Koronaepidemia ja kansalaisyhteiskunta

14.4.2020

Joonas Timonen

Seinävaate jossa puu ja kämmenten kuvia

Yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti koettelevassa tilanteessa, kuten nyt koronaepidemian aikana, mitataan aiempina vuosikymmeninä rakennettu ja ylläpidetty sosiaalinen infrastruktuuri. Tukiverkostot, naapurussuhteet, luottamus muihin ja samassa veneessä olemisen kokemus kannattelevat meitä vaikeinakin aikoina. Vastaavasti, yhteisen elämämme valuviat, huomiotta jäänyt huono-osaisuus ja toiset eriarvoiseen asemaan asettavat rakenteet iskevät moniin nyt aivan uudella voimakkuudella.

Koronaepidemia ja -pandemia muodostavat massiivisen, kompleksisen ja vaikutuksiltaan vaikeasti ennakoitavan kokonaisuuden. Hahmottelen alla joitakin yleisiä, erityisesti kansalaisyhteiskuntaan liittyviä seikkoja, jotka on hyvä huomioida.

1) Arjen rakenteita on tuettava

Viruksen tarttumisen hidastaminen on edellyttänyt mullistavaa käyttäytymisen muutosta ja arjen rakenteiden uudistamista. Ensinnäkin, on tärkeää varmistaa, että kaikki saavat asianmukaista tietoa elämäntilanteesta ja äidinkielestä huolimatta. Asunnottoman tai ei-suomea puhuvan on haastavampaa seurata median tiedotusta nopeasti muuttuvassa tilanteessa. Toisekseen, ihmisiä ja yhteisöjä on tuettava uusien arjen rakenteiden muodostamisessa ja ylläpidossa. Tämä tärkeää poikkeusolojen aikana, mutta myös niiden jälkeen.

2) Huono-osaisuuden kärjistymistä on ehkäistävä

Yksinäisyyden, köyhyyden, asunnottomuuden, päihdeongelmien ja syrjinnän vaikutukset moninkertaistuvat kriisitilanteissa, kun yksilön ja yhteiskunnan (mahdollisesti jo valmiiksi heiveröiset) tukirakenteet kuormittuvat. Tarvitaan terveyttä, työtä, turvaa – ja toivoa.

3) Sosiaalinen lama – on kehitettävä uusia julkisia tiloja

Fyysinen eristäytyminen johtaa pahimmillaan ”sosiaaliseen lamaan”, sosiaalisen elämän surkastumiseen. Oman yhteisön, sukulaisten ja ystävien kanssa vietetty aika tuo rakenteita ja iloa monien meidän elämäämme. Jos meidän on pidättäydyttävä näistä aktiviteeteista viikoiksi tai kuukausiksi, elämänlaatumme tulee heikkenemään. Aiemmin rakennetut yhteisölliset rutiinit ja sosiaaliset siteet on myös vaikea rakentaa uudestaan sitten, kun rajoitustoimia aletaan purkaa.

Lisäksi, vetäytyminen monista julkisista tiloista vähentää mahdollisuuksia yhdessä toimimiseen ja spontaaneihin kohtaamiseen. Vireän kansalaisyhteiskunnan pohja alkaa pahimmillaan hapertua. Tarvitsemmekin tiloja, joissa pääsemme kohtaamaan toisia fyysisestä etäisyydestä huolimatta. On tärkeää, että pääsy virtuaalisiin yhteisiin tiloihin on yhdenvertaista.

Haasteita ratkovat suuret organisaatiot, verkostot ja kansalaiset

Isoilla toimijoilla – kuten kunnilla ja isoilla järjestöillä – on kapasiteettia rakentaa laajoja, kattavia ratkaisuja koronaepidemian aiheuttamiin haasteisiin. Helsingin kaupungin ja Helsingin seurakuntayhtymän nopeasti organisoima Helsinki-apu on esimerkki tällaisesta nopeasta organisoitumisesta.

Pienempien yhteisöjen on hyödyllistä toimia verkostoina, joissa hyvät ideat, tekemisen meininki ja yhteistyömahdollisuudet pääsevät nopeasti leviämään. Eri aiheiden parissa toimivien yhteisöjen kansalaisyhteiskunnallista toimintaa organisoiva Yhdessä elämisen verkosto on eräs esimerkki yhteenliittymisestä, jonka myötä kehitetään toimintamalleja ja organisoidaan kansalaistoimintaa.

Lopuksi, organisaatioiden ja politiikantekijöiden lisäksi me yksittäiset ihmiset olemme koronahaasteen ratkaisijoita myös kansalaisyhteiskunnassa. Keskinäinen huolenpito ja solidaarisuus ovat tärkeitä asioita kaikissa tilanteissa, mutta tulevien viikkojen ja kuukausien aikana niiden merkitys nousee aivan uudelle tasolle.

 

Kirjoittaja Joona Timonen on Kanssalan tuotantokoordinaattori.

Mikä on Kanssala? Mitä se tekee?

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit