Nyt on Sinun vuorosi:
Ole Aurora!

Varaudu lukemaan tarina, joka on taruakin ihmeellisempi – ja silti täyttä totta. Tämä on tarina siitä, miten 1800-luvun hyväntekijän perintö elää edelleen. Ja siitä, miten sinäkin voit tulla osaksi tätä tarinaa.

Lahjoita nyt, ja saat keräystunnuksena upea pinssin!
LAHJOITA NYT

Tarinamme alkaa vuonna 1808. Venäjä hyökkää ja valtaa Ruotsilta alueen, jota nyt kutsumme Suomeksi. Elokuun aurinko paistaa. Carl Stjernvall istuu venäläisessä sotavankilassa, eikä tiedä, että kotona Porin seudulla Eva von Willebrand synnyttää hänelle tyttären. Aatelisperheen pieni vauva saa kasteessa nimen Eva Aurora.

Sota päättyy. Carl-isä vapautuu ja hänestä tehdään maaherra Viipuriin. Koko perhe, mukaan lukien 4-vuotias Aurora silkkimekkoineen, muuttaa mukana. Kun Aurora on kahdeksanvuotias, hänen isänsä kuolee ja hänen tätinsä ottaa hänet luokseen Pietariin. Näin Aurora pääsee jo nuorena tutustumaan valtakunnan loistavaan pääkaupunkiin ja oppii samalla ylhäisönaiselle tarpeelliset taidot, tärkeimpinä seurustelukieli ranskan sekä hovielämän käytöstavat.

12-vuotiaana Aurora palaa Suomeen, kun hänen isäpuolensa tulee valituksi senaattiin ja koko perhe muuttaa Helsinkiin. Perheen varsinaiseksi kodiksi tulee Träskändan kartano Espoossa. Aurora kasvaa saksalaissyntyisen mamsellin kaitsennassa ja nauttii iloisesta kartanoelämästä täysin siemauksin.

Stjernvallin tyttäriä pidetään niin kauniina, että tunnetut runoilijat kirjoittavat heistä runoja! Kun Aurora 16-vuotiaana astuu Helsingin seurapiireihin, hänellä on ihailijoita joka puolella. Auroran ihmeellisestä asemasta ja lumovoimasta kertoo myös se, että kun itse Venäjän keisari Nikolai I käy Helsingissä, Aurora esitellään keisariparille.

Aurora nimitetään tehtävään, jossa yksikään suomalaisnainen ei ole aiemmin toiminut, keisarinna Aleksandra Feodorovnan hovineidoksi!

Keisarillisessa hovissa kuvaan astuu vakavasti sairas ja elämäänsä kyllästynyt Paul Demidov, Venäjän rikkain mies. Hän kosii Auroraa, joka lopulta, kaksien rukkasten jälkeen, suostuu miehen kosintaan.

Aurora ja Paul Demidovin häitä vietetään Helsingissä vuonna 1836. Morsian saa huomenlahjana maailman suurimpiin kuuluvan timantin, Le Grand Sancyn, sekä valtavista helmistä kootun moninkertaisen helminauhan.
Aurora synnyttää pojan. Paul Demidov vanhempi kuolee pojan ollessa vain puolivuotias.

Yhtäkkiä Aurora on hyvin varakas. Hän johtaa Demidov-liikeimperiumia poikansa holhoajana. Hänellä on ihana koti Träskändassa ja edustuspalatsi Pietarissa. Hän on yhä nuori ja järjestää suuria juhlia ylhäisölle ja kulttuuripiireille Pietarissa ja Helsingissä. Seurapiirien sädehtivä superjulkkis, upporikas ylimys, tarunhohtoinen kosmopoliitti. Aurora on niin lähellä suomalaista kuninkaallista, kuin kukaan ikinä olla voi.

Pietarilaisessa kirjakerhossa Auroramme tapaa komean, sivistyneen, avarakatseisen, politiikasta kiinnostuneen ja paljon matkustelleen Andrei Karamzinin. Aurora rakastuu päätä pahkaa. Aurora vie Andreinsa vihille Pietarissa heinäkuussa 1846.

Karamzinit matkustelevat paljon. He tutustuvat Leo Tolstoihin ja todistavat paikan päältä Pariisissa Helmikuun vallankumousta. He tekevät pitkän matkan Uralille Auroran omistamia kaivoksia katsomaan. Aurora järkyttyy kaivoksilla työskentelevien maaorjien köyhyydestä ja kurjista oloista. Karamzinit viipyvät alueella kuukausia. Aurora järjestää maaorjille mm. synnytyssairaalan, lastenkodin ja koulun. Nähdessään työnsä tulokset, Aurora muuttuu.

Seurapiirielämä on yhtäkkiä vähemmän kiinnostavaa ja sydämessä alkaa soida toiset sävelet. Aurora alkaa ajatella elämän tarkoitusta. Kärsivien ihmisten auttamisesta tulee tärkeää. Aurora käy tutustumassa erilaisiin hyväntekeväisyyslaitoksiin ja sairaaloihin.

Krimin sota syttyy ja uljas Andrei kaatuu taistelussa Tonavan lähellä. Kahdeksan onnellisen vuoden jälkeen Aurora on toistamiseen leski.

1860-luvulla tuhoisat nälkävuodet kaatavat kansaa kuin heinää. Myös lavantauti ja muut kulkutaudit alkavat levitä kulovalkean tavoin yhä uusille alueille.

Tässä kansan hädän hetkessä elämänsä tarkoitusta pohtiva Aurora löytää itselleen kutsumuksen, jolle hän omistaa viimeiset vuosikymmenensä. Hän haluaa auttaa Suomessa hätää kärsiviä ja tukea naisten koulutusta auttamistyöhön. Hän toteaa Suomen tarvitsevan samanlaista laitosta, kuin Pietarin Evankelinen Hospitaali ja Kaiserswerthin Diakonissalaitos Reininmaalla. Auroran aloitteesta avataan Diakonissalaitos Helsinkiin joulukuussa 1867. Aluksi Diakonissalaitos toimii kulkutautisairaalana.

Aurora tukee Diakonissalaitosta osallistumalla toimintaan ja rahoittamalla sitä. Diakonissalaitos kasvaa ja muuttaa Töölönlahden rantaan omiin tiloihin. Aurora on antelias hyväntekijä aina siihen asti, kun kuolee 93-vuotiaana.

Diakonissalaitos auttaa vielä tänäkin päivänä hätää kärsiviä. Apua saavat nuoret, jotka eivät saa omin avuin otetta elämästä, vaan jäävät yksin ilman koulutusta ja työtä. Apua saavat myös katujemme kodittomat ihmiset ja Itä-Euroopasta tulleet romanit, joilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kerjätä almuja kylmillä kaduilla. Turvapaikanhakijat ja paperittomat, jotka etsivät toivon pilkahdusta. Päihteisiin kadonneet ihmiset, jotka eivät löydä sitä kohtaa, josta elämän sotkuun menneitä lankoja voisi alkaa selvittää.

Jotta Auroran työ jatkuisi ja tavoittaisi apua tarvitsevat, kutsun Sinua olemaan tämän päivän Aurora. Aurorana oleminen tarkoittaa auttamista, välittämistä ja hyvän tekemistä. Se on rohkeutta puolustaa ihmisarvoa.

Tarvitsemme Sinua. Nyt on sinun vuorosi. Ole rohkea. Lähetä apusi kaduille ja koteihin. Sytytä hymyjä. Vala toivoa ja rohkeutta vaikeuksissa kamppailevien sydämiin.

Tee lahjoitus tänään. Auttajana Sinä olet Aurora.