Vammaispalvelulain muutos tulee – huomioitamme lakiluonnokseen

Diakonissalaitoksen lakiasiainjohtaja Pirkka Saarinen ja liiketoimintajohtaja Leila Rutanen pohtivat uudistuvaa vammaispalvelulakia. Artikkeliin on nostettu muutamia huomioita, joita Diakonissalaitos on esittänyt lausunnossaan. Erityisenä huolena on yhdenvertaisuus.

Vammaispalvelulaki uudistuu – Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on, että vammaisten henkilöiden yksilölliset tarpeet otetaan jatkossa paremmin huomioon. Lakiesityksen lausuntokierros on päättynyt ja eduskunta käsittelee sen syksyllä 2022. Uudistunut vammaispalvelulaki tullee voimaan 1.1.2023 ja uudet erityistä osallisuuden tukea ja tuettua päätöksen tekoa koskevat säädökset vasta 1.1.2025. Mutta hyvinvointialueet saanevat siirtymäaikaa uuden lain toteuttamiseen.

Alkuvaiheessa päätösten muuttaminen uuden lain mukaisiksi vaatii paljon taloudellisia- ja henkilöstövoimavaroja. Tämän vuoksi uudet erityistä osallisuuden tukea ja tuettua päätöksentekoa koskevat säännökset tulevat voimaan vasta 1.1.2025. Annoimme oman lausuntomme lakiluonnokseen. On hyvä, että vammaispalvelulakia, kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia ja muuta sosiaalihuollon lainsäädäntöä tarkastellaan ja sen uudistamisessa huomioidaan yhteiskunnan muutokset, asiakkaiden ja palvelutuottajien näkökulmat. Lakiesitys sisälsi paljon tulkinnanvaraisuutta ja se nosti esiin, miten tärkeää on täsmällisesti, ymmärrettävästi ja selkokielellä määritellä eri asiat. Jo se itsessään lisäävät lain mahdollisuutta toteutua yhdenvertaisesti. Tässä muutamia huomioita, joita mm. toimme esille lausunnossamme.

Täsmälliset kriteerit kenelle palvelut kuuluvat

Kunnan on järjestettävä erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat palvelut ja tukitoimet määrärahoista riippumatta, jos henkilö täyttää kriteerit palvelun tai tukitoimen saamiseksi. Olemme huolissamme kuka jatkossa palvelua lopulta saa, sillä lakiluonnoksessa sanotaan epämääräisesti, että palvelun saamisen edellytyksenä on, että henkilö ”välttämättä” tarvitsee kyseistä palvelun. Tämä sanamuoto jättää varsin paljon harkinnanvaraa asiasta päättävälle taholle, eikä lakitekstin pohjalta ole mahdollista selvittää, milloin edellytys täyttyy. Tämä tulee johtamaan väistämättä siihen, että erilaisia palveluja tarvitsevilla henkilöillä on epäyhdenvertainen kohtelu päätöksentekijän mukaan.

Lisäksi lakiluonnoksessa on ikään liittyviä viittauksia, joita tulisi täsmentää. Esimerkiksi mitä tarkoitetaan työikäisellä vammaisella henkilöllä, jolla on oikeus päiväaikaiseen toimintaan. Entä voiko ikääntyneen henkilön siirtää 75 vuoden iässä vanhuspalveluiden piiriin, vaikka kehitysvammaisuuden vuoksi se ei ole hänelle tarkoituksenmukainen palvelu. Lisäksi lakia sovellettaessa tulisi osata huomioida, että vammaisen lapsen kehitystaso voi poiketa huomattavasti kalenteri-iästä.

Toivomme, että lakiin tulisi täsmälliset kriteerit kenelle mikäkin palvelu kuuluu. Ellei näin tehdä, niin muutoksenhakuprosessien lukumäärä tulee lisääntymään varmasti.

Miten taataan yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu eri hyvinvointialueilla?

Vammaispalvelulakia pitää tarkastella myös yhdenvertaisuuden ja syrjimättömän kohtelun näkökulmasta. Kun pykälistä ei selviä tarkkarajaisesti millä edellytyksin vammaisella henkilöllä on palveluun oikeus, voi tämä johtaa esimerkiksi siihen, että subjektiivisista oikeuksista tuleekin järjestävän tahon taloudellisesta tilanteesta riippuvaisia. Esimerkiksi eri hyvinvointialueiden taloudelliset tilanteet voivat vaihdella ja erota toisistaan, jolloin taloustilanne saattaa vaikuttaa päätöksentekoon vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden kustannuksella.

Toivomme selkeämpää ilmaisua myös, millä perusteella palvelun muoto valikoituu. Esimerkiksi valmennus, lyhytaikainen huolenpito ja päiväaikainen toiminta ovat palveluja, jotka voidaan toteuttaa henkilökohtaisena tai ryhmässä annettavana palveluna, lähi- tai etäpalveluna taikka osana muuta palvelua. Lakiesityksen sanamuoto mahdollistaa sen, että useita palveluita voidaan yhdistää keinotekoisesti eikä useita erityispalveluita tarvitseva vammainen henkilö tosiasiassa saa kaikkia tarvitsemiaan palveluita siinä muodossa, joka vastaisi hänen tarpeisiinsa riittävällä tavalla.

Uudet palvelut, erityinen osallisuuden tuki ja tuettu päätöksenteko voisivat toimia yhdenvertaisuutta edistävinä palveluina, mikäli niiden saamisen kriteerejä tarkennettaisiin ja mahdollisesti myös väljennettäisiin mm. tilanteissa, joissa vammaisella henkilöllä ei ole hoidollisuuden vuoksi oikeutta henkilökohtaiseen apuun, mutta hän voi ilmaista tahtonsa itsenäisesti tai tuettuna. Yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutuminen on varmistettava! Haasteeksi soveltamiskäytännössä voi muodostua osaamisen riittävyys, kun lain soveltamisalaan kuuluu hyvin erilaisia henkilöitä erilaisin tarpein, taustoin ja diagnoosein. Kun tavoitteena on turvata vammaiselle henkilölle yhdenvertaiset palvelut riippumatta siitä, minkälaista apua tai tukea hän tarvitsee ja missä hän asuu, kohdistuu palvelunjärjestäjään merkittävä osaamispaine.

Osallisuutta ja osallistumista tukevia palveluita

Uudistetun vammaispalvelulain tarkoituksena on mm. toteuttaa vammaisen henkilön osallisuutta ja osallistumista tukevia palveluja. Itse säädösteksti asettaa kuitenkin niin korkeat ja lisäksi tulkinnanvaraiset kriteerit osallisuutta tukevien palveluiden saamiselle, että tavoitteen saavuttamista on pidettävä epätodennäköisenä. Mm. erityinen osallisuuden tuki ja tuettu päätöksenteko uusina palveluina voisivat sinänsä tukea osallisuutta yhteiskunnassa.

On vaarana, että henkilökohtaisen avun ulkopuolelle jäisivät ne henkilöt, joiden osallisuuden toteutuminen vaatii kaikkein eniten apua ja tukea, ja jotka ovat kaikkein suurimmassa vaarassa syrjäytyä. Lakiesityksessä on ehdotus uudesta erityisen osallisuuden tuen palvelua, jossa voitaisiin paremmin ottaa huomioon juuri heidän erityiset tarpeensa tukihenkilöä valittaessa, ja me kannatamme tätä. Tämä edistäisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien erityisesti sellaisten vammaisten henkilöiden osallistumisen oikeuksia, joilla olisi kognitiivisia ongelmia tai suuria kommunikointiin liittyviä ongelmia.

Vammaisen henkilön osallistumisen edellyttäminen palvelutarpeen arviointiin ja asiakasprosessiin ylipäänsä edistää osallisuutta ja on erittäin kannatettava. Lain tulee taata myös tuettu päätöksenteko ja oikeus soveltuvan kommunikaatiokeinon käyttöön.

Mielestämme on hyvä, että lakiesityksessä otetaan kantaa myös tuettuun päätöksentekoon palveluna, mutta se kaipaisi mielestämme täsmennystä. Lakiesityksen mukaan kyse on tuesta omien valintojen tekemiseen elämän merkittävissä päätöksentekotilanteissa. Mitkä ovat elämän merkittäviä päätöksentekotilanteita? Entä mitkä asiat ovat asiakkaille vaikeita asioita ymmärtää, johon tukea tarjotaan palveluna? Epämääräinen ilmaisu ”vaikea asia” on tulkinnanvarainen ja tulisikin poistaa säädösteksteistä. Näemme myös tarpeelliseksi täsmentää, miten voidaan varmistaa luotettava tuki, esimerkiksi millaisella koulutus- ja kokemustaustalla voisi tarjota tuettu päätöksenteko -palvelua.

Kirjoittajat Pirkka Saarinen toimii Diakonissalaitoksen konsernin lakiasiainjohtajana ja Leila Rutanen sote-palvelujen liiketoimintajohtajana.