Paperia, kiitos!

18.11.2020

Suomen passi on yksi maailman parhaimpia ja sijoittuu kärkisijoille kansainvälisissä vertailuissa. Tänä vuonna Suomi sijoittui neljänneksi Japanin, Singaporen sekä kolmannen sijan jakaneiden Etelä-Korean ja Saksan passien jälkeen. Viisumivapaasti Suomen passilla pääsee matkustamaan jopa 188 maahan.

Projektipäällikkö Oussama Yousfi Diakonissalaitokselta.

Projektipäällikkö Oussama Yousfi.

Liikkumisvapauden lisäksi Suomen passi tarjoaa haltialleen vakaan ja turvallisen elämän, jota usein pidämme itsestäänselvyytenä. Siksi meidän on vaikeaa välillä kuvitella, millaista on olla paperiton. Millaista on olla vieraassa maassa, ilman mitään henkilöpapereita, ilman minkäänlaista mahdollisuutta matkustaa ja ilman minkäänlaisia turvaverkostoja.

Paperittomuudesta puhutaan eri yhteyksissä eri tavoin. Usein niin negatiivisessa ja ongelmalähtöisessä kontekstissa, että se vaikuttaa kielteisesti näkemykseemme paperittomasta ihmisestä. Fakta on kuitenkin se, että ihminen voi päätyä paperittomaksi hyvin monista eri syistä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaminen on vain yksi näistä. Muita syitä voivat olla esimerkiksi muulla syyllä haetun oleskeluluvan kielteinen päätös, viisumin umpeutuminen jne.

Syyt miksi ihminen joutuu paperittomaksi tai on paperittomana juuri Suomessa ovat monimutkaisia ja usein taustalla on globaalin politiikan humanitaariset ja ekologiset kriisit. Tämä on välttämätöntä ymmärtää, kun tarkastellaan paperittomuutta, mutta tässä kirjoituksessa tarkoitus on keskittyä inhimilliseen näkökulmaan.

Koronan tuottamista haasteista huolimatta, moni on myös saanut tilaisuuden oivaltaa uusia asioita. Esimerkiksi se sai meitä ymmärtämään paremmin paperittomien tilannetta, sillä korona vaikutti radikaalisti meidän arkielämäämme. Ensimmäistä kertaa jatkosodan jälkeen itsestäänselvyytenä pidetty vapaa liikkuvuus maasta toiseen ei ollutkaan mahdollista. Vapaan liikkuvuuden menetys aiheutti huomauttavia rajoituksia ja haasteita, sekä vapaa-ajan, että työhön liittyvään matkustamiseen. Raskainta kuitenkin oli se, ettei läheisiä ja rakkaita ole ollut mahdollista tavata vapaasti. Kokonaisuudessaan korona vaikuttaa ihmisiin sosiaalisesti, taloudellisesti sekä heikentää turvallisuuden tunnetta.
Koronan kautta kokemamme tilanne on vain pintaraapaisu siitä, minkälaisten haasteiden kanssa paperiton joutuu jatkuvasti arkielämässään kamppailemaan.

Paperiton elää jatkuvassa epävarmuudessa omasta tulevaisuudestaan, toimeentulottomana, kaukana läheisistään ja ystävistään. Tilanne voi jatkua samanlaisena kuukausia, joskus jopa vuosia. Tämä hankala tilanne kasvattaa huomattavasti paperittoman riskiä joutua kaltoinkohtelulle tai hyväksikäytön kohteeksi tai pahimmassa tapauksessa voi ajaa hänet rikolliseen toimintaan.

Moni 16-vuotiaana murrosikäisenä Suomeen tullut turvapaikanhakija on odottanut päätöstä jo viisi vuotta. Tällä hetkellä he ovat jo 21-vuotiaita ja heidän tulevaisuutensa on yhtä tuntematon. Kuinka pitkään ihminen jaksaa sinnitellä ennen vaipumista epätoivoon?

Jos haluamme vähentää paperittomuutta ja sen tuomia lieveilmiöitä, sekä ylläpitää ensiluokkaista turvallisuutta ja hyvinvointia Suomessa, niin paperittomien ihmisten kokonaistilannetta on välttämätöntä ymmärtää.

Kaikista haasteista huolimatta paperittomilla on valtavasti uskoa ja toivoa paremmasta huomisesta. Toivo tuo tahtoa sinnitellä ja selvitytä. Tahto puolestaan luo motivaatiota tavoitella parempaa ja pärjätä. Tehdä töitä, opiskella ja olla osa yhteiskuntaa. Usein esteenä tämän kaiken toteutumiselle on paperi.

Näkökulmakirjoituksen kirjoittanut Oussama Yousfi työskentelee Diakonissalaitoksen UNIT– ja EXIT-hankkeissa.

Lue seuraavaksi: uusimmat artikkelit