Romanien ihmisoikeudet ovat koko Euroopan yhteinen asia

28.3.2019

Romanien ihmisoikeudet Euroopassa on yksi tärkeimmistä kysymyksistä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Helsingin Diakonissalaitos järjesti poliitikoille ja asiantuntijoille pyöreän pöydän keskustelun, jossa pohdittiin keinoja romanien aseman parantamiseksi.

Ihmisiä keskustelemassa pöydän ympärillä.Keskellä kuvassa europarlamentaarikko Sirpa pietikäinen.

Hirundossa keskusteltiin romanien ihmisoikeuksista.

 

”Ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä eurooppalaisia arvoja, ja romanien kohtelu on valtava takaisku näille arvoille. Siksi meidän on pidettävä romanien asiaa esillä”, sanoo europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.

”On tärkeää, että romanien asemaa tutkitaan, jotta näemme heihin kohdistuvan syrjinnän sekä sen kärjistymisen ja erityispiirteet. Se, mitä emme näe, ei ole meillä politiikan tekemisessä mukana.”

Pietikäinen muistuttaa, että meidän täytyy uskaltaa katsoa peiliin. Suomalaisten on esimerkiksi helppo ajatella, että on oikein siivota asunnottomien leirit pois metsistä ja takapihoilta. Eihän ulkona asuminen ole ihmisarvoista elämää!

Tosiasiassa leirien tuhoaminen heikentää heikoimmassa asemassa olevien tilannetta entisestään. Missä nukkuu ihminen, jonka ainoa koti on ollut rikkinäinen makuupussi, kun sekin on viety pois?

”Osallistumme romanien syrjintään ymmärtämättä sitä itse. Meidän täytyy tulla tietoisiksi omista ajatuksistamme ja ennakkoluuloistamme, jotta voimme oppia kunnioittamaan kulttuurien monimuotoisuutta Euroopassa”, Pietikäinen toteaa.

”Suomalaiset, tarttukaa tilaisuuteen!”

Pietikäinen puhui romanien asemasta pyöreän pöydän keskustelussa, jonka Diakonissalaitos järjesti liikkuvan väestön päiväkeskuksessa Hirundossa.

Keskusteluun osallistuivat myös Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Pentti Arajärvi, europarlamentaarikko Heidi Hautala, Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Olli Holmström, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Juha Rintamäki ja apulaispormestari Sanna Vesikansa.

Romanit ovat Euroopan suurin ja syrjityin vähemmistö. Suomessa asiasta herättiin keskustelemaan kymmenisen vuotta sitten, kun kaupunkien katukuvassa alkoi näkyä Bulgariasta ja Romaniasta tulleita romaneja kerjäämässä.

Romanit lähtevät Länsi-Euroopan kaduille viimeisenä keinonaan. Heitä syrjitään kotimaissaan työmarkkinoilla niin, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta tienata elantoa itselleen ja lapsilleen.

”Romanien syrjintä on koko Euroopan yhteinen ongelma. Suomella on seuraavana EU-puheenjohtajamaana tilaisuus nostaa tämä kysymys esille ja saada muutos aikaan. Tarttukaa tähän tilaisuuteen!” sanoo Eurodiaconia-järjestön pääsihteeri Heather Roy.

Romanien syrjintä alkaa jo koulussa

Roy korostaa, että poliittiset puheet eivät riitä – on myös toimittava. Hän muistuttaa, että romanit täytyy ottaa mukaan keskusteluun, kun heidän asioistaan puhutaan.

Kokemusasiantuntijoiden kuuleminen on tärkeä osa Helsingin kaupungin, seurakuntayhtymän ja Diakonissalaitoksen yhteistyötä romanien aseman parantamiseksi.

Hirundon keskustelussa kokemuksistaan kertoi Lenuta Stoica, joka tuli Romaniasta Suomeen 2010. Hän on myynyt Iso numero -lehteä mutta joutunut myös kerjäämään. Stoicaa haastatteli ja tulkkasi Diakonissalaitoksen asiantuntija Anca Enache.

