihmisoikeudet eivät riipu iästä.

Tyttöjen syrjintä alkaa usein jo ennen syntymää ja jatkuu eri muodoissa läpi koko elämän lukuisista kansainvälisistä sopimuksista ja päätöksistä huolimatta.

Esimerkiksi lapsityövoiman käyttö on yleistä monissa kehitysmaissa. Aseellisten konfliktien yhteydessä lapsilla on suuri riski joutua rintamille joko sotilaiksi tai seksiorjiksi. Olen kohdannut työurani aikana useita lapsia näistä kaikista olosuhteista. Lapset ovat joutuneet kohtaamaan maailman, josta he eivät ole ymmärtäneet mitään vaan ovat olleet pakotettuja tottelemaan aikuisten käskyjä.

Erityisesti tytöt ovat alttiita hyväksikäytöille ja epäoikeudenmukaiselle kohtelulle sukupuolensa vuoksi. Tyttövauvojen abortointi tai surmaaminen synnytyksen jälkeen ovat yhä käytössä Kaakkois- ja Itä-Aasiassa. Tyttöjen sukuelinten silpominen on edelleen tapana joissakin Afrikan maissa.

Tytöt kohtaavat syrjintää myös muilla elämän alueilla, muun muassa koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Huonoin tilanne on maailman köyhimmissä maissa, erityisen heikosti tyttöjen oikeudet toteutuvat Afrikassa.

Nykyään YK:n Lapsen oikeuksien sopimus kieltää lapsityövoiman hyväksikäytön, mutta se on silti yleistä kehitysmaissa.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n arvion mukaan maailmassa oli vuonna 2012 168 miljoonaa 5–17-vuotiasta lapsityöntekijää. Näistä noin 140 miljoonaa teki täyspäiväistä työtä. Pahimmillaan työnteko on orjatyötä. ILO:n sopimus kieltää työnteon kaikilta alle 13-vuotiailta. 13–15-vuotiaat saavat tehdä kevyttä työtä, joka ei haittaa heidän koulunkäyntiään tai muuta kehitystä ja on lyhytkestoista. 15–18-vuotias ei saa tehdä vaaralliseksi luokiteltua työtä.

Työnantajien kannalta lapsityö on houkuttelevaa. Lasten työnteko on useimmissa maissa lailla kiellettyä. Kuitenkin he ovat haluttuja työntekijöitä. Lapset ovat sopeutuvaisia ja halpaa työvoimaa. Lasten kanssa ei yleensä tehdä minkäänlaista työsopimusta, joten heidät voi erottaa koska tahansa. Lapsityövoiman käyttö on houkuttelevaa. Työsuojelulakien valvonta on useissa maissa puutteellista ja rangaistukset rikkomuksista olemattomia.

Unicefin mukaan tyttöjen oikeuksien laiminlyönnillä on vakavia seurauksia heidän hyvinvoinnilleen.

Esimerkiksi tietoisuus kuinka suojautua hiviltä tai aidsilta on monilla tytöillä merkittävästi huonompi kuin vastaavan ikäisillä pojilla. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tyttöjen hivin ja aids tartunnat ovatkin 2–4-kertaiset poikiin verrattuna.

Tyttöjen oikeuksien polkeminen lisääntyy usein murrosiässä. Varhaislapsuudessa hoiva ja huolenpito ovat useimmiten sukupuolivapaata, mutta sukupuolten välinen epätasa-arvo repeää lasten kasvaessa teini-ikään. Nuorten tyttöjen oikeuksia rikotaan monin paikoin räikeästi. Suuressa osassa maailmaa tytöt jäävät poikia huomattavasti useammin paitsi toisen asteen koulutusta. He eivät opi kunnolla lukemaan ja jäävät tarjolla olevan tiedon ulkopuolelle. Lukuisat tytöt naitetaan jo teini-ikäisinä ja viimeistään raskaaksi tuleminen katkaisee tytön koulutien lopullisesti.

Maailmassa on yli 280 miljoonaa lasta, joita uhkaa joutuminen naimisiin alaikäisenä, alle 18-vuotiaana.

Lapsiavioliitot ovat maailmanlaajuinen ihmisoikeusloukkaus, jota löytyy  kaikista maista, kulttuureista, uskonnoista ja etnisistä taustoista. Voi vain kuvitella, minkälainen on näiden lapsiäitien elämä. Lapsiäidin tyttöjen tilanne jatkuu äidin kaltaisena sukupolvesta toiseen. Varhaisella avioliitolla on monia vaikutuksia nuoren ja erityisesti tytön elämään, olipa sitten kyse opiskelumahdollisuuksista, toimeentulosta tai seksuaaliterveydestä. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua avioliittoon.

Suomessa on tullut 1.6.2019 voimaan lainsäädännön muutos, eikä laki enää mahdollista alaikäisille poikkeuslupaa avioitua. Maailmanlaajuisesti, Suomi mukaan lukien, on vielä kuitenkin runsaasti tehtävää. Suomessakin on kymmeniä tapauksia, joissa täällä asuva henkilö pakotetaan avioliittoon. Muun muassa joitakin maahanmuuttotaustaisia tyttöjä viedään matkalle lähtömaihinsa, joissa he joutuvatkin solmimaan avioliiton.

Avioliitto ei ole laillisesti pätevä Suomessa, jos se on Suomen oikeusjärjestyksen vastainen. Tällainen voi olla esimerkiksi avioliitto, jossa toinen osapuoli on selvästi alaikäinen ja jossa puolisoiden ikäero on huomattava. Suomen rikoslain mukaan seksuaalinen kanssakäyminen alle 16-vuotiaan kanssa on rikos.

Monissa maissa laki kieltää poikien myymisen, mutta tytöistä ei puhuta mitään. Siksi monet köyhät perheet hankkivat rahaa myymällä tyttölapsiaan. Syrjäisiltä kyliltä suorastaan etsitään myytäviä tyttöjä. Monet kansainväliset järjestöt ovat perustaneet lastenkoteja eri puolille maailmaa auttaakseen mm. näitä tyttöjä ja katulapsia.

Vuonna 1993 YK:n yleiskokous hyväksyi naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen julistuksen. Miljoonat naiset kohtaavat väkivaltaa eri puolilla maailmassa, niin myös Suomessa.

Väkivalta on muodoiltaan moninaista ja pitää sisällään erilaisia tekoja. Se voi olla henkistä, fyysistä tai seksuaalista, mutta myös taloudellista, uskonnollista tai rakenteellista. Hyvin usein se on piilevää. Monimuotoisuudessaan naisiin kohdistuva väkivalta on yksi vakavimpia uhkia naisten oikeuksien toteutumiselle ja este tasa-arvon saavuttamiselle.

Naisiin kohdistuva väkivalta ylittää yhteiskunnalliset rajat. Se ei ole riippuvainen koulutustasosta, uskonnosta, sosiaalisesta asemasta eikä taloudellisesta tilanteesta. Usein naisiin kohdistuu väkivaltaa ainoastaan siksi, että he ovat naisia.

Monet kulttuuriset ja uskonnolliset käytännöt sallivat naisten väkivaltaisen kohtelun. Esimerkiksi naisten ympärileikkaukset, lapsiavioliitot, pakotetut raskaudet tai ehkäisyvälineiden käytön kieltäminen ovat käytäntöjä, jotka vaikuttavat lukemattomien naisten elämään. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa alettiin pitää ihmisoikeuskysymyksenä vasta 1990-luvulla.

Väkivallan käsite on määritelty asiakirjassa hyvin kattavasti. Julistuksen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa: ”mitä tahansa sukupuoleen liittyvää väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Se aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa naisille fyysistä, seksuaalista tai henkistä haittaa tai kärsimystä. Se kattaa myös väkivallalla uhkaamisen, pakottamisen tai mielivaltaisen joko julkisen tai yksityiselämässä tapahtuvan vapauden riiston. Sukupuolten välisen epätasa-arvon poistaminen on maailmanlaajuinen ihmisoikeuskysymys.” On tärkeää huomioida, että YK:n vuosituhattavoitteisiin kuuluu ”edistää sukupuolten tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa.”

Suomessa naisten aseman kehityksen voi juridisesti katsoa alkaneen siitä, kun vuonna 1864 naimattomat naiset vapautuivat isänsä tai naittajan holhouksenalaisuudesta, eli saavuttivat täysivaltaisuuden täytettyään 25 vuotta.

Sitä ennen täysivaltaisuutta sai anoa kunnalta täytettyään 21 vuotta. Miehet vapautuivat holhouksenalaisuudesta ilman anomustarvetta täytettyään 21 vuotta. Vuonna 1898 holhouksenalaisuudesta ilman anomusta vapautumisen ikävuodesta tuli sama kuin miehillä, eli 21.

Suomi oli ensimmäisten maiden joukossa, kun 1906 naiset saivat äänioikeuden (paitsi suljetuissa laitoksissa asuvat) ja vuonna 1926 oikeuden tulla nimitetyksi valtion virkoihin samoilla ehdoilla kuin miehet. Vuoden 1929 avioliittolaki teki aviopuolisoista tasavertaisia oikeudellisesti.

Vaikka äänioikeus ja oikeus asettua ehdolle valtiollisissa vaaleissa tulivat Suomessa lakiin verrattain aikaisessa vaiheessa, joitain sukupuolten tasa-arvoon liittyviä lakimuutoksia on tullut voimaan vasta 1900-luvun loppupuolella. Esimerkiksi 1985 lähtien naimisissa oleva nainen on saanut päättää itse sukunimestään. Avioliitossa tapahtuvasta raiskauksesta tehtiin rikos Suomessa EU:n mittakaavassa myöhään, vasta vuonna 1994 ja yksityiselämässä tapahtunut pahoinpitely saatettiin yleisen syytteen alaiseksi vuonna 1995. Seksuaalirikoslaki uudistettiin vuonna 1998, jolloin tärkein uudistus oli lähes kaikkien seksuaalirikosten saattaminen virallisen syytteen alaiseksi.

Tänä päivänä naisten oikeudet kohtaavat kovaa vastarintaa koko maailmassa. Jo vuosia on ollut selvää, että yksimielisyyttä naisten oikeuksista on vaikea saavuttaa mutta työ jatkuu.

Suomessa naisten osuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on viimeisen vuoden aikana edennyt huimasti. Naiset ovat saavuttaneet ennätysmäärän paikkoja eduskunnassa, sen valiokuntien johdossa, ministereinä, puolueiden johdossa ja jopa pääministerinä. Suomen komissaari on ensimmäistä kertaa lähes neljännesvuosisadan kuluessa nainen. Naisten osuus poliittisessa päätöksenteossa on tällä hetkellä maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna huippuluokkaa ja sukupuolten tasa-arvo on vahvasti mukana hallituksen ohjelmassa. Media nostaa sukupuolten tasa-arvon merkitystä ja naisten oikeuksien teemoja esiin päivittäin.

Suomi on tasa-arvovertailuissa kansainvälisesti aivan erityisasemassa. Toimintaa tasa-arvon hyväksi on rohkeasti jatkettava ja syvennettävä Suomesta käsin. Meillä on vastuu toimia jatkossakin esimerkkinä ja tukea naisten oikeuksien edistämistä kaikkialla maailmassa.

Kohtaamme jatkuvasti uusia haasteita esimerkiksi vihapuhetta, lisääntyvää ihmiskauppaa, paperittomuutta. Kaikki vaikuttavat naisten asemaan.

Suomen tulee rohkeasti ja tiiviisti olla mukana kansainvälisessä naisten oikeuksien kehityksessä.

Suomi on noussut runsaassa sadassa vuodessa ahdingosta maailman kärkeen paitsi onnellisimpana kansana myös tasa-arvoisena yhteiskuntana. Tästä huolimatta emme ole vielä maalissa, työ jatkuu. Parantamalla naisten oikeuksia meillä ja maailmanlaajuisesti lisäämme tyttöjen ja naisten sekä kokonaisten yhteiskuntien hyvinvointia. Maailman naiset tarvitsevat vankkumattoman taustatuen päästäkseen yhdenvertaiseen asemaan miesten kanssa työelämässä, ammateissa ja yhteiskunnassa.

Marja Pentikäinen

Kirjoittaja on Diakonissalaitoksen Diakonia ja sosiaalinen vastuu -toimialan johtaja.

 

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit

¨