Harjoittelijat toimintaa kehittämässä

6.11.2020

Joonas Timonen

Joonas Timonen

Kehittämisluontisen työn arjessa on tärkeää pitää mielet vireänä ja herkkinä uusille, yllättävillekin näkökulmille. Omassa kehittämishankkeessamme herkkyyden ylläpitäminen on tarkoittanut toisinaan hupaisiakin keinoja, kuten legoja, muovailuvahaa ja muita sirkusmanööverejä – tai suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professoria Janne Saarikiveä lainaten  ”kehityspönttöilyä”. Perinteisempi keino on ollut rekrytoida silloin tällöin tiimiin mukaan korkeakouluharjoittelija.

Harjoittelijoiden merkitystä esimerkiksi meidän – yhä nuoren ja muotoutumassa olevan – toimintamme kannalta ei voi liikaa korostaa. Osa harjoittelijoistamme on paneutunut kohtaamistyöhön vapaaehtoistoimintaa etsivien kaupunkilaisten kanssa, jotkut ovat havainnoineet helsinkiläisiä yhteisöjä ja toiset olleet mukana hands on -kehittämistyössä.

Kaikki lähtee omasta proggiksesta

Mistä hyvä harkkarikokemus syntyy, niin harjoittelijalle kuin koko tiimille? Meillä harjoittelijat ovat aina osallistuneet koko tiimin työn arkeen, mutta sen lisäksi olemme kehittäneet harjoittelijoiden kanssa kullekin jonkin oman projektin, jota harjoittelija toteuttaa itsenäisellä otteella.

Esimerkiksi syksyllä 2019 tuskailimme tiimimme kanssa seuraavan pähkinän parissa: olemme puhuneet paljon siitä, että vapaaehtoistehtäviä tarjoavien yhteisöjen ”vieraanvaraisuus” on ratkaisevaa sen kannalta, miten erilaiset ihmiset pääsevät osallistumaan niiden toimintana. Meillä oli kuitenkin vähän ymmärrystä siitä, miten vieraanvaraisuus konkreettisesti toteutuu erilaisissa yhteisöissä.

Onneksemme meillä oli juuri aloittamassa ammattikorkeakoulututkinnon harjoitteluaan Pirjo, joka rohkeasti sukelsi vieraanvaraisuuden maailmaan. Pirjo havainnoi helsinkiläisiä yhteisöjä seniorikeskuksista nuorten kaupunkiolohuoneisiin, ja analysoi niitä yhdistäviä vieraanvaraisuuden elementtejä. Pirjon työ muodosti pohjan kokonaiselle koulutuspaketille, jota olemme sittemmin vetäneet esimerkiksi kaupungin palvelukeskuksille.

Oman proggiksen toteuttaminen mahdollistaa itsenäisen jäsenyyden osana tiimiä. Näin esimerkiksi Pirjo muistelee omaa harkkaansa:

”Koin olevani tärkeä ja arvokas osa Kanssalaa, en vain harjoittelijaresurssi. Itselleni uudenlaisessa työn tekemisen mallissa keskinäinen jakaminen, tukeminen, ideointi ja heittäytyminen toi arvokasta lisää ammattitaitooni. Erityisen palkitsevana koen sen, että olen yhdessä tiimin kanssa saanut jotain konkreettista ja yhteiskunnallisesti ajankohtaisen tärkeää aikaan tai liikkeelle. ”

Suunnittele sopivasti, mutta jätä liikkumavaraa

Miten harjoittelu olisi hyvä rakentaa? Me olemme havainneet hyväksi tavaksi toteuttaa harjoittelua siten, että keskustelemme harjoittelijan kanssa etukäteen häntä kiinnostavista asioista, mutta emme hakkaa harjoittelun sisältöä liian tiukasti kiveen. Kaikkea ei voi ennakoida etukäteen, ja tällä tavoin meidän on mahdollista reagoida nopeasti erilaisiin käänteisiin.

Keväällä 2020 harjoittelijamme Tommin alkuperäinen projekti oli naapurustososiaalisuuden edistämiseen tähtäävän kokeilun aloittaminen. Tarvekartoitus osoitti kuitenkin verrattain nopeasti, ettei tarvetta ulkopuoliselle toteuttajalle ollut naapurustoissa, joihin olimme yhteydessä. Lähes tismalleen samaan aikaan käynnistyivät koronaepidemian aiheuttama poikkeustila, ja Tommi otti nopeasti muuttuvassa tilanteessa proaktiivisen roolin aloittamassamme verkostojohtamistyössä.

Huokoisuus ja tilan jättäminen pienen epävarmuuden uhallakin on kokemuksemme mukaan mahdollistanut sen, että harjoittelijat voivat päästä täysivaltaisesti osaksi tiimiä. Meille ominainen tapa tarjota mahdollisuus kartuttaa työelämävalmiuksia onkin ollut antaa harjoittelijoillemme paljon vapautta ja vastuuta.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit