Rohkein kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on

16.10.2020

Rohkeudesta voi puhua ihannoiden, mutta mitä se tarkoittaa, on monisyinen asia. Kirjoittaja kertoo omista rohkeuskokemuksistaan ja siitä, miten rohkeus-sanan sisältö on vuosien varrella saanut uusia merkityksiä. Diakonissalaitos #rohkein haastaa rohkeusajattelua monesta suunnasta.

Toimialajohtaja Ilkka Kantola Diakonissalaitokselta. Hän pohtii, mitä rohkeus on.

Toimialajohtaja Ilkka Kantola.

 

Sain ajokortin keväällä 1975. Samana keväänä, toukokuun lopulla, isoisäni putosi rakennustelineiltä ja kuoli. Olimme yhteisellä työmaalla huoltamassa Ahvenanmaan Föglön kirkon kattoa. Olimme saaneet urakan hoidettavaksi tarjouskilpailun perustella. Työtä valmisteltiin tekemällä tarpeellisia telineitä korkealla työskentelyä varten. Telineitä rakentaessa tapahtui isoisälleni jokin lipsahdus, jonka seuraukset olivat kohtalokkaat.

Hän oli etsiytynyt korkean paikan remonttitöihin käytännön pakosta, kun ei Rymättylän seurakunnan taloudenhoitajana saanut yhtään tarjousta oman kirkkonsa katon tervaamiseen. Otti sitten työn itse hoitaakseen, kun uskoi itseensä. Kirkon kattojen tervaamisesta tuli sen myötä kesäaikainen lisätienesti ja työ. Pappa houkutteli minuakin mukaan jo rippikouluaikanani, mutta rohkeuteni ei riittänyt katolle kiipeämiseen.

Lukioaikana sitten jo. Marttilan pieni kirkko oli hyvä paikka opetella rohkeutta ja itseluottamusta. Seuraavana kesänä Naantalin kirkon urakka oli monta astetta vaativampi. Työmaa oli iso ja paikoin kovin korkealla. Muistan, miten paljon piti käyttää aikaa keskittymiseen. Siihen, ettei mielikuvitus lähde laukkaamaan putoamisen mietiskelyyn. Siihen, että luottaa jokaiseen sormeen, joka on kiertynyt tikapuun askelen ympärille askel kerrallaan, kun kiipeät katolla ylöspäin. Olet itsesi varassa, ja sen täytyy riittää.

Kun vihdoin löysin itseni laskeutumassa köyttä pitkin kellotaulun edessä roikkuvalle telineelle, kun istahdin tauolle telineellä kymmeniä metrejä pääoven yläpuolella turisteja ja venesatamaa katsellen, ajattelin että tämä on rohkein työpaikka. Että kaikista ei ole tällaiseen työhön mutta minusta, Ilkka 17 v, on. Niin kuin olikin. Ja kaikki meni sinä kesänä hyvin tuossa perheyrityksessämme.

Seuraavana kesänä oli toisin. Rohkeus ilman varovaisuutta koitui kuolemaksi. Työtapamme yrityksessämme muuttui. Turvallisuustyö nousi prioriteeteissä korkeammalle. Rohkeudesta puhuminen ja sen ihannoiminen jäi taustalle.

Diakonissalaitos #rohkein

Tulin taloon 2005. Jo silloin pani merkille, että talossa satsataan todella paljon turvallisuustyöhön. Diakonissalaitoksen työ on sisältänyt erityisiä riskejä toiminnan alusta lähtien, jolloin aloitettiin työ kulkutautisairaalana. Vuosikymmenten mittaan riskit ovat muuttuneet ja työn erityiset vaaratilanteet vaihdelleet. Riskeihin varautuminen ja turvallisuustyö ovat aktiivisessa käytössä. Systemaattinen raportointi edesauttaa sitä, että opimme koko ajan lisää ja parannamme työmme turvallisuutta.

#rohkein ei tarkoita sitä, että laiminlöisimme turvallisuutta tai että emme yrittäisi minimoida riskejä.

Ajattelen että #rohkein viittaa siihen, että uskallamme kohdata sellaisen yhteiskunnan todellisuuden, joka ei vastaa julkisuudessa esillä olevia ihanteita ja malleja.

Että uskallamme kohdata marginaalien marginaaleja, niitä väestöryhmiä ja yksilöitä, jotka ovat kaikkein kauimpana mallikansalaisesta tai keskivertoihmisestä. Että teemme tuttavuutta sellaisten ihmisten kanssa, joita halveksitaan, joiden päälle halutaan sylkeä, jotka haluttaisiin karkottaa kauas pois. Että menemme lähelle heitä, jotka kantavat päällään halveksunnan ja moralistisen tuomion painolastia ja oman häpeänsä ja syyllisyytensä taakkoja. Että olemme ihmisinä heille, jotka ovat onnettomia ja toivottomia.

Uskallamme, koska meillä on koulutus ja ammattitaito, valmentaminen ja työnohjaus. Ne ovat meille ne ”sormet jotka pitävät meidät tikapuilla”. Niin että luotamme siihen, että pärjäämme näissä kohtaamisissa.

Ja vielä: #rohkein viittaa siihen, että uskallamme kohdata työn esiin nostamat omat ennakkoluulomme, omat asennevinoutumamme, pelkomme ja uskon puutteemme. Ja työskennellä niiden parissa rehellisesti ja tavoitteellisesti niin että työn tuottama ilo voittaa työhön liittyvän pelon. Niin että mekaaninen oikeudenmukaisuuden matematiikka meissä antaa sijaa armolle ja rakkaudelle.

Rohkeinta on rakastaa silloinkin kun sielu huutaa oikeudenmukaisuuden perään. #sydänmukana.

Ilkka Kantola

Kirjoittaja on Diakonissalaitoksen Diakonia ja sosiaalinen vastuu toimialan toimialajohtaja.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit