Kymmenen  vuotta pimeässä

”En nähnyt huomiseen. En jaksanut välittää siitä, että en nähnyt. Millään ei ollut merkitystä, mutta pokka ei riittänyt itseni tappamiseen.” 

Katin syöksykierre alkoi, kun hänen isänsä menehtyi päihteiden sekakäyttöön. Kati oli silloin 7-vuotias, eikä pieni tyttö saanut kerrottua tunteistaan kenellekään.

Vuosi vuodelta mielenterveyden ongelmat vaivasivat Katia pahemmin ja pahemmin. Ensin tuli masennus, sitten ahdistus ja paniikkihäiriö. Diagnooseja kertyi, mutta apua ei löytynyt.

”Olin koulussa hiljainen ja hoidin tehtävät kohtuullisen hyvin. Ehkä siksi kukaan ei huomannut miten huonosti voin. Vuosikausia yritin pyytää apua”, Kati kertoo.

Koulusta tuli poissaoloja, kun Kati ei paniikkikohtausten vuoksi pystynyt lähtemään kotoa. Hän eli pimennysverhojen takana ja halusi sulkea kaikki yhteydet ulkopuoliseen maailmaan.

”15-vuotiaana olin todella pohjalla. Yritin vielä viimeisen kerran hakea apua. Sain saman tien lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja sieltä suljetulle osastolle.”

Peruskoulua olisi ollut jäljellä puoli vuotta. Se oli ylivoimaista.

”Mä en ole pelkkä ongelma”

Vuosia Kati eli kuin tyhjyydessä. Voimat kuluivat syömiseen ja nukkumiseen, hengissä pysymiseen, ja tulevaisuus oli pelkkää pimeää. Psykiatrian poliklinikalta Kati ohjattiin Diakonissalaitoksen Vamokseen.

”Pistin viimeiseen asti vastaan. Luulin, että siellä olisi taas vastassa joku, joka tuomitsee…

…Mutta mut kohdattiinkin inhimillisesti, ei nähty ongelmana tai diagnoosina vaan ihmisenä. Se oli lähestulkoon eka kerta, kun mä tunsin tällaista.”

Erakoitunut ihmisvihaaja sopeutui vähitellen ryhmään ja ulkomaailmaan. Vamoksen Peruskoulustartissa Kati jatkoi kesken jääneitä opintojaan.

”Suorituksia alkoi kertyä, jopa ihan kohtuullisilla arvosanoilla. Pikkuhiljaa aloin uskoa itseeni. Kun viimein sain käsiini peruskoulun päättötodistuksen, se oli mulle aivan valtavan upea hetki”, Kati muistelee.

”Vamoksessa leivotaan kakku jokaiselle valmistuvalle. Se on aina juhlan paikka.”

”Ehkä musta sittenkin on johonkin”

Nykyään Kati näkee tulevaisuuteen. Ennen jokainen vastoinkäyminen oli pieni maailmanloppu, mutta valoisammassa mielentilassa jaksaa töyssyjäkin elämässä.

”Jos nyt kysyttäisiin, missä näen itseni viiden vuoden päästä, mä pystyisin vastaamaan. Näen itseni tietokoneiden, koodaamisen ja e-urheilun parissa”, Kati suunnittelee.

”Mietin usein, miten ihmeessä olen selvinnyt tähän päivään asti. Mun elämän mullisti pieni asia: Löysin paikan, jossa muhun suhtauduttiin kuin ihmiseen. Kukaan ei oo toivoton tapaus. Pitää vaan löytää se oikea väylä. Tän mä olisin halunnut tietää jo kymmenen vuotta sitten.”

Tälläkin hetkellä moni nuori on yksin. Sä voit auttaa. Lahjoita nyt!

Lahjoita

150€

Lahjoita

50€

Lahjoita

30€

Lahjoita

  1. Valitse summa
  2. Syötä yhteystietosi
  3. Valitse maksutapa
  4. Kiitos lahjoituksestasi

Syy elää -kampanja nuorten hyväksi

Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria, jotka ovat jääneet syrjään koulu- ja työelämästä. Usein he kamppailevat esimerkiksi yksinäisyyden, mielenterveysongelmien, rahapulmien tai päihteiden kanssa.

Kun ongelmia kasautuu liikaa nuoren harteille eikä tämä saa tarvitsemaansa apua, tilanne on vakava. Tulevaisuus näyttää pimeältä ja syy elää katoaa.

Diakonissalaitoksen nuorten palveluissa nuori saa rinnalleen ihmisen, jolla on oikeasti aikaa tutustua häneen. Yhdessä selvitellään nuoren elämän solmuja ja etsitään tietä opintoihin ja työelämään.

Vamos Peruskoulustartti toteutetaan yhteistyössä Suomen Diakoniaopiston kanssa.

Tälläkin hetkellä nuoret jonottavat palveluihimme. Sellaista jonoa ei pitäisi olla. Syy elää -joulukampanja kerää varoja, jotta nuoret voisivat saada tukea silloin, kun sitä tarvitsevat.

Auta nuoria! Lahjoita yksityishenkilönä tai yrityksenä.