Retriitit Kokoukset Juhlat

Tilaa uutiskirjeemme

Heponiemen kuulumiset ja tarjoukset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje

Heponiemen vaiheita

Heponiemen asutus alkoi 1900-luvun alussa. Heponiemen löysi maisteri I. K. Inha, joka rakennutti niemeen ensimmäisen mökin, Maisterin tuvan.

Vuonna 1904 kamreeri Juho Ennola (1836–1914) osti Heponiemen vanhuudenkodiksi itselleen ja vaimolleen Hildille. Alkuperäinen päärakennus valmistui vuonna 1904. Alueelle rakennettiin myös talousrakennuksia, sauna sekä myöhemmin leskeyskoti Iltala sille, joka puolisoista eläisi kauemmin.

Ennolat olivat lapsettomia, mutta perheeseen kuului vakiovieraana kirjailija, kansanedustaja Hilda Käkikoski sekä kaksi pikkutyttöä, Laina ja Aili Lappalainen.

Heponiemi lahjoitetaan Diakonissalaitokselle

Ennolat olivat tutustuneet Diakonissalaitoksen toimintaan Helsingissä asuessaan. Erityisen läheiset suhteet olivat diakonissa Hanna Masaliniin. Juho ja Hildi Ennola lahjoittivat Heponiemen Helsingin Diakonissalaitokselle 26.8.1912 päivätyllä lahjakirjalla. Lahjoittavat eivät asettaneet toiminnalle ehtoja, mutta pidättivät itselleen tilan hallintaoikeuden elinajakseen.

Kamreeri Ennola kuoli 1914 ja tuolloin Hildi tarjosi päärakennusta laitoksen käyttöön hyväntekeväisyystoimintaan. Diakonissalaitoksen koulukoti eli talouskoulu tyttöjä varten aloitti toimintansa keväällä 1916.

Heponiemen päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1917. Talouskoulu toimi Iltalassa. Samana vuonna Diakonissalaitos osti alueella sijaitsevan huvilan, vuonna 1908 rakennetun Kivirannan, jossa rouva Ennola asui viitenä kesänä. Sen jälkeen Kivirantaa vuokrattiin 17 vuoden ajan kesähuvilaksi perheille ja sittemmin yksinäisille naisille ja diakonissoille. Kodinhoitokoulun toiminta loppui vuonna 1923, jolloin rouva Ennola muutti asumaan Iltalaan takaisin. Hildi Ennola kuoli vuonna 1929.

Sisarten kesäkotina

Vuonna 1929 Heponiemestä tuli diakonissojen eli sisarten kesäkoti. Myöhempinä vuosina sisaret rakennuttivat alueelle pieniä, 1–5 hengen kesämökkejä, joita on vielä käytössä 6. Sodan aikana Heponiemessä asui kaksi Karjalasta tullutta siirtolaisperhettä sekä sotaa paossa olevia sisaria. Sodan aikana Heponiemi oli myös turvapaikka joukolle inkeriläisiä pakolaisia.

1950-luvulla keskusteltiin Heponiemen osittaisesta rauhoittamisesta. Asian esitti Diakonissalaitoksen johtokunnalle luonnonsuojeluvalvoja, tohtori Reino Kalliola. Hän toteaa lausunnossaan, että Heponiemen alueella on pieni yhtenäinen, meidän oloissamme harvinainen tammimetsikkö. Lisäksi alueella kasvaa pähkinäpuita ja metsälehmuksia sekä lehtokasvillisuutta, joka tarjoaa hyvän näytteen ko. kasviyhdyskunnista. Sittemmin tammimetsikkö rauhoitettiin.

1950-luvun lopulla herätettiin ajatus Heponiemestä lomakotina. Silloin rakennettiin Ennola, joka sai nimensä paikan lahjoittajien mukaan. Ennolassa oli majoitus- ja oleskelutilat 12 henkilölle.

Leirejä ja koulutustoimintaa

Vähitellen sisarten määrä supistui, ja talvisin Heponiemessä oli vähän lomanviettäjiä. Kesäisin pidettiin joitakin rippikoululeirejä. Mutta aika ajoin talo oli tyhjillään. Vuonna 1966 valmistui uusi päärakennus, jossa oli keittiö, ruokasali, iso parveke, pesula ja autotalleja. Tällöin lomalaisten määrä lisääntyi.

Vuonna 1967 Heponiemessä aloitti "kehityksessä jälkeenjääneille" koulukoti, jonka toiminnasta vastasi Rinnekodin keskuslaitos. Toiminta jatkui vuoteen 1977 ja koko sen toiminnan ajan paikka oli myös lomailijoitten käytössä. 1974 rakennettiin pieni rivitalo Kiura kehitysvammaisten perheryhmäkodiksi.

Heponiemi vuokrataan ulkopuolisille yrittäjille

1980 Diakonissalaitoksella keskusteltiin Heponiemestä, ja se haluttiin ympärivuotiseen käyttöön. Heponiemen monia mahdollisuuksia ei haluttu jättää käyttämättä. Diakonissalaitos ei kuitenkaan ottanut tiloja omaan käyttöönsä, vaan vuokrasi Heponiemen ulkopuoliselle yrittäjälle, Lauria Oy:lle. Tämän jälkeen Heponiemi toimi kurssi- ja lepokotina eri aikoina eri yritysten alaisena. Toimintatavat ja ideologiat vaihtelivat. Viimeinen vuokrasopimus päättyi vuonna 1996.

Hiljaisuuden keskus perustetaan

Vuonna 1995 Diakonissalaitos teki päätöksen Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen perustamisesta ja siitä, että laitos itse vastaa sen toiminnasta. Hiljaisuuden keskuksen toiminta suunniteltiin yhdessä Hiljaisuuden Ystävät ry:n, Kirkkopalvelujen sekä Tuomasyhteisön kanssa.

Vuosina 1995–1997 Heponiemen rakennukset peruskorjattiin uutta toimintaa varten. Lisäksi rakennettiin kappeli. Suunnittelijoina olivat arkkitehdit Tiina Kauniskangas ja Antti Mäntylä.

Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen vihkiäiset olivat palmusunnuntaina 23.3.1997. Vihkimisen toimitti piispa Eero Huovinen. Ensimmäinen hiljaisuuden retriitti järjestettiin Heponiemessä huhtikuussa 1997. Hiljaisuuden retriittien määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Heponiemen löysi maisteri I. K. Inha, joka rakennutti niemeen ensimmäisen mökin, Maisterin tuvan. Heponiemi oli suosittu retkikohde jo 1900-luvun alussa.

alueella kasvaa pähkinäpuita ja metsälehmuksia sekä lehtokasvillisuutta.

Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen vihkiäiset olivat palmusunnuntaina 23.3.1997.

Retriitit Kokoukset Juhlat

Tilaa uutiskirjeemme

Heponiemen kuulumiset ja tarjoukset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje