Asunnottoman Annelin sana on arvokas – moniääninen media voi rakentaa luottamusta tuodessaan sen esiin

“Luottamus on yhteiskunnan peruspilari, ja sitä tulee väsymättä vahvistaa. Siihen tarvitsemme yhteisöjä ja foorumeita, joissa ihminen kokee tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi – koulutuksesta, sukupuolesta, tulotasosta tai elämäntilanteesta riippumatta. Media on yksi tällainen foorumi”, kirjoittaa Olli Holmström.  

Ihmisarvo on universaali itseisarvo eli ’arvo sinänsä’, mutta se on myös koettu asia. Ihmisarvon kokemuksessa erityisen merkittävä tekijä on luottamus. Luottamus siihen, että olen tärkeä ja arvokas yhteisön jäsen. Minuun luotetaan ja voin siksi luottaa itseeni ja muihin.

Luottamus on yhteiskunnan peruspilari, ja sitä tulee väsymättä vahvistaa. Siihen tarvitsemme yhteisöjä ja foorumeita, joissa ihminen kokee tulevansa kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi – koulutuksesta, sukupuolesta, tulotasosta tai elämäntilanteesta riippumatta.

Media on yksi tällainen foorumi.

Medialla on valta ja vastuu lisätä dialogia ihmisten ja ihmisryhmien välillä sekä luoda kuulluksi tulemisen paikkoja vähemmistöille ja heikommassa asemassa oleville ihmisille. Näin toimien se samalla rakentaa luottamusta.

Haluammekin herättää keskustelua siitä, millaisilla konkreettisilla ratkaisuilla media voi tulla entistä moniäänisemmän dialogin paikaksi ja siten muuttua myös itsekin paremmaksi. Siksi järjestämme tänä kesänä Ateneumin taidemuseon, Moniheli ry:n ja yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa SuomiAreenalla keskustelun Moniäänisempää mediaa.

Ensimmäisiä askelia on jo otettu. Helsingin Sanomat sitoutui naistenpäivänä 2018 vahvistamaan naisten näkymistä mediassa. Tämä on hyvä alku. On kuitenkin otettava askel vielä pidemmälle ja puhuttava määrän sijaan laadusta:

Miten eri ihmisryhmät ja vähemmistöt ovat esillä mediassa ja millaisen äänen he saavat.

Moniääninen media ei ole itseisarvo, jos eri ihmisryhmät pääsevät ääneen vain stereotyyppeinä, uhreina tai yhteiskunnan sisäryhmään kuulumattomina vierailijoina.

Esimerkiksi sopii Anneli. Pitkään asunnottomana olleelta Annelilta kysytään, miltä kodittomuus naisena tuntuu ja miten hänestä tuli asunnoton. Mutta Annelin rooli voi olla myös laajempi. Hänellä, kuten muillakin, on näkemyksiä maailmasta ja elämästä. Kokemusasiantuntijana hän voi esimerkiksi keksiä innovatiivisia ideoita siihen, miten asunnottomuutta voidaan ehkäistä ja ratkoa.

Olennaista on, halutaanko Annelilta kysyä tai kuulla häntä samanarvoisena yhteiskuntamme jäsenenä.

Media voi olla se yhteinen pöytä, jossa rakennetaan luottamusta ja etsitään uusia yhteiskunnallisia ratkaisuja. Kumpaakaan niistä ei voida toteuttaa ilman dialogia. Siksi pöydässä on oltava riittävästi tasaveroisia tuoleja.

Kirjoittaja Olli Holmström on Helsingin Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja.