Sosiaalinen lama: Shokki ja elpyminen

1.10.2020

Joonas Timonen

Joonas Timonen

Pandemiasta voi olla seurauksena sosiaalinen lama. Siitä selviytymiseksi on ensiksi vastattava sen sosiaalisiin shokkivaikutuksiin. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin kohdistaa katse sosiaalisen laman elpymisvaiheeseen, kirjoittajat tuotantokoordinaattori Joonas Timonen ja projektipäällikkö Saara Simonen.

Saara Simonen ja Joonas Timonen.

Jututimme alkusyksystä muutamia vuosia sitten eläkkeelle siirtynyttä Anitaa, joka asuu itsekseen kaksiossa Helsingin kantakaupungissa. Vaikka Anita asuu yksin, hänen arkensa pursuaa erilaisia kohtaamisia. Kotona seuraa pitää koira ja sukulaisia käy säännöllisesti kylässä. Lisäksi Anita toimii vapaaehtoisena esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten naisten keskusteluryhmässä.

Koronan on kuitenkin laittanut arjen uusiksi. Aiempi rönsyilevä sosiaalinen elämä on asettunut kapeampaan uomaan: keskusteluryhmässä tulee käytyä vähemmän, mutta sukulaisten kanssa Whatsapattua enemmän. Tuttavuussuhteet ovat jääneet vähemmälle ja läheiset ovat keskiössä.

Koronapandemian sosiaalisten vaikutusten hahmottaminen on vaikeaa. Olisi varottava antamasta kaikelle virukseen liittyvälle liikaa painoarvoa. Toisaalta pitäisi kuitenkin pystyä tunnistamaan vääjäämättömän eristäytymisen mahdolliset pitkäaikaiset vaikutukset.

Kansainvälisissä lehdissä alkoi kevään mittaan ilmestyä juttuja, joissa koronavirusta hahmotettiin ”sosiaalisena lamana”. Termillä viitattiin sosiaalisen elämän kuihtumiseen, yhteisöjen ja verkostojen hapertumiseen ja tästä seuraavaan yksinäisyyteen.

Taloudellisten lama-aikojen opit käyttöön

Sosiaalisen laman ajatus tarjoaa hyödyllisen kehyksen ymmärtää pandemian merkitystä yhteiselomme kannalta. Miten käsite voisi vertautua paremmin tuntemaamme taloudelliseen lamaan?

Suomen 1990-luvun talouslama horjutti yhteiskunnan taloudellista infrastruktuuria: suuri määrä yrityksiä ja elinkeinoja tuhoutui, ja ihmisten arkea kannattelevat rakenteet järkkyivät. Konkurssit kiihdyttivät talouden ”luovaa tuhoa”, kun yhteiskunnan oli luotava nahkansa uudestaan tavallista vinhampaa tahtia. Lamasta toivuttiinkin uusien innovaatioiden avulla, ITC-vetoisella talouskasvulla, joka ponkaisi talouden uuteen kukoistukseen.

Kaikki eivät kuitenkaan päässeet mukaan uusien innovaatioiden vauhdittamaan myönteiseen kehitykseen: monilla työpaikkansa menettäneillä ei ollut tarvittavaa osaamista tai muuntautumiskykyä hypätä mukaan jälkiteollisen talousveturin kyytiin. Pitkäaikaistyöttömyys räjähti käsiin. Nyt käytävä keskustelu pitkittyneestä, kasautuvasta ja ylisukupolvistuvasta huono-osaisuudesta palautuu osin tähän historian nivelvaiheeseen.

Mihin lamavertaus voisi ohjata meitä valmistautumaan pandemiasta selviytymisessä? Hahmotamme käsillä olevaa haastetta kahtalaisesti. Ensinnäkin on tärkeää vastata pandemian aiheuttamiin sosiaalisiin shokkivaikutuksiin. Toiseksi on aivan yhtä tärkeää kohdistaa katse toipumis- ja jälleenrakennusvaiheeseen.

Sosiaalinen lama – shokkivaihe ja yhteisöjen hapertuminen

Sosiaalisen laman aiheuttaman shokin vaikutusten tunnistaminen ja niihin vastaaminen on kansalaistoiminnan ammattilaisten ensimmäinen askel. Liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset vaikuttavat yhteiseen elämäämme perustavanlaatuisesti. Järjestöissä on menetetty kontakteja vanhoihin vapaaehtoisiin. Iso osa monien toimijoiden vapaaehtoistoiminnasta on keskeytetty ja esimerkiksi Helsingissä erilaisten päiväkeskusten avoin päivätoiminta on ollut paikoin kiinni yli puoli vuotta.

Samaan aikaan yhteisöjen sulkeutumisen kanssa moni meistä vetäytyy läheisimpien puoleen – valikoi, kenen kanssa olla tekemisissä.

Sosiaalisen laman aikaan olisi kuitenkin syytä ylläpitää nimenomaan heikkoja siteitä, kaveri- ja tuttavuussuhteita. Näin läheissuhteiden katveeseen jäävät pysyvät mukana sosiaalisissa verkostoissa, eivätkä jää yksin.

Samaten kansalaisyhteiskunnan yhteisöjen tärkein tehtävä saattaakin juuri nyt olla pitää kaikin mahdollisin tavoin kiinni aiemmin solmituista kontakteista oman yhteisön jäseniin.

Elpymiskausi – samassa junassa?

Talouslamassa osa vanhoista arjen rakenteista tuhoutui, eivätkä kaikki päässeet mukaan uusien rakenteiden määrittämään arkeen. Pystymmekö välttämään eriarvoisuuden sosiaalisesta lamasta toipumisessa, kun pandemia hellittää tai päättyy?

Vastaus riippuu ainakin siitä, missä määrin sosiaalisesta lamasta toipuminen perustuu innovaatioihin ja uudenlaisiin toimintatapoihin, joihin kaikki suomalaiset eivät pääse mukaan. Laajalle yleistyneet, mutta yhä monien ulottumattomissa olevat videopuhelut ja chatit – Zoomit, Whatsappit, Teamsit, Facebookit – ovat selvin, muttei välttämättä ainoa, esimerkki uusista arjen rakenteista. Kekseliäin tavoin ulkona järjestetyt tapaamiset ja niiden ympärille rakentuvat uudet yhteisöt ovat toinen esimerkki kohtaamistavoista, joita suomalaiset ovat kokeilleet kuluneen puolen vuoden aikana.

On tärkeää pitää huolta siitä, että kaikki pääsevät mukaan elpymisvaiheeseen. Mahdollisesti kuukausia jatkuneen yksinolon jälkeen sosiaalisten suhteiden aktivoiminen voi olla hankalaa.

Ilman jokapäiväisiä keskusteluja ja yhteyden kokemusta toisiin ihmisiin alkavat sosiaaliset taitomme helposti näivettyä, totumme eristäytymiseen ja poisopimme sosiaalisista puolistamme.

Sosiaalinen lama ei kohtele meitä tasaisesti, mutta jokainen saa siitä taatusti osansa. Taloudellisen laman sijaan tätä lamaa voi olla helpompi torjua. Ei jätetä ketään yksin. Etäisyyden päästäkin kohdatuksi tuleminen on arvokasta!

Joonas Timonen ja Saara Simonen

Kirjoittajat työskentelevät Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnassa Kanssala-hankkeessa

Lue lisää Kanssalasta!

Lue tästä linkistä lisää Suomen 1990-luvun taloudellisesta lamasta.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit