Palvelujärjestelmää arvioidessa on pidettävä mielessä ylisukupolvinen siirtyminen

Sote-uudistus voi tarjota mahdollisuuksia lastensuojelun uudistamiseen. Ei kuitenkaan pidä hukata pitkäjänteisesti kehitettyjä auttamistyön malleja, jotka vastaavat ylisukupolvisen huono-osaisuuden kierteeseen, kirjoittaa psykologi, filosofian tohtori Timo Pasanen. 

Hyvinvoinnin ja huono-osaisuuden ylisukupolvisen siirtymisen ja niitä välittävien mekanismien tutkiminen nivoo yksilöiden valinnat ja elämänkulut osaksi laajempaan yhteisöllistä elämäntapaa ja vastuunjakoa.

Atomaaristen yksilöllisten ominaisuuksien sijasta huomio kiinnittyy enemmän elämänkaaren suojaavien ja riskitekijöiden kasautumisväyliin (linkki-pdf), vanhemman toimintakyvyn pitkän aikavälin vaikutuksiin (linkki) lapsiin, huomaamattomasti siirtyviin ylisukupolvisiin perhe- ja kulttuuriarvoihin sekä koulutus- ja elämäntapavalintoja ohjaaviin lähipiirimalleihin (linkki-pdf). Huono-osaisuuden siirtymisen mekanismit ovat moninaisia.

Karkeasti ottaen voidaan todeta, että huono-osaisuuden ja riskitekijöiden kasautuessa ylisukupolvisen siirtymisen todennäköisyys kasvaa (linkki).

Hallituksen asettaman Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman pyrkimyksenä on siirtää palveluiden painopistettä varhaiseen ja ennaltaehkäisevään työhön. Tämä on tärkeä ja kannatettava tavoite. Lasten, nuorten ja perheiden tilanteet ovat kuitenkin moninaisia. Taustalla vaikuttavien ylisukupolvisten kasautumiskierteiden katkaiseminen asettaa erityisiä haasteita palveluiden integraatiolle ja vaikuttavuudelle.

Huono-osaisuus – sote-uudistus voi tarjota mahdollisuuksia

Lastensuojelun vaikuttavuutta arvioitaessa olisi tärkeä huomioida sen viimesijainen paikka hyvinvointivaltion toimintajärjestelmässä ja täydentävä rooli suhteessa siihen, miten muut ovat toimineet tätä ennen ja mitä yrittäneet onnistumatta riittävän hyvin (linkki-pdf).

Sote-uudistus voi tarjota uusia mahdollisuuksia. Mutta sen yhteydessä ei saa kadottaa kasautuviin palvelutarpeisiin liittyvän inhimillisen hädän kohtaamiseen pitkäjänteisesti kehitettyjä integroivia auttamistyön malleja (linkki-pdf). Erityisen tärkeänä voi pitää sitä, että opittaisiin tunnistamaan niitä eri palvelujärjestelmän toimivia kohtia, jotka tukevat lasten, nuorten ja perheiden selviytymistä haasteellisista lähtökohdista huolimatta (linkki-pdf)

Timo Pasanen

Kirjoittaja toimii tutkijana ja psykologina Helsingin Diakonissalaitoksen lapsi- ja perhepalveluissa.

Artikkeli on julkaistu huhtikuussa 2018.