Oppivelvollisuusikä nousee – koulutuksen järjestäjät ovat uuden edessä

Oppivelvollisuusiän nosto tuo mukanaan koulutuksen maksuttomuuden, mutta järjestäjille myös uusia velvollisuuksia. ”Tukea ja räätälöityjä ratkaisuja tarvitaan: nuorten ohjausta on lisättävä ja kehitettävä”, kirjoittavat Diakonissalaitoksen Vamoksen johtaja Terhi Laine ja Suomen Diakoniaopiston koulutusjohtaja Merja Ahtikari.

Nuoret tarvitsevat jatkossa yhä enemmän yksilöllistä tukea, muistuttavat Diakonissalaitoksen Vamoksen Terhi Laine ja Suomen Diakoniaopiston Merja Ahtikari.

Oppivelvollisuusikä nousee 18 ikävuoteen. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran niihin nuoriin, jotka saavat perusopetuksen yhdeksännen luokan päätökseen nyt kesäkuussa. Tavoitteena on, että jokaisella nuorella on jatkossa tutkinto lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta.

Julkisuudessa on käyty enemmän keskustelua siitä, että ikärajan nosto tarkoittaa koulutuksen maksuttomuutta kuin siitä, mitä velvollisuuksia uudistus tuo koulutuksen järjestäjille.

Uusi laki edellyttää koulutuksen järjestäjiltä vahvaa nuorten ohjausta siten, että jokainen nuori saa tukea.

Marinin hallitusohjelma painottaa, että oppivelvollisuuden sisään rakennetaan erilaisia opinto- ja tukimuotoja, jotka voidaan sisällyttää toisen asteen tutkintoihin. Näitä ovat esimerkiksi kymppiluokat, kansanopistot, työpajatoiminta, kuntoutus ja valmentavat koulutukset. Lisäksi kehitetään valmistavia koulutuksia ja nivelvaiheen ohjausta helpottamaan siirtymistä toisen asteen koulutukseen.

Koulupudokkuuden taustalla monia syitä

Nuori voi pudota koulutuksesta eri vaiheissa. Tilastokeskuksen mukaan lukuvuonna 2018–2019 peruskoulun tavalla tai toisella kesken jättäneitä oli 443. Ryhmä on yhtä lukuvuotta koskien pieni, mutta jo kolmen lukuvuoden aikana vailla peruskoulun päättötodistusta normiajan puitteissa on yli tuhat nuorta. Ilman toisen asteen tutkintoa jää 16 prosenttia ikäluokasta. Opetushallituksen mukaan joka vuosi yli 10 000 alle 24-vuotiasta keskeyttää ammatilliset opinnot.

Osalla heistä on elämänhallintaan ja mielenterveyteen liittyviä haasteita, osalla taidot eivät riitä opintojen läpiviemiseen tai alavalinta on väärä.

Tulevaisuuden näkökulmasta eri ryhmien tavoittaminen ja tehostettu tuki on arvokasta sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

Lakimuutos tulee samaan aikaan, kun korjaamme Covid-19 epidemian jälkipyykkiä. Kevään aikana olemme kuulleet pandemian monista kielteisistä vaikutuksista nuoriin. Viimeisimpänä opiskeluhuollon palveluiden heikkeneminen: esimerkiksi psykologipalvelujen tarjonta väheni joka kolmannessa ammatillisessa oppilaitoksessa.

Nuorten huolena tuen puute

Tapaamiemme nuorten huolena on, että he eivät saa tukea koulutuspolun valinnassa tai sen aikana. Korona-ajan etäopetuksessa opinto-ohjaajat ovat olleet kaukana nuorten arjesta ja etäelämä on tarkoittanut sitä, ettei kavereilta tai tuttavilta tule impulsseja siitä mihin nuori voisi hakeutua.

Osalla peruskoulun päättäneistä nuorista ei ole voimavaroja koulutukseen hakeutumiseen. Heillä on usein arjen hallinnan ja mielenterveyden haasteita, jotka tulee selättää ennen koulutuksen aloittamista. Tämä ryhmä jää koulutuksen ulkopuolelle ilman vahvaa tukea. Heitä ei auta se, että toisen asteen koulutuspaikkoja on jo runsaasti tarjolla.

Nuoren elämä on kokonaisuus silloinkin, kun hän on vasta pyrkimässä opintoihin.

Toisen asteen koulutustarjonnan runsaus ja samaan aikaan koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten määrä on aikamme hiljainen signaali, joka kertoo karua kieltä varhain alkavasta nuorten polarisaatiosta.

Räätälöityjä ratkaisuja tarvitaan

Muutosvaiheessa esimerkit hyvistä ohjauskäytännöistä on tarpeen. Suomen Diakoniaopisto on kehittänyt vuosien ajan erilaisia tukimuotoja niille nuorille, jotka elävät haavoittuvassa asemassa, eivätkä pärjää yksin nuoruuden siirtymävaiheissa. SDO:lla avoimet ohjaus- ja oppimisympäristöt, opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot, opiskeluvalmentajat sekä tiivis yhteistyö opiskeluhuollon kanssa turvaavat opiskelijan polkua kokonaisvaltaisesti. Sujuvat siirtymät tutkintokoulutuksen, työpajojen ja matalan kynnyksen palveluiden välillä on edellytys onnistuneelle opintopolulle jatkossakin.

Toimiviksi tukimuodoksi on havaittu myös Suomen Diakoniaopiston ja Diakonissalaitoksen matalan kynnyksen nuorten palvelun Vamoksen yhdessä kehittämät toimintamallit. Suomen Diakoniaopisto tarjoaa opetusta ja samaan aikaan Vamos antaa arjen hallinnan tukea nuorille, jotka ovat vailla peruskoulun päättötodistusta. Opetuksessa puretaan aiempaa oppimisen negatiivista kehää, mikä monella nuorella on ollut esteenä opintojen loppuun saattamisessa. Lisäksi nuori saa oman valmentajan, jonka kanssa on mahdollista käsitellä mitä tahansa elämää jumittavaa asiaa.

Suomen Diakoniaopistolla on hyviä kokemuksia opintojen aikaisesta opinto- ja uraohjauksesta Vamoksen kanssa kehitetyssä 2. aste -hankkeessa. Opiskeluvalmentajat jäävät meillä nuorten tueksi pysyvänä rakenteena pedagogisen henkilöstön rinnalle.

Tuki tuo rohkeutta pyrkiä eteenpäin

Joskus Vamos-toiminnan kuntouttavat elementit antavat nuorelle rohkeutta pyrkiä koulutukseen. Itsemyötätunto, luottamus ja tulevaisuuden usko vahvistuvat intensiivisen valmennuksen aikana.  Näin eräs Vamoksessa aiemmin ollut nuori kuvaa tuota vaihetta:

”Se, että hain kouluun ja olin Vamoksessa, se oli kuitenkin jonkinasteinen toivonteko, tai vastaava, että en varmaan muussa tapauksessa oli hakenut tonne kouluun”.

Terhi Laine & Merja Ahtikari

Kirjoittajista VTT Terhi Laine toimii johtajana Diakonissalaitoksen Vamos ja työllisyys -toimialalla, ja KM Merja Ahtikari Suomen Diakoniaopiston koulutusjohtajana.