peruskoulu

Markus palasi peruskouluun ja yhteiskuntaan

Markus jätti nuorena koulun kesken, käytti päihteitä ja teki rikoksia. Nyt hän on päättänyt saada itselleen ammatin. Sitä ennen on kuitenkin suoritettava loppuun sekä peruskoulu että vankeusrangaistus.  

Jos Markuksesta voi jotakin sanoa, niin ainakin sen, että hän on miettinyt. Miettinyt, miksi elämä lähti rikkinäisille raiteille, miksi hänestä tuli katkera ja miksi hän ei kokenut kuuluvansa yhteiskuntaan.

Miettimiseen on ollut aikaa. Viimeiset 20 vuotta Markus on oikeastaan vain käyttänyt päihteitä, tehnyt rikoksia ja istunut vankilassa. 

Kaikki alkoi lastenkodista, joka ei antanut pojalle parasta mahdollista pohjaa. Koulu meni jo ala-asteella heikosti ja päihteet tulivat kuvioihin 13-vuotiaana. Yhdeksännellä luokalla hän jätti peruskoulun kesken. Mutta ei Markus syytä lapsuuttaan, sillä toisinkin olisi voinut mennä. 

”Mun veli eli ihan samanlaisen lapsuuden, mutta se on pystynyt hankkimaan itselleen ammatin ja elämään normaalisti. Se on vaan, kun me ihmiset ollaan luonteeltamme erilaisia. Et jotkut on herkempiä, jotkut kestävät enemmän”, Markus sanoo.

Vuosi sitten Markus alkoi suorittaa vankeusrangaistusta Suomenlinnan avovankilassa. Silloin tuli tunne, että jotain pitäisi tehdä. ”Kai sitä piti käydä niin pohjalla, että kyllästyin mun elämäntapaan.” 

Markus ei halunnut, että vapauduttuaan ajautuisi takaisin vanhaan, tuttuun tyyliinsä. 

”Puhuin opon kanssa, että haluan opiskella autonasentajaksi. Koska hakuja ei ollut käynnissä, päätimme, että tulisin ensin Sovintoon perusopetukseen”, Markus kertoo. 

Rötökset vaihtuivat pulpettiin

Helsingin Diakonissalaitoksen peruskoulussa kesken jääneet tai kokonaan puuttuvat perusopinnot voi suorittaa loppuun. Opintopolkuja on useita, ja esimerkiksi Markus käy Sovinnon vaihtoehtoista peruskoulua. Se tarkoittaa, että perusopintojen lisäksi hän pääsee pari kertaa viikossa työkokeiluun autoalalle. Opiskelu tapahtuu pienessä ryhmässä mutta on yksilöllistä. Kaikki tekevät omaan tahtiinsa.  

”Kun ei oo koskaan saanut peruskoulua suoritettua loppuun, niin onhan tääkin aika haasteellista. Opiskelu täällä ei kuitenkaan ole jäykkää, vaan meillä saa pitää taukoja, kun tarvii. Pienessä luokassa saa yksilöllistä ohjausta ja opettaja istuu vaikka vieressä”, Markus kertoo.  

Koulu on auttanut myös muuhun elämään, kuten säännöllisen päivärytmin ylläpitämiseen. Markuksesta on alkanut tuntua, että hän on pääsemässä takaisin yhteiskuntaan. Se tuntuu hyvältä. 

”Vaimo kysyi multa pari vuotta sitten, että eksä tunne ketään siviilistä, siis sellaisia, jotka ei rötöstele tai pyöri päihteiden ympärillä. Täällä mä oon oppinut tuntemaan. Koulu ja seurakunta on tuonut mut takas tänne normaaliin elämään, mikä ilman näitä se ei olis ollut mahdollista.” 

Markus käy peruskoulua joulukuuhun asti. Sen jälkeen hän aikoo jatkaa autonasentajaksi. Vapaa-ajallakaan ei ole puutetta tekemisestä. Markuksella ja hänen vaimollaan on tarhaikäinen lapsi, ja lisäksi Markuksella on kolme jo aikuista lasta. 

”Mulle on ollut tärkeää, että mun lapset käy kaikesta huolimatta peruskoulun loppuun. Ja niin ne on myös tehnyt.” 


 

Markus jätti nuorena koulun kesken, käytti päihteitä ja teki rikoksia. Nyt hän on päättänyt saada itselleen ammatin. Sitä ennen on kuitenkin suoritettava loppuun sekä peruskoulu että vankeusrangaistus. 

Jos Markuksesta voi jotakin sanoa, niin ainakin sen, että hän on miettinyt. Miettinyt, miksi elämä lähti rikkinäisille raiteille, miksi hänestä tuli katkera ja miksi hän ei kokenut kuuluvansa yhteiskuntaan.

Miettimiseen on ollut aikaa. Viimeiset 20 vuotta Markus on oikeastaan vain käyttänyt päihteitä, tehnyt rikoksia ja istunut vankilassa.

Kaikki alkoi lastenkodista, joka ei antanut pojalle parasta mahdollista pohjaa. Koulu meni jo ala-asteella heikosti ja päihteet tulivat kuvioihin 13-vuotiaana. Yhdeksännellä luokalla hän jätti peruskoulun kesken. Mutta ei Markus syytä lapsuuttaan, sillä toisinkin olisi voinut mennä.

”Mun veli eli ihan samanlaisen lapsuuden, mutta se on pystynyt hankkimaan itselleen ammatin ja elämään normaalisti. Se on vaan, kun me ihmiset ollaan luonteeltamme erilaisia. Et jotkut on herkempiä, jotkut kestävät enemmän”, Markus sanoo.

Vuosi sitten Markus alkoi suorittaa vankeusrangaistusta Suomenlinnan avovankilassa. Silloin tuli tunne, että jotain pitäisi tehdä. ”Kai sitä piti käydä niin pohjalla, että kyllästyin mun elämäntapaan.”

Markus ei halunnut, että vapauduttuaan ajautuisi takaisin vanhaan, tuttuun elämäntapaansa.

”Puhuin opon kanssa, että haluan opiskella autonasentajaksi. Koska hakuja ei ollut käynnissä, päätimme, että tulisin ensin Sovintoon perusopetukseen”, Markus kertoo.