Selviämme tästä yhdessä – Ilkka Kantola valaa uskoa huomiseen

8.4.2020

Joudumme olemaan eristettyinä toisistamme, ja tämä jättää meihin erilaisia jälkiä. Ilkka Kantola valaa kuitenkin uskoa huomiseen; maailma ei ole loppumassa eikä matkamme kulje pimeään loputtomasti. Diakonissalaitoksen tehtävä on vahvistaa kaikkein haavoittuneimmassa asemassa olevia ja rakentaa selviytymisen polkuja. 

Ilkka Kantola, henkilökuva.

 

Diakonissalaitos perustettiin 1867 ja se aloitti toimintansa kulkutautisairaalana. Ensimmäinen potilas sairasti lavantautia. Suomessa väestö oli alttiina kulkutaudeille katovuosien ja nälän aiheuttaman monenlaisen puutteen vuoksi. Kulkutautisairaala aloitti kärsimyksen pimeyden keskellä ja teki tilaa valolle nojautuen arvoihinsa ja ammattitaitoisiin ja sitoutuneisiin työntekijöihinsä.

Tänä keväänä enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan on pandemiaksi laajentunut koronavirus tehnyt meistä kohtalotovereita kaikkialla maailmassa. Mistä me olemme huolissamme, mitä me pelkäämme ja mitä vastaan me ponnistelemme, on sama kaikkialla maailmassa nyt.

Saman kohtalon jaamme myös siinä, miten joudumme muuttamaan jokapäiväistä elämäämme tässä taistelussa. Viranomaiset tekevät päätöksiä terveysalan asiantuntijoiden ja tutkijoiden jakaman uusimman tiedon perusteella. Arkielämällemme asetetaan poikkeuksellisia rajoja, ohjeita ja sääntöjä. Tartuntatautia torjuessamme joudumme kauas toisistamme. On pakko suostua siihen, että meidät eristetään.

Ihmiset kokevat eristäytymisen eri tavalla

Eristettynä elämisen seuraukset ovat monenlaiset. Jollekin se merkitsee joutumista vastentahtoiseen yksinäisyyteen. Etätyö voi merkitä eroon joutumista ainoista ihmissuhteista. Tämä on kova paikka. Jollekin toiselle eristäytyminen merkitsee perhe-elämän ja parisuhteen tiivistymistä. Tämä on joillekin iloinen asia. Toisille tämä tarkoittaa ahdistuksen ja pelon kasvamista. Koti tuntuu liian pieneltä ihmissuhteissa ja ihmisissä olevien vaikeuksien siihen mahtua.

Etätyö ja koulutyön muuttuminen etäopiskeluksi ovat kotona työtätekeville ja koulutyötä ohjaaville vanhemmille kuormittava yhdistelmä. Perheissä kehitetään erilaisia selviytymismalleja. Kokemuksia jaetaan sosiaalisen median kautta. Hyvä niin. Kaikki tiedämme, että tästä kriisistä tullaan ulos toisina kuin siihen jouduttiin. Tämä jättää meihin jäljen. Lapsille ja nuorille tästä tulee mieleen jäävä sukupolvikokemus. Syntyy uusia vahvuuksia, mutta myös uudenlaisia haavoja.

Aineelliset ja henkiset voimavarat ovat kodeissa erilaisia. Samoin on yksilöiden kohdalla. Meidän tehtävämme Diakonissalaitoksella on vahvistaa niitä perheitä ja yksilöitä, ikään katsomatta, jotka ovat kaikkein haavoittuneimmassa asemassa yhteiskunnassamme. He ovat kovimmilla myös tässä tilanteessa. Heidän yksinäisyytensä ja eristyksiin joutumisensa sisältää eniten riskejä.

Elämä alkaa kantaa jälleen

Tässä maailmanlaajuisessa, ihmisiä yhdistävässä kriisissä meillä on mielekäs ja merkityksellinen tehtävä. Olemme siinä joukossa, joka rakentaa selviytymisen polkua ulos tästä ahdistuksen paikasta. Toinen ihminen, lähimmäinen, jolla on taito olla läsnä, kuunnella ja kestää toisen tuska, on parasta mitä voimme antaa ahdistuneelle ja pelkäävälle. Tämän me osaamme tehdä myös puhelimella ja digivälitteisesti. Kiitos, että tartutte luuriin!

Tiedämme, että maailma ei ole loppumassa. Tiedämme, että matka ei loputtomasti kulje kohti pimeää. Pimeimmän hetken jälkeen valo alkaa lisääntyä. Koittaa aamu. Uusi päivä, jossa yön pelot kaikkoavat ja tunnet elämän kantavan jälleen. Saapuu päivä, jolloin uteliaisuutesi herää ja katsot tulevaisuuteen luottavaisesti. Ja tämä ilo on silloin yhteinen, yli maiden ja rajojen ulottuva. Meitä, koko ihmiskuntaa yhdistävä ilo.

Hyvää juhla-aikaa pääsiäisenä 2020!

 

Kirjoittaja Ilkka Kantola työskenteli Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana kirjoittaessaan blogin huhtikuussa 2020. Hänet nimitettiin sittemmin Diakonia ja sosiaalinen vastuu -toimialan johtajaksi.

 

 

Myös nämä voisivat kiinnostaa sinua: