Kun lapsesta tuli zombi

Muistot tuovat yhä kyyneleet silmiin, kun espoolainen Aila kertoo Jasmin-tyttärensä vaiheista. Yläkoulun päätyttyä Jasminin välit bestiksen kanssa viilenivät, ja lähihoitajaopinnot eivät tuntuneetkaan omalta alalta. Ennen niin meneväinen tyttö eristäytyi huoneeseensa, ja koulu jäi kesken. Masennus oli ottanut vallan.

”Vamos antoi minulle tyttäreni takaisin. Zombi on hävinnyt, ja näen taas sen tutun Jasminin. Hän on edelleen paljon huoneessaan, mutta nyt sieltä kuuluu naurua.”

 

Lue Jasminin tarina

Huonompi kuin kukaan muu

Anni lähti peruskoulun jälkeen opiskelemaan tekstiili- ja vaatetusalaa. Alkuun hän tunsi olevansa juuri oikeassa paikassa, mutta toisena vuonna alkoi tuntua pahalta. Anni oli yksinäinen, huonot ajatukset alkoivat kerääntyä mieleen.

”Päässä pyöri, että olen jäljessä, en valmistu, kaikki muut on mua parempia. Kouluun meneminen oli vaikeaa, kun koko ajan ajattelin, että en pärjää.”

Lopulta opinnot jäivät kesken viime metreillä. Tänä syksynä Anni palaa kouluun  Diakonissalaitoksen Vamoksen tuella.

Lue Annin tarina

Kaitsu auttaa nyt muita

Kaitsu eli 30 vuotta kadulla ja linnassa. Vuosikymmenten kulkurielämä päättyi viitisen vuotta sitten, kun Kaitsu sai oman kodin Helsingin Diakonissalaitokselta.

68 %

asumispalveluidemme asukkaista on tyytyväisiä elämäänsä. Esimerkiksi Kaitsun elämään merkitystä tuo toimiminen vertaisena.

”On hienoa, että joku tarvitsee mua ja voin auttaa. Joskus ajattelen, että vertsiys antaa itselle enemmän kuin toisille.”

Lue Kaitsun tarina

Risto löysi räpin ja ystäviä

”Raskaimpia muistoja ovat ne, kun äiti oli yliannostuksen takia eloton”, Risto toteaa. Risto alkoi itse käyttää huumeita säännölisesti ollessaan vain 12-vuotias.

1000

ihmistä käy kuukausittain päihteidenkäyttäjien terveysneuvonnassa. Neuvonnan lisäksi moni osallistuu yhteisölliseen toimintaan ja on saanut uusia ystäviä. Ristolle yhteisöstä on tullut tärkeä.

”Olisin varmasti aika syvällä, jos en saanut ympärille näitä ihmisiä, tätä yhteisöä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.”

Juho pääsi työharjoitteluun

Juhon elämä oli kaventunut neljän seinän sisälle ja hän istui tietokoneella yöt ja nukkui iltapäivään. Vamokseen tulo muutti elämän suunnan.

53 %

Vamoksen nuorista sai valmennuksen aikana työ- tai opiskelupaikan​. Juhokin alkoi haaveilla töistä ja pääsi opiskelemaan tietoliikennetekniikkaa. Sen myötä päiviin tuli kaivattu, säännöllinen arkirytmi.

”On tärkeää, että vaikeuksissa olevat nuoret pääsevät kiinni arkeen. Tulevaisuuteen kannattaa panostaa!”

Romaniperhe sai henkilöllisyyden

Romanialainen Mirela kasvattaa yksin Rebecaa,3, ja vastasyntynyttä Iosifia. Perheellä ei aiemmin ollut henkilöllisyyttä kotimaassaan.

50

romaninaista ja -lasta sai henkilöllisyyden kummikylähankkeemme avulla. Nyt myös Mirela ja tämän lapset ovat virallisesti olemassa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapset voivat sairastuessaan päästä lääkäriin.

”Toivon, että lapseni saavat paremman tulevaisuuden. Henkilöllisyys tuo meille turvallisuutta ja paremman elämän.”

"Koska olen romani"

Bulgarialaisen Zornitsan, 21, lapsuudessa pulaa oli lähes kaikesta. Hänen vanhempiensa oli vaikea saada töitä, koska he ovat romaneja. Romanilapsista jopa

92 %

elää Bulgariassa köyhyydessä – suurin osa vailla mahdollisuutta käydä koulua. Myös Zornitsaa olisi voinut odottaa tavallinen romaninaisen elämä, vain toivo koulutuksesta ja sen tuomasta mahdollisuudesta parempaan elämään.

Mutta hän oli onnekas ja pystyi käymään ala- ja yläkoulun sekä lukion.

Lue Zornitsan tarina