Maahanmuuttajat ja köyhyys

“Maahanmuuttajien köyhyyteen on mahdollista tarttua muutaman vaikutusketjun kautta”, kirjoittaa Diakonissalaitoksen Tuija Åstedt. Välitön köyhyyttä vähentävä toimenpide on parantaa ihmisten toimeentulon edellytyksiä ja työmarkkina-asemaa. Maahanmuuttajilla se tarkoittaa esimerkiksi traumojen hoitoa ja sitä kautta opiskelun mahdollistamista. Keskustelukulttuuriin taas voimme kaikki vaikuttaa.

Tuija Åstedt on Diakonissalaitoksen Globaali vastuu ja lähimmäisyys -toimialan johtaja.

Maahanmuuttoon liittyvää keskustelua on vaikea käydä asiallisesti, koska keskustelu alkaa useimmiten heti kimpoilla ääripäiden välillä. Aion silti yrittää. Nostan esiin joitakin näkökulmia maahanmuuttajista ja köyhyydestä.

Köyhyys vaikuttaa elämänhallintaan ja muodostaa riskin muiden haasteiden ilmaantuvuudelle.

Tutkimustieto kertoo, että maahanmuuttajien köyhyys on yleisempää kuin kantaväestön. Maahanmuuttajien köyhyys- tai syrjäytymisriskin suuruudeksi on arvioitu noin 30 prosenttia. Tiedämme myös, että toimeentulotukijaksot ovat yleisimpiä sellaisissa lapsiperheissä, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on noin 10 prosenttiyksikköä kantaväestöä matalampi ja tilastot kertovat, että ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret elävät muita useammin pienituloisessa perheessä. Pienituloisuusrajan alapuolella eli jopa joka kolmas alle 18-vuotias ulkomaalaistaustainen helsinkiläinen vuonna 2018, kun syntyperältään suomalaisista lapsista vastaava osuus on seitsemän prosenttia.

Muu, välillisesti köyhyyteenkin liittyvä tutkimus kertoo myös, että maahanmuuttajat ovat yliedustettuina lastensuojelun asiakkuuksissa ja aliedustettuina varhaiskasvatuksen- ja mielenterveyspalveluiden käyttäjinä.

Köyhyys on ilkeä ongelma, johon puuttuminen on monimutkaista

Julkisen keskustelun yhdessä ääripäässä halutaan kieltää edellä mainitut tosiasiat ja toisessa niihin vedoten julistetaan, että maahamme ei muualta ole tulemista tai että tervetullut on ainoastaan sellainen huippuosaaja, jolle on korkeapalkkainen työpaikka valmiina.

Mitä ovat vaihtoehtoiset tulkinnat ja menettelytavat? Suomeen tulon kieltäminen ei toimi: tänne on jo tultu ja keskuudessamme on itse asiassa kasvava määrä muualta tulleita. Demografiatieto puolestaan näyttää selvästi, että meiltä loppuvat esimerkiksi hoiva-alan tekijät, jos Suomeen ei muuteta muualta. Köyhyys on ilkeä ongelma. Siihen ja sen heijastusvaikutuksiin puuttuminenkin on monimutkaista. Oleellista  on faktojen tunnistaminen ja tunnustaminen. Voimme aloittaa parista vaikutusketjusta.

Traumat opiskelun kompastuskivenä

Välitön köyhyyttä vähentävä toimenpide on parantaa ihmisten toimeentulon edellytyksiä ja työmarkkina-asemaa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa se edellyttää kouluttautumista. Jotta voi kouluttautua, on oltava edellytykset opiskella. Opiskeleminen ei onnistu, jos mieltä kuormittavat menneisyys tai huoli omaisista lähtömaassa.

Siksi eri viranomais- ja palveluntuottajatoimijoiden traumainformointi olisi tarpeen. Sen myötä etenkin turvapaikka- ja kiintiöpakolaisprosessien kautta maahamme tulleiden traumojen hoito ja osallisuus mielenterveyspalveluista saataisiin paremmin vastaamaan tarpeita.

Kun traumoja hoidetaan, oppimiskyky paranee ja lopulta ihmiset päätyvät osaajina työmarkkinoille. Suomi voisi kouluttaa ainakin osan tarvitsemistaan huippuosaajista jo nyt täällä olevista, jos niin päättäisimme.

Meillä kaikilla on vastuu asiallisesta keskustelukulttuurista

Toinen vaikutusketju liittyy meihin kaikkiin ja vaikuttaa köyhyyden poistamiseen välillisesti. Keskustelukulttuurimme maahanmuutosta ja maahanmuuttajista pitäisi olla asiallista.

Luomme kielellä todellisuutta ja vaivihkainen muutos vihamieliseen kulttuuriin on erityisen haitallista, jos alamme tottua siihen.

Kun vahdimme itse kukin sitä, että keskustelemme tietoon ja hyvään tahtoon perustuen, luomme ja vaalimme samalla luottamuksen kulttuuria. Luottamus puolestaan kasvattaa toivoa. Toivo taas auttaa näkemään mahdollisuuksia ja suuntaa energiaa rakentavasti. Luottamuksen puute ja kokemus toivottomuudesta voivat viedä kehityskulkuihin, joista näemme esimerkkejä läntisessä naapurimaassamme.

Me pystymme ennaltaehkäisemään vastakkainasettelun ja väkivallan lisääntymistä, kun havahdumme asioihin nyt.

Kirjoittaja Tuija Åstedt toimii Diakonissalaitoksen Globaali vastuu ja lähimmäisyys -toimialan johtajana.