Ihan tavallinen nuori nainen – jälkihuolto tukee itsenäistymistä

Cecilia (nimi muutettu) on juuri tullut koulusta. Hän opiskelee matkailualaa. Toista tutkintoa itseasiassa, kauneudenhoitoala ei tuntunut omalta ja nyt hän opiskelee matkailualaa. Työt Hesburgerissa alkavat ensi viikolla. Cecilia ei ole ihan tavallinen nuori nainen. “Ei mua nolota sanoa että mä oon kasvanu lastenkodissa”. Hän asuu tällä hetkellä Diakonissalaitoksen jälkihuollon asunnossa Pitäjänmäessä. Lähes koko ikänsä hän on asunut Diakonissalaitoksella.

“Mä olin 5-vuotias kun mut ensimmäisen kerran otettiin huostaan. Puolen vuoden päästä tuli toinen huostaanotto, jonka jälkeen mä jäin asumaan laitokseen. Siitä pääsin asumaan sitten tänne Diakonissalaitokselle, jossa olen asunut 13 vuotta” Cecilia kertaa asumishistoriaansa.

Cecilia on tällä hetkellä jälkihuollon tuetussa asumisessa. Se tarkoittaa että hän asuu Diakonissalaitoksen hänelle vuokraamassa asunnossa ja harjoittelee itsenäistymistä. Tutut ohjaajat Diakonissalaitokselta käyvät säännöllisesti tukemassa itsenäistymistä. “Melkein joka päivä tässä soitellaan että olenko muistanut ostaa oikean määrän ruokaa ja olenko muistanut siivota. Ja kyllä mä olen”.

Cecilian elämäntarina on esimerkki siitä, miten paljon pitkäaikaiset asiakassuhteet auttavat lastensuojelutyössä. Cecilia on ollut käytännössä koko sijoitusaikansa Diakonissalaitoksen palveluiden piirissä. Cecilialla on myös käynyt hyvä tuuri siinä, että hänen suhteensa ohjaajiin on ollut aina pitkäaikainen ja onnistunut.

“Mulla oli ohjaaja jota mä sanoin Faijaksi. Se tuli siitä kun kaikki teki koulussa esimerkiksi isänpäiväkortteja niin mä tein sit sille, koska mun oma faija ei ole koskaan ollut kuvioissa. Siitä se sitten jäi, vaikka Faija onkin nainen. Me soitellaan vieläkin, vaikka se ei ole vuosiin ollut mun ohjaaja” Cecilia kertoo.

Jälkihuolto tukee itsenäistymistä

“Diakonissalaitoksella parasta on ollut se että täällä on sellaisia ihmisiä joiden kanssa tulee toimeen. Diakonissalaitoksen jatkohoidon yksikkö Alatalo on vähän kuin mun perhe – vähän kummallinen perhe ja iso ja koostuu vähän kaikenlaisista näköisistä kokoisista ihmisistä, mutta se on mun perhe. Sen lisäksi pikkusisko tietysti, se on mun verisukulainen. Muun suvun kanssa me ei oikein olla yhteydessä.”

Aina välillä lastenkodissa tai laitoksissa kasvaneisiin lapsiin liitetään ennakkoluuloja. “Tietysti se ärsyttää kun joskus kuulee miten joku kertoo miten noi on varmaan lastenkodista kun ne riehuu tai huutaa esimerkiksi bussissa. Mutta ei se riehuminen tarkoita että ihminen on laitoksesta, ja harva ihminen muistaa ettei se ole lapsen vika tai syy että se on huostaanotettu ja laitoksessa.”

“Toinen asia mikä joskus ärsyttää on julkisuudessa oleva kuva lastenkodeista. On niitä ihan varmasti hyviä ja huonoja laitoksia, mutta esimerkiks kaikki aikuiset joita mä oon täällä tavannut on olleet hyviä ja ajatelleet aina lasten parasta. On ollu ihan hirveän hyvä tuuri että oon saanut olla täällä”.

Haastattelu on loppumassa – Cecilia menee illalla vielä viettämään iltaa muiden Alatalossa asuvien nuorten kanssa Selloon. Ohjelmassa on biljardia ja keilausta. Ja sitten seuraavana päivänä taas koulua.

“En mä tiedä mitä mä viiden vuoden päästä haluaisin olla; toivottavasti töissä ja olis katto pään päällä.”

Mitä on jälkihuolto?

Jälkihuolto kokonaisvaltaista , nuoren yksilölliset tarpeet sekä toiveet huomioivaa ohjausta ja tukea itsenäisen elämän edistämiseksi.