Ihmisarvo näkyy tekoina

”Diakonissalaitoksen arjessa kohtaamme jatkuvasti ihmisiä, jotka elävät yhteiskunnan reunalla. He eivät saa tarvitsemaansa tukea yhteiskunnalta ja kokevat jäävänsä ulkopuolelle. Kysymys on ihmisarvosta, eli kokeeko yksilö olevansa osa yhteiskuntaa vai jääkö hän sen ulkopuolelle. Ihmisarvon puolustamiseen liittyy liian usein kaunopuheisuutta aitojen tekojen sijasta”, Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Elina Juntunen kirjoittaa blogissaan.

Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja Elina Juntunen. Kuva: Susanna Kekkonen.

Professori Juho Saari on tutkimuksillaan osoittanut karusti, kuinka osa suomalaisista on syrjäytynyt ja jäänyt pysyvästi hyvinvointivaltion ulkopuolelle. Heidän elämänsä on jatkuvaa kamppailua toimeentulon, asumisen ja terveysongelmien kanssa. Se ei kerro ihmisten omasta kyvyttömyydestä tai epäonnistumisesta, vaan on merkki rakenteellisista ongelmista. Hyvinvointiyhtesikunnan palvelut eivät tavoita heikoimmassa asemassa olevia. 

Eniten apua tarvitsevat jäävät ulkopuolelle

Sosiaali- ja terveyspalvelumme perustuvat lähtökohdiltaan oletukseen aktiivisesta, osaavasta kansalaisesta, joka kykenee hakemaan tarvitsemansa avun. Näin suljemme ulkopuolelle ne, joilla ei ole voimia, tietoa tai taitoa selviytyä monimutkaisista järjestelmistä. Kun avun saaminen riippuu omasta aktiivisuudesta, juuri ne, jotka tarvitsisivat eniten apua, jäävät sen ulkopuolelle. 

Synkimmillään ongelmat näkyvät kaduilla. Kollegani ovat kohdanneet Helsingissä satoja huumeidenkäyttäjiä, jotka ovat aloittaneet huumeiden käytön reilusti alaikäisinä. Pääkaupunkiseudun kaduilla huumeidenkäyttö ja turvattomuus on kasvanut vuosi vuodelta. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat monipäihdeongelmaiset asunnottomat nuoret. 

Meidän on yhdessä löydettävä keinot vastata haasteeseen, vaikka lasten ja nuorten päihdemaailmaan on vaikea päästä sisään. Yhteiskuntana meidän pitää taata heidän turvallisuutensa ja pääsy palveluihin, mutta samaan aikaan he eivät välttämättä luota järjestelmään. 

Tämä epäluottamus ei ole syntynyt sattumalta. Nuori on saattanut tarvita apua, mutta lastensuojelun ilmoitusvelvollisuudesta johtuen hän ei ole uskaltanut puhua ammattilaisille seurauksien pelossa. Nuori on saattanut myös pudota palveluiden väliin, kun palvelu järjestelmä on pirstaleinen ja palvelut työskentelevät siiloissa, jolloin kukaan ei vastaa kokonaisuudesta. 

Ihmisarvo ei toteudu lomakkeissa tai strategioissa, vaan arjen teoissa. Se tarkoittaa, että ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi. Jos kukaan ei kysy, miten hän voi, ihmisarvo alkaa hiljalleen murentua.  

Ihmisarvo alkaa kohtaamisesta

Diakonissalaitoksessa kohtaamme vuosittain tuhansia ihmisiä, jotka elävät hyvinvointivaltion varjossa. He ovat nuoria, paperittomia, asunnottomia ja vakavista mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviä. Heidän kokemuksensa on yhteinen: he eivät tunne enää kuuluvansa tähän yhteiskuntaan. 

Ihmisarvoa on mahdollista tukea ja vahvistaa. Se alkaa kohtaamisesta. Meidän on otettava jokainen ihminen vakavasti. Hänen tilanteensa täytyy ymmärtää ja tuoda apu hänen luokseen, ei päinvastoin. Diakonissalaitos pyrkii jatkuvasti kehittämään matalan kynnyksen palveluita, jotka ovat helposti kaikkien saatavilla. Tällaisia ovat esimerkiksi huume- ja mielenterveysongelmista kärsiville suunnatut Katutaso ja Mielen pysäkki. 

Ihmisarvon kunnioittaminen ei saa olla pelkkä juhlapuheiden koriste. Meidän on suunniteltava sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet ja palvelut niin, että ne kaikkien saatavilla. Myös niiden, jotka eivät pidä ääntä eivätkä tee itseään näkyväksi. Vasta silloin ihmisarvo muuttuu todeksi. 

Teksti: Elina Juntunen, Diakonissalaitoksen toimitusjohtaja