Huomio lasten mielenterveyspalvelujen saatavuuteen

30.11.2021

Hyvän elämän tarjoaminen jokaiselle lapselle on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite, kirjoittaa Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluiden johtaja Jarmo Lonkola. Lapsiperheiden tukemiseksi on toteutettu monenlaisia hyvinvointia edistäviä, ongelmia ehkäiseviä ja korjaavia toimia. Mutta se ei riitä, kun hyvästä tahdosta huolimatta palvelut ja tuki eivät tavoita lapsia ja perheitä ajoissa.

Puolivartalokuva miehestä, jolla sininen paita.,

 

Erityisesti kuntien perusterveydenhuollosta puuttuvat riittävät lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Lasten tarvitsemat mielenterveyspalvelut jäävät useimmiten lapsilta kokonaan saamatta; tai jos palvelua on saatavilla, niin prosessi on liian monimutkainen ja aikaa vievä. Tilanne on ehtinyt jo kriisiytyä, ennen kuin lapsi tai nuori pääsee avun piiriin. Onko meillä varaa päästää lasten ja nuorten tilanteet kriisiytymään näin pitkälle?

Nepsy-lapset ovat väliinputoajia

Lastensuojelun ja vammaispalvelujen rajapinnalla olevat, erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ovat usein väliinputoajia. Lapset ja perheet eivät saa riittävää tai sopivaa varhaista tukea yleisistä sosiaalipalveluista, vammaispalveluista tai lastensuojelun avopalveluista. Perheille tarjotaan lastensuojelun perhetyötä, josta puuttuu usein riittävä neuropsykiatrinen osaaminen.

Kun neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja heidän perheensä eivät saa riittävää tukea perheet uupuvat ja lapset ajautuvat lopulta lastensuojelun asiakkaaksi.

Heinon (2018) tutkimuksen mukaan lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuuksien tarkastelussa kodin ulkopuolelle sijoitetuista 13–17 vuotiaista 53 % oli nuorisopsykiatrian asiakkaana. Vastaavasti 60 %:lla koulukotiin sijoitetuista lapsista on psykiatrinen diagnoosi. Kuntaliiton selvityksen (2017) mukaan samaan aikaan kun huostaanotot ja laitossijoituksen ovat lisääntyneet, on psykiatrisessa sairaalahoidossa tapahtunut vastaavan suuruinen vähennys. Kuntaliiton arvion mukaan viidennes huostaanotoista voitaisiin jättää tekemättä, jos lasten ja nuorten psykiatrinen hoito järjestyisi joko avo- tai sairaalahoitona. Psykiatrisen osastohoidon ja pitkäaikaisen kuntouttavan psykiatrisen hoidon palvelut ovat vähentyneet ja osastohoidot ovat muuttuneet lyhyiksi kriisijaksoiksi. Palveluiden puute on tunnistettu ja lastensuojelulain uudistamisprosessissa yhtenä erityisenä kehittämiskohtana on nähty psykiatristen palveluiden saatavuuden varmistaminen.

Lastensuojelun palvelut avuksi, kun muuta ei ole tarjolla

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuuteen ja oikea-aikaisuuteen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Kun tarkoituksen mukaiset avohuollon ja psykiatrian palvelut eivät ole saatavilla, ajaudutaan lopulta lastensuojelun asiakkaaksi. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sosiaalityöntekijät arvioivat sijoittavansa usein lapsia kodin ulkopuoliseen sijoituksiin, koska lapsen mielenterveyspalvelut eivät ole järjestyneet. Ongelmakehä syvenee sijoituksen jälkeen entisestään, mikäli lastensuojelun palvelut eivät pysty vastaamaan psykiatrista ja neuropsykiatrista tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin.

Toimivan sijaishuollon keskeisiä edellytyksiä ovat lapsen palvelutarpeen huolellinen määrittely ja tarpeen mukaisen sijaishuoltopaikan valinta, sijaishuoltopaikan pysyvyys, henkilökunnan ammattitaito sekä luotettavat ihmissuhteet. Mikäli lastensuojelun piirissä pyritään kuntouttamaan monimuotoisen neuropsykiatrisen oirekuvan omaavia lapsia ja nuoria, niin tarvitaan tiivistä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen integroivaa palvelua. Diakonissalaitoksen intensiivihoidon yksiköiden, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Lasten- ja nuorten sairaudet psykiatrian sekä Sophia Mannerheimin sairaalakoulun yhteistyönä on jo vuosien ajan saatu hyviä kokemuksia integroivan moniammatillisen työskentelyn mahdollisuuksista lasten, nuorten ja perheiden tukemiseksi.

Lue lisää lapsille ja perheille suunnatuista palveluistamme

Lisätietoa:
Pasanen, T., Katajamäki, K., Martikainen S., Valkonen, M. & Leppänen L. (2017) Turvallista liikettä rajapinnoilla. Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoito. Tässä linkki julkaisuun (pdf).

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: