Aurinkopaja tukee ukrainalaisia nuoria Jyväskylässä

Ukrainalaiset Oksana Povh ja Oleksii Kazin pakenivat Mariupolista Suomeen ja Jyväskylään elokuussa. Sodan runtelemaan kotikaupunkiin ei heidän mukaansa ole syytä palata, ja siksi he ovat päättäneet jäädä Suomeen. Ensimmäisenä tavoitteenaan heillä on oppia kunnolla suomen kieli. Siinä Aurinkopajalla ja Vamoksella on suuri merkitys.

Oksana Povh ja Oleksii Kazin.

25-vuotias Oksana Povh ja 21-vuotias Oleksii Kazin ovat kotoisin Mariupolista, joka sijaitsee Donetskin maakunnassa, Ukrainassa. Vaikka Mariupolin pinta-alasta suuri osa on tehdas- ja teollisuusrakennusten peitossa, oli kaupungin ulkoasuun panostettu parin viime vuoden aikana paljon, Povh ja Kazin kertovat. Puistoja remontoitiin ja rakennettiin, kaupungissa järjestettiin erilaisia festivaaleja ja vuonna 2021 Mariupol nimettiin Ukrainan kulttuuripääkaupungiksi.

”Olimme ylpeitä kotikaupungistamme.”

Povh ja Kazin ovat seurustelleet kaksi ja puoli vuotta ja ennen sodan alkua heidän tulevaisuudensuunnitelmansa olivat omien sanojensa mukaan perinteiset: jatkaa hyvässä työpaikassa ja asettua aloilleen.

”Sota laittoi kaikelle stopin.”

Hyökkäyksen alkaessa Povhin kotitalon ikkunat helisivät. Sodan alku ei kuitenkaan ollut yllätys.

”Kaikki tiesivät, että venäläiset yrittävät vallata Mariupolin. Kaikki vain luulivat, että se olisi muutamassa päivässä ohi ja sitten kaikki palaisi pian ennalleen.”

Povhin ja Kazinin mukaan ensimmäisenä hyökkäyksen alkaminen näkyi kauppajonoissa. Apteekkeja ja päivittäistavarakauppoja lukuun ottamatta kaikki liikkeet suljettiin, jonot olivat pitkiä ja käteisen nostaminen oli mahdotonta, kun kaikki ryntäsivät pankkiautomaateille tyhjentämään tilejään. Sitten ruoka loppui kaupoista ja toreilta. Ihmiset lakkasivat käymästä ulkona, kun ammuskelut alkoivat. Turvallisuussyistä veden, sähkön ja kaasun jakelu katkaistiin.

”Ihmiset kerääntyivät talojen eteen nuotioiden ääreen, mutta sitten se kävi liian vaaralliseksi. Kun valtaajat saapuivat meidän asuinalueellemme, istuimme sisällä kantavan seinän vieressä, joimme vettä vähän kerrallaan emmekä tienneet, milloin ulos uskaltaa mennä seuraavan kerran. Meitä oli kolme ja vettä kului kuukaudessa noin 80 litraa.”

Kun tilanne salli, Povh ja Kazin kiersivät asuinaluettaan. He etsivät kauppoja, joiden ikkunat ja ovet olivat rikki ja etsivät niistä ruokaa ja vettä.  Kerran he löysivät kymmenen litraa kolme kuukautta vanhaa smetanaa. Seuraavien viikkojen aikana se maistui niin nuorille, kun heidän naapureilleenkin. Myöhemmin he laajensivat etsintäaluettaan myös muualle kaupunkiin etsiessään perheenjäseniään ja läheisiään. Mariupolin pormestarin mukaan kaupungin piirityksessä helmi-toukokuussa menehtyi noin 20 000 siviiliä. Tämänhetkisestä uhriluvusta ei ole varmuutta.

Aurinkopajan tilat on koristeltu nuorten taideteoksilla.

Aurinkopaja tarjoaa mahdollisuuksia kielen opiskeluun ja vuorovaikutukseen

Päätös Mariupolista lähtemisestä syntyi kesän puolivälissä. Heti sen jälkeen Povh ja Kazin alkoivat opiskella suomea. Suomen ja Venäjän välisen rajan he ylittivät elokuun ensimmäisenä päivänä. Mariupol sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja pakeneminen Venäjän kautta tuntui turvallisimmalta vaihtoehdolta nyt, kun kutsunnat koskevat myös naisia.

”Suomalaisissa uutisissa on sanottu, että kutsunnat ovat vapaaehtoisia, mutta en tiedä, pitääkö se paikkansa”, Povh sanoo.

Jos kutsuntoja ei olisi, olisivat Povh ja Kazin jääneet Mariupoliin ja perustaneet ruoka-alan yrityksen. Suomeen saavuttuaan he ovat kuitenkin ymmärtäneet, että tulo turvalliseen maahaan oli joka tapauksessa parempi vaihtoehto.

Kazinin mukaan pommituksissa pahoin tuhoutuneeseen Mariupoliin ei ole järkeä palata lähivuosina. Siksi pariskunta on päättänyt jäädä Suomeen. Valinta tuntui helpolta.

”Ilmasto on täällä viileämpi ja elintaso korkeampi. Myös etenkin nuorten ihmisten sosiaaliturva vaikuttaa olevan parempi”, Povh sanoo. ”Olemme huomanneet, että tänne tulleille aikuisille tilanne on haastavampi. Uuden kielen opettelu on heille hankalaa, koska oma äidinkieli on niin vahvana taustalla, eikä heillä ole tarpeeksi paikkoja, joissa tutustua ihmisiin ja harjoitella kieltä. Nuorilla on helpompaa: käymme täällä [Aurinkopajassa] ja nuortentalo Katutasossa, tapaamme ihmisiä ja harjoittelemme kieltä.”

Toiminta alkoi neljän organisaation ripeällä yhteistyöllä

Jyväskylän kaupungin, Suomen Punaisen Ristin, Valo-valmennusyhdistyksen ja Vamoksen yhteinen ukrainalaisille nuorille suunnattu taidetyöpaja Aurinkopaja aloitti toimintansa kesällä Jyväskylässä. Noin kuuden viikon mittaisia pajoja järjestetään neljä: ne käynnistyvät kesäkuussa, elokuussa, marraskuussa ja tammikuussa. Osallistujat ovat 15–29-vuotiaita Ukrainasta paenneita nuoria. Ohjelmassa on suomen ja englannin kielen opettelun lisäksi myös omankielistä ohjausta ja neuvontaa, yhdessä tekemistä sekä paikallisiin palveluihin tutustumista. Nuoret saavat myös itse olla mukana ideoimassa Aurinkopajan ohjelmaa.

”Parasta Aurinkopajassa on se, että täällä on paljon suomea puhuvia, joilla on aikaa selittää esimerkiksi kielioppiin liittyviä asioita. Olemme tutustuneet suomalaisiin, mutta emme halua vaivata heitä kysymyksillä siitä, miksi joku asia kirjoitetaan juuri näin. Täällä on ihmisiä juuri sitä varten. Tuntuu hyvältä, kun voi pyytää apua ja samalla tietää, ettei se häiritse toista”, Povh sanoo.

”Tosin yleensä paras vastaus kielioppikysymyksiin on, että tämä on poikkeus”, Kazin naurahtaa.

Aurinkopajalla tarjolla olevasta avusta huolimatta suomen kielen opettajista on Povhin mukaan pulaa.

”Ilman kielitaitoa ei pääse mihinkään, ja aina kursseille mennessämme saamme kuulla, ettei opettajia ole tarpeeksi. Opettajien ja vapaaehtoisten puute on suuri ongelma kaikille Ukrainasta tulleille. Oppikirjoja saa kirjastosta, mutta ne eivät anna vastauksia kysymyksiin.”

Aurinkopajan ohjelmaan kuuluu suomen ja englannin kielen opettelun lisäksi monenlaista yhdessä tekemistä.

Uraneuvontaa ja oivalluksia

Nuoret löytävät Aurinkopajaan monia eri reittejä. Tai, kuten Kazinin ja Povhin tapauksessa kävi, Anna löytää heidät.

Vamoksen Anna Randel on yksi Aurinkopajan valmentajista. Puolet työajastaan hän viettää Info Centerissä, joka on monikielinen palvelupiste, josta voi saada ohjausta ja neuvontaa arjen asioihin. Randel palvelee asiakkaita äidinkielillään venäjäksi ja viroksi ja sen lisäksi suomeksi ja englanniksi. Hän ymmärtää ja puhuu myös ukrainaa.

Aurinkopajan valmentaja Anna Randel.

”Ensimmäisen Aurinkopajan nuoret olivat melkein kaikki niiden äitien lapsia, jotka olivat käyneet vastaanotollani Info Centerissä. Pidän kerran viikossa etäpistettä monikulttuurikeskus Gloriassa. Siellä järjestetään kolme kertaa viikossa suomen kieliryhmiä. Päivystykseni alkaa heti kieliryhmän jälkeen, ja olen saanut sieltäkin jonkun verran nuoria mukaan. Nuoret ovat tuoneet omia sukulaisiaan ja ystäviään, osa löytää Aurinkopajan verkkosivujen ja Facebook-mainosten kautta. Meillä on myös yhteistyötä Punaisen Ristin kanssa”, Randel kertoo.

Tähän mennessä Aurinkopajassa on järjestetty kolme pajajaksoa. Yksi jakso kestää kuusi viikkoa ja viikkoon kuuluu viisi pajapäivää. Viimeisimmällä jaksolla pajassa oli noin kymmenen osallistujaa kerrallaan.

”Nuorten tilanteet muuttuvat nopeasti – yksi palasi hiljattain Ukrainaan, koska hänen kumppaninsa joutui taistelukentältä sairaalaan. Osa tietää saman tien, että haluavat työllistyä täällä, toisilla ajatus kypsyy pikkuhiljaa. Joillain on kova tahto lähteä takaisin niin pian, kuin mahdollista.” Randel on hetken hiljaa. ”Heistä on kova huoli.”

Oksana Povhin ja Oleksii Kazinin tulevaisuuden suunnitelmat Suomessa ovat selvillä. Kazinin haaveissa on hakeutua opiskelemaan. Ukrainassa hän on suorittanut kolmivuotisen IT-alan koulutuksen ja työskennellyt elektroniikkaliikkeessä. Hän toivoo työllistyvänsä IT-alalla myös Suomessa.

Povh on ensimmäiseltä ammatiltaan lähihoitaja ja aikoo pyrkiä samaan ammattiin Suomessakin. Ukrainasta hänellä on tilintarkastajan korkeakoulututkinto ja ennen sotaa hän työskenteli kirjakaupassa.

”Olen kuullut, että hoitajista on täällä pulaa. Siksi se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta.”

Selviytymisestä oman intohimon ja äänen löytämiseen

Randel korostaa, ettei ole olemassa tyypillistä aurinkopajalaista, koska nuoret tulevat hyvin erilaisista taustoista. Hänen mukaansa monella ukrainalaisella nuorella ei ole lainkaan kokemusta esimerkiksi uravalmennuksesta

”On tehty, sitä mitä vanhemmatkin tekevät ja opiskeltu sitä, mitä kotona on käsketty.”

Taustalla ovat muun muassa kulttuurierot. Osa Suomeen saapuneista nuorista opiskelee etänä ukrainalaisessa yliopistossa tai ammattikoulussa, osalla on opiskelupaikka sekä Ukrainassa että Suomessa.

”Ukrainassa toisen asteen oppilaitoksen listoilla olevat eivät voi Suomessa ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, koska ovat lain mukaan päätoimisia opiskelijoita. Heillä ei sitten ole täällä mitään. Myös jonot suomen kielen kursseille ovat pitkiä. Täällä seuraavat vapaat kotoutumiskurssit ovat maalis-huhtikuussa”, Randel toteaa.

Aurinkopaja tarjoaa nuorille hyviä mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja solmia ystävyyssuhteita.

”Tavoitteenamme on, että Aurinkopajan osallistujista tulee kavereita keskenään. Sitten heidän on helpompi mennä yhdessä esimerkiksi nuorisotiloihin, kävelyille ja kyläilemään. Meillä käy nuoria, jotka ovat olleet kuukausia neljän seinän sisällä hankalissa perheoloissa. Heille nämä kohtaamiset ovat todella tärkeitä.”

Randel toivoo, että mahdollisimman moni löytäisi Aurinkopajasta oman polkunsa.

”Haluaisin, että selviytymisen ja sopeutumisen sijaan nuoret voisivat keskittyä intohimon ja oman äänensä löytämiseen. Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuksia ja vapauden tehdä päätöksiä omasta näkökulmastaan.”

Aurinkopaja on saanut Jyväskylän Pelastakaa Lapset ry:n Vuoden 2022 lapsellinen teko -tunnustuksen. Lue lisää palkinnosta.

Teksti ja kuvat: Kiira Suoranta, Diakonissalaitos