Stoican suurin toive on päästä rakentamaan kotimaahansa talo, jossa on esimerkiksi kunnallistekniikka. Tämänkaltaiset välttämättömyydet puuttuvat Romaniassa monilta romaneilta, koska heille ei myönnetä asianmukaisia lupia rakentamiseen.

Romaneilta evätään usein myös toimeentulotuki sillä perusteella, ettei heillä ole virallista osoitetta. Kun heitä ei huolita töihinkään, ei mitään tulonlähdettä ole.

Stoica kertoo, että syrjintä alkaa jo koulussa.

”Opettaja sanoo 10-vuotiaalle pojalleni, että hänen vaatteensa eivät ole riittävän hienot kouluun, vaikka ne ovat puhtaat ja ehjät. 5-vuotias tyttäreni taas on vaihtanut romanikielen romaniaan, koska hän on jo oppinut, että on huono asia puhua ’mustalaiskieltä’.”

Sektorit ja rajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan lisää

Pentti Arajärvi muistuttaa, että ihmisarvoinen elämä on jokaisen subjektiivinen oikeus. Tämän vuoksi romaneja on autettava myös ruohonjuuritasolla, juuri nyt.

Arajärvi ja Sanna Vesikansa toteavat, että Helsingissä on jo tehty paljon esimerkiksi paperittomien terveydenhuollon eteen, mutta paljon on vielä tehtävä.

Oikeus peruskoulun käymiseen kuuluu Suomessa myös paperittomille. Jotta romanit saisivat itselleen pysyvän toimeentulon ja pääsisivät osaksi yhteiskuntaa, heille on tarjottava mahdollisuuksia jatkokoulutukseen ja työuran kehittämiseen.

Enache pitää tärkeänä, että Helsingissä kunta ja kirkko ovat yhdessä tehneet työtä romanien tilanteen muuttamiseksi ja että työllä on myös eurooppalainen ulottuvuus. Hirundossa on päivittäin tilanteita, joissa tarvitaan asiointiapua Romanian viranomaisten kanssa.

Hirundo tarjoaa romaneille sosiaalista tukea ja edistää syrjimättömyyttä ja osallisuutta, mutta on vielä tekemistä, ennen kun romanien ihmisoikeuksia toteutetaan konkreettisesti ja kokonaisvaltaisesti Suomessa ja Euroopassa.

Stoica ja Enache haastavat romanijärjestöt ja muut kansalaisjärjestöt mukaan auttamaan.

”Se, että suomalaiset asettuvat seisomaan Itä-Euroopasta tulleiden romanien rinnalle, edistää ennakkoluulojen hälvenemistä”, Enache sanoo.

Kuinka voimme auttaa perheitä yhteydenpidossa?

Keskeinen osa romanikysymystä Suomessa on asunnottomuus. Esimerkiksi Helsingissä asunnottomat romanit pääsevät talvella hätämajoitukseen, mutta kesällä monet heistä nukkuvat leireissä, joiden oloja Enache kuvailee järkyttäviksi. Lisää majoitusratkaisuja tarvitaan.

Sanna Vesikansa muistuttaa, että romaneilla on lapsia, vaikka heitä ei leireissä näy.

”Suomessa emme antaisikaan lasten asua kaduilla. Jossain näiden romanien lapset kuitenkin ovat, ja he ovat kaukana vanhemmistaan. Voisimmeko tehdä jotain auttaaksemme perheitä pitämään yhteyttä?” Vesikansa kysyy.

Vesikansan ehdotus kerää kannatusta pyöreän pöydän ääressä. Samoin Sirpa Pietikäisen ajatus siitä, että liikkuvalle väestölle pitäisi taata virallinen asema koko Euroopassa.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että romanikysymyksen on näyttävä ja kuuluttava Suomen EU-puheenjohtajakaudella. Romanien ihmisoikeudet ovat asia, jota pöydän äärestä lähdetään edistämään.

Teksti: Anu Räsänen
Kuvat: Samuli Skantsi

Kannattaa lukea myös Tuija Åstedtin blogi


Helsingin Diakonissalaitos tekee Romaniassa työtä, jotta romanilapset ja -nuoret pääsevät kouluun ja saavat ammatin. Koulutus antaa turvatumman elämän. Lahjoita ja auta romaneja heidän omassa kotimaassaan!

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: