Uusi intensiivihoidon yksikkö Paletti on avautunut

15.11.2021

Diakonissalaitos on rohkea yhteiskunnallinen toimija, jolla on monipuoliset sote-palvelut. Diakonissalaitoksella on erityisen vahvat juuret lapsi- ja perhepalvelujen tarjoajana. Sen palvelut kehittyvät ja laajenevat vastaamaan lisääntynyttä tarvetta. Intensiivihoidon yksikkö Paletti avautui elokuussa ja lastensuojelun palveluille on tulossa lisää uusia toimipisteitä. Intensiivihoito on vaikuttava palvelu, jota toteutetaan moniammatillisena tiiminä yhdessä HUS:n kanssa.

Pojalla on kädessään koripallo.

Uusi intensiivihoidon yksikkö Paletti

Diakonissalaitoksen palvelualuejohtaja Sanna Soukkio on ollut perustamassa Helsinkiin uutta, 7-paikkaista intensiivihoidon yksikköä nimeltään Paletti. Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluissa on entuudestaan kuusi intensiivihoidon osastoa, yksi jatkohoidon osasto sekä jälkihuoltoa.

Paletti toimii samalla tavoin kuin muutkin intensiivihoidon yksiköt; hoitojaksoille tulevilla lapsilla ja nuorilla on usein laaja-alainen ja monimuotoinen oirekuva. Kyse on lastensuojelun kontekstissa tarjottavasta psykiatrisesta hoidosta. Asiakkaina olevilla lapsilla ja nuorilla on psyykkisen oireilun ohella neuropsykiatrista oirehdintaa sekä usein erilaisia traumareagoinnin muotoja, neurokognitiivisia erityisvaikeuksia ja oppimisvaikeuksia. Hoidon perustana on lastensuojelullisen, psykiatrisen ja neuropsykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen yhdistyminen.

Paletin toiminta alkoi elokuussa, ja asiakkaita on tullut porrastetusti sisälle syyskuusta alkaen.

– Useiden lasten ja nuorten kohdalla koulunkäynti on keskeytynyt kokonaan ja yhteistyötä tehdään tiiviisti sairaalakoulun kanssa, Sanna Soukkio kertoo.

Koulunkäynnin tukeminen onkin olennainen osa työtä. Samassa pihapiirissä toimivan Sofie Mannerheimin sairaalakoulun koulukuntouttavan luokan paikkoja on lisätty Paletin toiminnan käynnistymisen myötä.

Osaston henkilökunta koostuu lähihoitajista, sosionomeista ja sairaanhoitajista. Intensiivihoidon yhteydessä toimii HUS:in LINT-poliklinikka, jossa työskentelevät psykiatri, psykologi, neuropsykologi, sairaanhoitaja ja toimintaterapeutti. Poliklinikan työntekijät palvelevat intensiivihoidon asiakkaita ja näiden perheitä yhdessä intensiivihoidon erityistyöntekijöiden; psykologin, sosiaalityöntekijän ja perheterapeutin kanssa. Viime vuosina hoidossa on korostunut monikulttuurisuuden huomioiminen, sillä eri kulttuuritaustasta tulevien lasten, nuorten ja perheiden määrä on ollut viime vuosina kasvussa.

Kaiken keskiössä terapeuttinen omahoitajuus

Hoito ja sen vaikuttavuus kulminoituvat arjen keskellä tapahtuvaan terapeuttiseen omahoitajuuteen.

–Tärkeä elementti on osaston tarjoama hoitava ja kuntouttava arki. Erityisesti hoidon alkuvaiheessa tunteiden tunnistaminen ja niiden sanoittaminen ovat keskeisiä toivon ylläpitämisen ja muun vakauttavan työn ohella. Lisäksi vahvuuksien ja voimavarojen etsiminen ja niiden vahvistaminen ovat tärkeitä, Soukkio valottaa.

Perheiden kanssa tehtävä työ on tärkeää, sillä mitä paremmin perheet saadaan mukaan yhteistyöhön, sitä paremmin useimmiten onnistutaan hoitoprosesseissa.

Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtaja Jarmo Lonkola kertoo, että Diakonissalaitoksen intensiivihoidon hoitomallia on kehitetty yli 20 vuoden ajan yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian kanssa ja yhteistyö toteutuu intensiivihoidon yksikössä.

Intensiivihoidon perustana on lastensuojelullisen, psykiatrisen ja neuropsykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen yhdistyminen turvallisessa kasvuympäristössä. Intensiivihoitomallin toimivuus ja tarpeellisuus onkin monella tavalla testattu sekä käytännön kuntouttavien hoitoprosessien sekä tutkimustyön kautta. Se on myös todettu käytännössä toimivaksi sekä hyvin vaikuttavaksi ja kustannustehokkaaksi hoitomuodoksi. Pitkäaikaisen seurantajakson aikana hieman yli puolet asiakkaistamme on voinut palata takaisin lapsuuden kotiinsa, painottaa Lonkola.

Moni aiemmin asiakkaana ollut on vieraillut jälkeenpäin yksiköissä. Nämä kohtaamiset ovat aina merkittäviä ja myös koskettavia. Hyvin usein nämä nuoret aikuiset muistelevat hoitojaksojaan yksiköissä ja saattavat myös pahoitella omaa käytöstään. Pääosin nuoret ovat kokeneet hoitojaksot tarpeellisiksi. Jotkut ovat jopa todenneet, että tuskin olisivat elossa ilman saamaansa intensiivihoitoa. Osa työntekijöistä pitää edelleen yhteyttä entisten omahoidettavien kanssa. Omahoitajasta tulee hoidon aikana usein hyvin tärkeä kiintymyssuhde lapselle.

-Työntekijöiden sitoutuminen työhön on tärkeää ja arvokasta, se tuo pysyvyyttä lapsen mahdollisesti hyvinkin rikkonaiseen taustaan, Soukkio toteaa.

Intensiivihoidossa tehtävä työ vaatii työntekijöiltä pitkäjänteisyyttä, eivätkä tulokset aina näy nopeasti.

– Tavatessamme meillä aiemmin hoidossa olleita, nyt jo nuoria aikuisia, on hyvä nähdä, miten he ovat hyötyneet hoidosta, Soukkio kiteyttää.

Hoitojaksot määräytyvät yksilöllisesti

Aiemmin puhuttiin määräaikaisesta hoidosta, nykyisin puhutaan yksilöllisistä hoitopoluista. Lyhimmillään hoitojaksot ovat noin 1,5 vuotta ja nekin useimmiten nuorten hoidoissa. Sanna Soukkio toteaa, että lasten ja nuorten oirekuva on usein hyvin monimuotoinen ja oirekuva saattaa olla usein laaja-alainen, tämän vuoksi hoitojaksot ovat pidempiä.

– Paljon on lisääntynyt neuropsykiatrinen problematiikka, joka saattaa olla hyvin vaativaa hoitoa ja vaatii työntekijöiltä vahvaa osaamista ja pitkäjänteisyyttä.

Intensiivihoidon asiakkailla voi olla lisäksi sisäänpäin suuntautuvaa oirehdintaa mm. masennusta, ahdistuneisuutta ja itsetuhoisuutta, realiteettitajun haurautta ja psykoottistasoista oirehdintaa. Lapsilla ja nuorilla voi myös olla ulospäin suuntautuvaa oirehdintaa mm. impulssikontrollin vaikeutta ja aggressiivisuutta. Lisäksi traumareagoinnin eri muotoja mm. kaltoinkohtelua ja kiintymyssuhdetraumoja. Hoitojakso mietitään aina yksilöllisesti yhteistyössä perheen ja sijoittaneen sosiaalityöntekijän kanssa. Keskimääräinen hoidon kesto on tällä hetkellä noin neljä vuotta.

Osastotyössä tärkeää on hoivaava ja kuntouttava arki, jossa lapsi voi harjoitella turvallisten aikuisten tukemana mm. vuorovaikutustaitoja. Arjesta pyritään rakentamaan hyvin ennakoitua ja strukturoitua viikko ja -päiväohjelmineen. Omahoitajatyö käsittää mm. lasten tunteiden tunnistamista ja niiden sanoittamista lapselle. Lapsilla ei aina ole sanoja omille tunteilleen ja tunteet saattavat purkautua ulos esim. aggressiivisuutena. Osastolla työntekijät pystyvät myös auttamaan lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutussuhteessa ja tukemaan lasta kaverisuhteissa. Lisäksi terapian ja kuntoutuksen tuki on tärkeää.

Osastojen henkilökunnan työskentelyssä korostuu vankka läsnäolo ja kohtaamisen vahva taito. Tärkeää on mm. vuorovaikutukseen houkuttelu, lääkehoidon toteuttaminen, itsesäätelytaitojen opettaminen ja kasvun ja kehityksen tukeminen.

Tukea harrastuksiin

Osastot pyritään sisustamaan viihtyisiksi. Lapsella on mahdollisuus itse vaikuttaa oman huoneensa sisustamiseen. Lapset voivat myös tuoda kotoa itselleen tärkeitä tavaroita.

Osastolla tuetaan lasta harrastuksiin tai ulkopuolisiin toimintoihin lapsen psyykkinen vointi huomioiden.

– Erilaiset perinteet, kuten joulut, syntymäpäivät, grillijuhlat ja joulujuhlat ovat tärkeitä lapsille ja myös perheille. Kaikki lapset eivät välttämättä ole esimerkiksi voineet viettää syntymäpäiviään ennen meille tuloa. Näidenkin huomioiminen hoidossa on hyvin merkityksellistä lapsille, Soukkio toteaa.

Perheiden ja muun verkoston kanssa työskentely on tärkeä osa kokonaisuutta. Sen ohella, että omahoitaja ja yksikönjohtaja työskentelevät aktiivisesti perheiden kanssa perheiden kanssa työskentelevät myös tiiviisti perheterapeutti, sosiaalityöntekijä ja myös psykologi.

– Vanhemmille voidaan järjestää mm. yksilökäyntejä, vanhemmuudenkumppanuus -tapaamisia, psykoedukaatiota sekä sisarus- ja koko perheen terapiaa. Työskentely mietitään yksilöllisesti perheen tarpeiden pohjalta.

– Intensiivihoito on rajapintatyöskentelyä ja lapsi ja perhe saavat kokonaisvaltaisen tuen keskitetysti. Työntekijöiden vahva tunteiden ja käytöksen säätelyn tuki lapsille ja nuorille korostuvat työskentelyssä, Sanna Soukkio toteaa lopuksi.

Artikkeli on julkaistu Sosiaali- ja terveysala tänään -lehdessä lokakuussa 2021.

Lue tästä lisää Diakonissalaitoksen Lapsi- ja perhepalveluista
Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: