Kahvikupin merkitys on kokoaan isompi

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kahvi. Kahvi kuuluu myös suomalaiseen sosiaalisuuteen, hyvinvointiin ja vieraanvaraisuuteen. Tästä syystä on käsittämätöntä, että meille on syntymässä “kahvikuppi-gate”-kulttuuri, jossa kahvikupillisesta ja pullan leipomisesta on tehty ongelma.

Kahvikulttuuri on tärkeä osa yhteisöllisyyttä. Kuva: Pixabay

Voiko yhteiskunnassamme olla mitään kuumaa kuppia edullisempaa tapaa vahvistaa sosiaalista hyvinvointia, toimintakykyä, empatiaa ja ihmissuhteita? Mikä on parempi tapa toivottaa toiset tervetulleiksi osaksi yhteisöjä?  

Me Näkymättömät-ohjelmassa tunnistamme tarjotun kahvikupin kokoaan suuremman merkityksen. Siksi seuraamme huolestuneina tilanteita, joissa yhdessä tekemisen ja yhteisen kahvin ääreen istumisen merkitystä ei ole tunnistettu. 

Aamulehti kertoi alkuviikosta, että Pirkanmaan hyvinvointialue oli kieltänyt paikallista aktiivia, 76-vuotiasta Pia Lehtosta leipomasta pullaa vanhusten päivätoimintaan, sillä pullat ostetaan jatkossa valmiina. Aiemmin Sisä-Suomen Lehti kertoi, kuinka Äänekoskella hyvinvointialue karsi kahvit palvelutalojen vapaaehtoisilta laulajilta.  

Priorisoiminen hyvinvointialueen lakisääteisiin tehtäviin on tiukassa taloustilanteessa perusteltua, mutta meneekö säästö- ja sääntökyltymättömyys kuitenkin jo liioitellun pitkälle? 

Kahvi on merkittävä osa ihmisten välisiä suhteita ja yhteisöjä 

Kahvikupillinen on yhteisen asian äärelle kutsuva. Uudessa, jännittävässä tilanteessa kahvikuppi on se, jonka ympärille voi kietoa sormet silloin, kun ei ihan tiedä, miten tilanteessa tulisi olla. Uuteen tilaan tullessa kahvikupin hakeminen on kuin siirtymäriitti, jonka turvin voi siirtyä pöydän ääreen ja katsoa turvallisesti kupin reunojen yli. Hörppy kuumaa juomaa tarjoaa tarvittavan tuumaustauon, kun ei ole ihan varma, mitä sanoa. 

Kahvikupillinen on myös kiitos 

Kahvikupillinen on usein myös kiitos. Kuten Äänekosken tilanteessakin, myös laajemmin yhteisen pöydän ääreen kokoontuminen on usein vapaaehtoiselle lämmin pieni kiitos ajan ja osaamisen tarjoamisesta. Kahvikupin kieltäminen herättää kysymyksiä vapaaehtoistoiminnan ja toisten auttamisen arvostuksen puutteesta.  

Millaisesta säästöstä ja ilmapiiristä puhutaan silloin, kun vapaaehtoiset eivät saa juoda kahvia osallistujien kanssa yhteisen tilaisuuden jälkeen?  

Säästöä ei synny toimintamahdollisuuksia rajoittamalla 

Leipomisen ja kahvien kieltämistä on perusteltu säännöillä ja yhtenäistetyillä käytännöillä. Vanhusten päivätoimintaan pullaa leiponut Pia Lehtonen on kertonut kokevansa työnsä arvokkaaksi ja saavansa vanhusten päivätoimintaan leipomisesta sisältöä elämäänsä.  

Me Näkymättömät-ohjelmassa teemme päivittäin töitä sen eteen, että ihmiset voivat kokea itsensä merkityksellisiksi ja toimia itselle tärkeiden asioiden puolesta. Työssämme on kyse juuri arkisesta tekemisestä, itselle sopivien yhteisöjen löytymisestä ja yhteiseen hyvään vaikuttamisesta.  

Nyt jos koskaan tarvitsemme kahvihetkien lisäämistä, emme poistamista 

Nyt jos koskaan yhteiskuntamme tarvitsee kansalaistoimintaa ja vapaaehtoisia hyväntekijöitä. Erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset tarvitsevat toisiltaan toivoa, yhteisöjä, toimijuuden vahvistamista ja merkityksellisyyden kokemuksia.  

Meidän ei pidä passivoida ihmisiä hoivan ja toiminnan kohteiksi, vaan tekijöiksi omien valmiuksiensa mukaisesti. Kahvikupillisten ja leipomisen kieltäminen kertoo toimijuuden, merkityksellisyyden ja pullakahvikulttuurin romuttamisesta.  

Meillä ei ole varaa rapauttaa empatiaa, yhteisöllisyyttä, kohtaamista ja toisista huolehtimista. Resursseja ja rahaa löytyy silloin, kun asioiden merkitys tunnistetaan. Ymmärtämättömyyttään ei kannata tuhota jotain, mikä tuottaa kokoaan isompaa hyötyä. 

Pullakahvit ovat vieraanvaraisuutta, ajattelevaisuutta, lämpöä ja huolenpitoa toista kohtaan. Kun on pakko säästää, ei säästetä siitä, mikä tuottaa hyvää edullisesti ja vapaaehtoisvoimin. 

Meidän on helppoa iskeä huumoria suomalaisesta etäisyydestä, juroudesta ja vähäsanaisuudesta. Tämä tyypillisyys haastaa kulttuurissamme yhteisöjen ja yhteyksien syntymistä. Jos kahvilla ja pullalla saa ihmiset liikkeelle ja lähemmäs toisiaan, sitä kulttuuria kannattaa vaalia kuin kalleintaan. Edullisempaa tapaa saa etsiä. 

Kirjoittajat Heidi Rosbäck ja Siiri Pohjoinen työskentelevät Näkymättömät-ohjelman koordinaatiotiimissä Diakonissalaitoksella.