695 Maria Virtanen 2017

Verkostoyhteistyö on resurssi, jolla on työn laatua parantavia vaikutuksia

Maria Virtasen opinnäytetyö käsittelee verkostotyötä diakonian työmenetelmänä. Tutkimuksesta ilmeni, että verkostoyhteistyö koetaan diakoniatyötä tekevien parissa vahvasti resurssina, jolla on työn laatua parantavia vaikutuksia.

Diakoniatyötä tekevät kokevat verkostoitumisen kehittävän ammattitaitoa, parantavan työhyvinvointia, mahdollistavan kumppanuuksia sekä helpottavan yhteisöön suuntautuvaa työtä. Dialogisuus verkostoissa ei synny itsestään, vaan vaatii systemaattista ja pitkäjänteistä yhteistyötä, jotta syntyy luottamus toisia kohtaan ja verkostotyöskentelyyn sitoudutaan.

Kun verkostoyhteistyö on dialogista ja toimivaa, jokainen verkoston jäsen voi tuoda erityisosaamisensa verkoston käyttöön. Tutkimuksesta nousi esiin, että diakoniatyötä tekevät ovat verkostoissaan toivon tuojia, elämän suurten kysymysten asiantuntijoita, ihmisarvon puolustajia ja kiireettömiä kumppaneita. Verkoston jäsenten moninainen asiantuntijuus on etu, ja se monipuolistaa ja rikastuttaa verkoston tietopohjaa.

"Tutkimus osoitti, että verkostojen johtamisessa on kehitettävää. Verkostoilla ei läheskään aina ole selkeää rakennetta, johtajaa ja toimintatapaa, jolloin yhteisten tavoitteiden määrittäminen vaikeutuu ja verkostoon sitoutuminen on löyhää. Verkostoissa ei tehdä riittävän usein arviointia työskentelyn laadusta ja tarpeellisuudesta. Huonosti johdetut verkostot ylläpitävät kuvaa verkostoista aikasyöppöinä ja omaa arkityötä hidastavana toimintana", Maria Virtanen sanoo.

Työharjoittelujakso herätti kiinnostuksen verkostoyhteistyöhön

Maria kertoo kiinnostuneensa verkostoyhteistyöstä tehdessään opintojensa ensimmäistä työharjoittelujaksoa verkostotyöhön erikoistuneessa Klaari Helsingissä Nuorisoasiainkeskuksella.

"Huomasin, että verkostomainen työote koetaan sosiaalialalla joskus hankalaksi erityistaitoja vaativaksi toimintatavaksi, vaikka verkostoitumista pidetään tärkeänä. Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan useisiin verkostoihin ja huomasin niiden toiminnassa olevan ajoittain kehittämisen varaa. Näin myös tuloksellista verkostoyhteistyötä ja ymmärsin työtavan potentiaalisen vahvuuden sosiaalityössä."

"Opinnäytetyötä tehdessäni huomasin, että kyllä verkostoyhteistyö vaatii määrättyä työotetta ja taitoja. Näihin sisältyy kykyä omaksua uudenlaisia työtapoja, halua laajentaa työympäristöä, arvostavaa suhtautumista muita työaloja kohtaan sekä uteliaista ja kunnianhimosta asennetta omassa työssä. Verkoston jäseneltä vaaditaan lisäksi hyviä vuorovaikutustaitoja ja dialogisuuden omaksumista. Lista on kohtalaisen pitkä, mutta uskon, että sosionomin ja diakonin koulutuksen saaneilta verkostoyhteistyö hoituu hyvin vuorovaikutustaitoja kehittävän koulutuksen ja työkokemuksen ansiosta", Maria Virtanen toteaa.

Diakoniatyöntekijöiden osaamista tarvitaan

Hän toivoo, että tutkimus auttaa kirkon työntekijöitä havaitsemaan verkostoyhteistyön tärkeyden ja verkostojen kautta avautuvat vaikutusmahdollisuudet. Saadut tutkimustulokset viittaavat siihen, että diakoniatyöntekijöiden osaamista tarvitaan moniammatillisissa verkostoissa.

Marian mukaan yhteisöllistä ja yhteiskunnallista työtä on suhteellisen vaikea toteuttaa ilman verkostoyhteistyötä.

"Verkostot ovat portti yhteisön tuntemukseen. Yhteiskunnallista vaikuttamista on tehokasta tehdä verkostoyhteistyönä. Toivon, että tulevaisuudessa diakonia on yhä vahvemmin läsnä ihmisten arjessa. Olisi hienoa, jos hekin, jotka eivät kuulu kirkkoon tai aktiivisesti osallistu kirkon toimintaan, kokisivat, että kirkolla ja diakoniatyöllä on tärkeä paikka yhteiskunnassamme."

Virtanen Maria: Verkostotyö diakonian työmenetelmänä: Diakoniatyötä tekevien kokemuksia verkostoyhteistyöstä Helsingissä
AMK-opinnäytetyö, Diak 2017

 

19.6.2017