Turvapaikanhakijat tarvitsevat kolmea T:tä: turvaa, toivoa ja toimeliaisuutta

Suomella pitää tulevalla hallituskaudella olla rohkeutta tehdä sekä ihmisarvoa että taloudellista hyvinvointia tukevia päätöksiä. Siihen kuuluu myös maahanmuuttopolitiikka, joka ehkäisee toivottomuutta ja toimettomuutta ja vastaa kasvavaan työvoiman tarpeeseen.

Ulkomaalaistaustaisten ihmisten tekemät rikokset nousevat aika ajoin esille mediassa. Rikollisista teosta pitää seurata asianmukainen rangaistus ja oikeusvaltiomme huolehtii siitä.

Mutta mitä voisimme tehdä toisin, jotta vastaavilta tapauksilta vältyttäisiin tulevaisuudessa? Ratkaisu ei ole se, että laitamme rajat kiinni – päinvastoin maahantulijoita tarvittaisiin Suomessa kipeästi lisää. Hyvinvointimme säilyttäminen tarvitsee lisää tekijöitä.

Ensin kuntoon laitettava T numero 1: turvallisuus

Vaikka vain pieni osa rikoksen tekijöistä on tänne tulleita turvapaikanhakijoita, tapaukset ovat saaneet monet moittimaan tulijoita juuri siitä, että rikollisilla teoilla aikaansaadaan turvattomuutta. Mutta turvallisuuden tunnetta tarvitsevat myös tänne tulleet. Turvallisuus on mm. uuden oppimisen perusta.

Neuropsykologinen tietämys kertoo, että turvattomana ihmisen on vaikea säädellä tunteitaan ja käyttäytymistään. Muistitoiminnot ja sosiaaliset taidot toimivat puutteellisesti. Mikään ei tahdo pysyä mielessä. Silloin oppiminen – ja myös kotoutuminen ja kotiutuminen – hidastuvat tai jopa estyvät.

Siksi ensimmäinen asia, johon meidän pitäisi kiinnittää huomiota, on se, että pystyisimme luomaan tänne tulleille turvallisuutta. Luottamusta tulevaisuutta kohtaan.

Toinen T: Toivo

Turvallisuuden lisäksi tarvitaan toivoa. Filosofi Jari Ehrnrooth kutsuu toivoa mahdolliseen kohdistuvaksi intohimoksi. Tuon mahdollisen olisi oltava jotain rakentavaa, jotta intohimo ei kohdistu toivon puutteessa mihinkään tuhoavaan.

Olen työssäni Helsingin Diakonissalaitoksella päässyt lähituntumasta seuraamaan turvapaikkaprosessissa olevia sekä myös kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä ja heidän käyttäytymistään. Mitä pitempi hakuprosessi on – saatikka jos päätös tulee kielteisenä – sitä helpommin näistä ihmisistä alkaa välittyä vaikutelma, ettei millään ole mitään väliä.

Kun mikään ei näytä mahdolliselta, ihminen ei voi suhtautua intohimoisesti mihinkään omaa tulevaisuuttaan koskevaan. Tällainen epätoivo ei johda mihinkään hyvään. Tarvitaan siis uskoa ja toivoa tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Kolmas T: toimeliaisuus – ensimmäisestä päivästä alkaen

Mahdollisuuksien näkeminen johtaa toimeliaisuuteen, joka on kolmas tärkeä T.

Tietoyhteiskunnassa vaihtoehdot ovat vähissä kaikilla sellaisilla nuorilla, joiden akateemiset taidot ovat heikot. Ammatit, joissa pärjää tekemällä ja käden taidoilla, ovat vähenemässä. Samaan aikaan kuulemme esimerkiksi vanhustenhuollosta ikäviä uutisia; erilaisia käsipareja tarvitaan mm. sinne kipeästi lisää. Juuri sieltä, tai muualta, meidän pitää osoittaa maahantulijoille päivästä yksi alkaen tekemistä, jolla on joku merkitys.

Kotoutuminen, uuden oppiminen ja tekemisen mahdollisuus pitää tarjota kaikille tulijoille. Meidän ei pidä ajatella kuten nyt, että ensin tarvitaan varmuus siitä, saako ja haluaako, maahantulija lopulta jäädä maahan.

Kaikkiin maahantulijoihin pitäisi panostaa, koska se on paitsi ihmisarvoista kohtelua myös toivottomuuden ennaltaehkäisyä. Toivottomuuden, jonka seurannaisvaikutukset ovat haitallisia – sekä kokijalle itselleen ja mahdollisesti myös muille. Kun annamme tulijoille toivoa, tarjoamme heille inhimillistä käyttövoimaa. Jos toivoa ei ole, mahdollisina näyttäytyvät vaihtoehdot löytyvät ihan vääristä suunnista.

Tulijoiden työnteon edellytyksiä pitää parantaa ja työllistymistä helpottaa

Turvapaikkaprosessia täytyy siis muuttaa niin, että Suomeen tulleiden toimeliaisuuteen panostetaan heti.

Turvapaikanhakijoiden nopeaan työllistymiseen tarvitaan uusia työluparatkaisuja sekä yhteistyötä työnantajien kanssa. Heidän pitää päästä nopeasti työkokeiluihin ja työharjoitteluihin. Toimeliaisuus on parasta haittojen ennaltaehkäisyä. Se edesauttaa kotoutumista ja lisää suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemusta.

Lisäksi toimeliaisuus on ihmisarvoisen kohtelun ytimessä – turhautuminen ei johda mihinkään hyvään, kenenkään osapuolen kannalta.

Kirjoittaja Tuija Åstedt työskenteli Diakonissalaitoksen Globaali vastuu ja lähimmäisyys -palvelualueen johtajana kevääseen 2022. Hän on nykyisin Diakonissalaitoksen palveluliiketoiminnan Rinnekodit palvelualuejohtajana.

Artikkeli on julkaistu 6.3.2019. Sitä on päivitetty maaliskuussa 2023.