Lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon yhdistävä intensiivihoito on edelläkävijä

Intensiivihoidon parissa työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä vapaaehtoiset haluavat olla läsnä lapsille ja nuorille. Työssä pyritään pyritään siihen, että koko perhe tulee kuulluksi ja kohdatuksi kunnioittavasti – Helsingin Diakonissalaitoksen arvojen mukaisesti. Intensiivihoitoa on kehitetty Diakonissalaitoksella jo parikymmentä vuotta. Vuodesta 2022 palveluista on vastannut Diakonissalaitoksen Rinnekotien lastensuojelupalvelut.

Palvelualuejohtaja Leena Leppänen on ollut mukana kehittämässä intensiivihoidon mallia 20 vuotta. Kuvaaja: Heidi Roth

Lapsi ja perhepalveluiden palvelujohtaja Leena Leppänen esittelee ylpeänä Turvallista liikettä rajapinnoilla – Helsingin Diakonissalaitoksen intensiivihoito -kirjaa (pdf)

”Tässä on kiteytettynä, miten sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaiset ovat työskennelleet yhdessä ja luoneet uraa uurtavia toimintatapoja. Tätä työtä on tehty sydämellä ja yhteen hiileen puhaltaen”, hän sanoo.

Leena on ollut alusta lähtien mukana kehittämässä intensiivihoidon mallia. Intensiivihoito tarjoaa lastensuojelun sijaishuoltoa sekä lasten- ja nuorisopsykiatrista hoitoa eri tavoin oirehtiville lapsille ja heidän perheilleen. Tavoitteena on kokonaisvaltainen muutos lapsen elämässä ja koko perheen tilanteessa.

Lapset ja perheet ohjautuvat intensiivihoitoon kuntien lastensuojelun kautta.

Kohtaamiset ovat työn perusta

Helsingin Diakonialaitoksella toimii tällä hetkellä kolme intensiivihoidon yksikköä: Kuusikko, Sylvesteri ja Nuotti. Lapsia ja nuoria on yhteensä neljäkymmentä. He ovat suurimmaksi osaksi kouluikäisiä. Hoitojaksot ovat tarpeenmukaisia, keskimäärin 2–3 vuotta.

”Kyse on moniammatillisesta hoitoyhteisöstä, jossa työskentelee osastotyöntekijöiden lisäksi psykiatreja, psykologeja, perheterapeutti, ryhmäterapeutti ja toimintaterapeutti”, Leppänen summaa.

Perheen kanssa tehtävä työ räätälöidään jokaisen perheen tarpeiden mukaan.

”Yhdessä tekemällä omien alojensa ammattilaiset pääsevät parhaimpaan lopputulokseen. Tämä vaatii paljon kohtaamisia, sitoutuneita ihmisiä, yhteisen kielen löytämistä, kirkkaaseen tavoitteeseen pyrkimistä ja hyvää johtamista”, Leena kiteyttää.

Helsingin Diakonissalaitoksella tehty pitkäjänteinen kehitystyö on hyvä esimerkki tuleville sote-uudistuksille.

Vapaaehtoiset täydentävät paletin

Kansalaistoiminnan parissa työskentelevä Nina Iljala pitää läsnäoloa tärkeänä. Hän on yhteisötyöntekijänä Perhetalkoot-hankkeessa, jossa vapaaehtoisten ja intensiivihoidossa olevien tarpeet kohtaavat.

”Usein ajatellaan, että vapaaehtoistyö olisi työtä. Se on parhaimmillaan pelkkää läsnäoloa”, hän kertoo.

Vapaaehtoisten ja intensiivihoidossa olevien tarpeet kohtaavat, kertoo Nina Ilja. 

“Intensiivihoidossa ammattilaiset toteuttavat hoitoa suurella sydämellä ja vapaaehtoiset ihmiset tuovat siihen todella tärkeän osan, joka täydentää paletin. Työ on mielestäni todella tärkeää yhteisötasolla. Erilaiset ihmiset kohtaavat ja elävät yhdessä”, Nina sanoo.

Omahoitaja kulkee lapsen rinnalla koko hoidon ajan

Oman näkökulmansa intensiivihoitoon antaa myös sosionomi, terapeuttinen omahoitaja Lea Heikkinen, joka on ollut mukana toiminnan aloittamisesta lähtien. Hän on kaikkein lähin henkilö lapsille ja nuorille, jotka ovat intensiivihoidossa. Lean tehtävänä on kulkea lapsen rinnalla koko hoidon ajan.

”Omahoitajan työnkuvassa on monta tasoa. Arkisimmillaan se on arjen pyöritystä kouluineen, harrastuksineen, pyykkeineen, hammaspesuineen ja suihkuineen – riitojen selvittelyä unohtamatta. Turvallinen arki rutiineineen ja turvallisine aikuisineen on tärkeä osa hoitoa”, Lea kertoo.

Omahoitaja on yksi osaston hoitotyöryhmän jäsenistä, joka vuorossaan toimii ohjaavana aikuisena useammallekin lapselle. Varsinainen omahoitajatyö ja sen työnkuva vaihtelee lapsen yksilöllisen diagnoosin, taustan ja tilanteen mukaan. Jos lapsen perhe osallistuu aktiivisesti lapsen elämään ja hoitoon, omahoitajan rooli on erilainen kuin sellaisen lapsen kanssa, jonka vanhemmat eivät ole tämän elämässä mukana.

Sylvesteri on yksi Helsingin Diakonialaitoksen intensiivihoidon yksiköistä. Moniammatillisessa hoitoyhteisössä työskentelee osastotyöntekijöiden lisäksi psykiatreja, psykologeja, perheterapeutti, ryhmäterapeutti ja toimintaterapeutti. Kuvaaja: Heidi Roth

”Me tutustutamme lapsen itseensä, tutkimme käyttäytymisemme syy-yhteyksiä, selitämme, sanoitamme, välitämme ja halaamme. Herätämme myös toivon ja uskon tulevaan”, Lea kertoo.

Hänellä on paljon hyviä muistoja lapsista ja nuorista, jotka ovat olleet hoidossa.

”Kerran eräs intensiivihoidon nuori aikuinen soitti ja halusi jakaa sydänsurujaan parisuhteen kariuduttua. Nuorukainen totesi, että kumppani ei oikein osaa puhua tunteistaan kuten hän, sillä hänhän on ollut hoidossa meillä!” Lea sanoo hymyillen.

Hän tekee eittämättä työtään suurella sydämellä ja ammattitaidolla.

“Mielestäni parasta työssä onkin moniammatillinen työryhmä, sitä tukeva johto ja tottakai… LAPSET!”

Teksti ja kuvat: Heidi Roth

Artikkeli on julkaistu huhtikuussa 2018. Intensiivihoito oli aikaisemmin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhetyötä.