Uskalla nähdä vapaaehtoinen

Vapaaehtoistoiminnassa on totuttu ajattelemaan, että toiset ihmiset ovat iso osa sitä kokemusta joukkoon kuulumisesta, jonka toiminta voi parhaimmillaan tarjota. Joukko voi koostua vapaaehtoisista itsestään tai vaikkapa yhteisöruokailun kävijöistä, työntekijöistä ja vapaaehtoisista yhteensä.

Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen toisten ihmisten taholta saa usein aikaan mielihyväntunteita. Se liittyy perustavanlaatuiseen tarpeeseemme yhteyteen ja toveruuteen muiden ihmisten kanssa. Ihmiselle on ominaista tarve kuulua sosiaaliseen verkostoon, jossa välitetään toisista. Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy yhdessä tekemisen ja toimimisen kautta. Sillä nähdään myös olevan suuria vaikutuksia hyvinvointiin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tiedetään myös pidentävän elinikää.

Vapaaehtoisten keskinäisen yhteenkuulumisen lisäksi vapaaehtoistoiminta voi toteuttaa myös toista hyvin tärkeää ja ihmiselle tyypillistä ominaisuutta, itsensä toteuttamista. Erik Allardtin hyvinvointiteorian mukaan itsensä toteuttamista määrittää se, mitä ihminen on suhteessa yhteiskuntaan. Tämä kokemus muodostuu arvonannosta, korvaamattomuudesta, poliittisista resursseista ja vapaa-ajan toiminnasta.

Vapaaehtoinen toteuttaa itseään

Usein ajatellaan, että ihmiset tekevät asioita tavoitellakseen omaa onnellisuuttaan. Vapaaehtoistoiminta tuo esiin kuinka myös toisen onnellisuuden mahdollistaminen voi olla yksilön toiminnan päämäärä. Vapaa-ajan tekeminen on itsensä toteuttamista, joka toimii resurssina myös oman hyvinvoinnin lisäämiselle. Itsensä toteuttamisen tavat ja kuuluminen yhteiskuntaan kertoo lisäksi niistä arvoista, joita kullakin ihmisenä on. Vapaa-ajan toimintaa valikoidaan, tietoisesti ja välillä tiedostamatta, itselle tärkeiden arvojen perusteella. Toisinaan sellaisten, joiden toteuttamiselle ei jää tilaa esimerkiksi työelämässä.

Vapaaehtoisen valinnat kertovat hänestä itsestään enemmän kuin ehkä ymmärrämme. Yksilön halu toimia vapaaehtoisena jossain tietyssä yhteisössä on paljon muustakin kuin sopivasta tehtävästä kiinni. Se kertoo halusta sitoutua juuri kyseisestä yhteisöstä välittyvään mielikuvaan, ehkä jopa sen arvoihin jos vapaaehtoinen on näihin tarkemmin perehtynyt. Se kertoo halusta toteuttaa itseään juuri tämän yhteisön osana. Se kertoo, että tämä yhteisö on hänelle näkyvä ja sen kohderyhmä sekä tekemä työ tärkeäksi tunnistettua. Se kertoo, että kyseinen vapaaehtoinen haluaa olla osa juuri tätä joukkoa ja tämän yhteisön tavoitteita.

Tässä on syy, miksi jokaisen yhteisön, jonne vapaaehtoiset tiensä löytävät tulisi olla ylpeitä itsestään ja onnellisia vapaaehtoisistaan. Yhteisönne työ on tunnistettu tärkeäksi, teidät on nähty, te olette haluttu! Nyt on aika tunnistaa ja tunnustaa vapaaehtoiset koko yhteisönne tärkeäksi osaksi, vaalia ja kuulla heitä sekä tunnistaa heidät joukkoonne kuuluvaksi.

Kirjoittaja Saara Simonen työskentelee Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnassa.  Hän oli Kanssalan projektipäällikkö 2018-2021.

Kanssalan toiminta on päättynyt. Diakonissalaitoksella toimi vuosina 2018–2021 Kanssala-hanke, jossa lisättiin helsinkiläisten mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistoimintaan. Toimintaa rahoitti sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.

Artikkelia on päivitetty joulukuussa 2021.